Onko täällä muita, joilla on ikäeroa puolisoonsa huomattavasti? Olin nuori ekan lapsen tullessa ja nyt kaksi lasta ja kolmatta haluaisin, mutta mieheni vetoaa ikäänsä ja sanoo ettei nelikymppisenä enää jaksa pieniä lapsia.
Mikä neuvoksi? Ikäero ei ole ennen vaikuttanut suhteeseemme ja muutoin menee hyvin. Onko minun vain oltava tyytyväinen näihin kahteen ja vaalittava suhdettamme muutoin? Samassa tilanteessa olevat neuvokaa...
Mikä neuvoksi? Ikäero ei ole ennen vaikuttanut suhteeseemme ja muutoin menee hyvin. Onko minun vain oltava tyytyväinen näihin kahteen ja vaalittava suhdettamme muutoin? Samassa tilanteessa olevat neuvokaa...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Paljonko teillä on ikäeroa, jos saa kysyä? Ihastuin 18 vuotta vanhempaan mieheen ja oon nyt vähän siinä ja siinä, että jatkanko suhdetta vai en. Jotenkin tulevaisuus peloittaa. En tiedä, ehkä sitä ajattelee että sit joskus oon 50 v. ja mies melkein 70 v. Huh... Oikeesti hei..
Meilläkin menee tosi loistavasti, ihana ja hellä mies. Mutta, mutta... jokin vaan painaa tässä suhteessa... ja nimen omaan ikäerossa...
Sellaset 15 vuotta. Minä nyt 25 ja mieheni 40.
Meillä on aviosiippani kanssa ikäeroa reilu 14 vuotta.
Ikäero ei suhteessamme tunnu, eikä näy.
Puhukaa vauva-asiasta vielä. Ja mieti sinäkin tykönäsi, onko kolmas lapsi "välttämätön" onnesi kannalta, vai onko kyseessä "vauvakaipuu".
Tuolla em. termillä tarkoitan sitä tiettyä haikeutta, joka aina silloin tällöin istahtaa sydämen päälle, kun lapsilla on vauva-aika ohi.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä tule. Alussa ja päätimme niin. (kummallakin aiemmista liitoista 2).
Olin itse tehnyt päätökseni jo ennen suhdettamme, ja olen edelleen varma siitä. Silti aina toisinaan tulee sellainen "vaivakaipuu".
Vaikka todellisuudessa en enää lapsia halua.
Sitähän on sellainen sanonta, että jokaisella naisella on se viimeinen vauva syntymättä.
Sittenkin vaikkei lisää "oikeasti" lapsia enää haluaisikaan.
Jos kyseessä on tämä vauvakaipuu, eikä niinkään lisälasten hankintavimma (anteeksi sanamuoto), niin ei taida olla ihan järkevää uhrata hyvää suhdettanne. Puhumani kaipuu on tunne, joka vaivaa kaikkia naisia lapsimäärästä riippumatta. Juuri tuon "viimeisen syntymättömän" vuoksi.
Naiset on rakennettu niin. ;)
ikäeroa miehen kanssa 10 vuotta, eli minä olen 30 ja mies 40. Hänellä on aiemmasta avioliitosta kaksi lasta, minulla ei vielä lapsia, tosin yksi tulollaan. Tilanne on siinä mielessä erilainen, että olen ollut lapseton osapuoli suhteessamme. Miehen pehmittämiseen meni aikaa noin vuosi, kun minulle iski todellinen vauvakuume, eli tunsin, että en voi olla onnellinen ilman lasta, tai ainakin sen yritystä. Alusta asti mies sanoi, että ajatus ei ole aivan mahdoton, mutta pohti myös sitä, miten jaksaa nelikymppisenä vielä tulla isäksi.
Lopulta aikansa rauhassa pohdittuaan tuli siihen tulokseen, että ei voi kieltää minulta onnea, ja jos siihen tarvitaan yhteinen lapsi, niin ei kun yrittämään. Ja minusta tuntuu jo nyt, vaikka raskaus on vielä alussa, että tämä lujittaa meidän perhettämme entisestään. Jossain vaiheessa piti kyllä yrittää pitää suunsa kiinni, vaikka olisi tehnyt koko ajan mieli puhua vauvan yrittämisestä, mutta hiljaisuus auttoi ja mies sai aikaa miettiä asiaa itsekseen. Mieti nyt tarkkaan miksi lasta haluat ja jos osaat sen hyvin perustella, niin luulisi mieheskin ennen pitkää ymmärtävän miten tärkeää se on!
kaverini asuu avoliitossa miehen kanssa joka on 20 vuotta vanhempi. Oli heidän tavatessaan 40. Nyt kaverini 26 ja mies(tietty) 46, ja heillä on 3 vuotias tyttö, joten keskustele tosiaan miehen kanssa uudelleen.
Tämä nyt ei mitenkään liity ikäeroon, mutta kun olin itse synnärillä, viereisessä sängyssä oli nainen joka synnytti 4'nnen lapsensa ja ikää hänellä oli 44 vuotta ja miehellänsä myös samainen.
Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen asiasta! Iloista kesää teille ja kaikille muillekin!!
olen 23 ja mies on 46, meillä on kohta tulossa toinen lapsi ja esikoinen on 3v. mies kyllä jaksa ja tykkä lapsista.
ole taaskaan ajateltu moisissa perhesuunnitteluissa.
Nämä tälläset tyypit kuvittelevat että ainoastaan vauvalle tulee ikää lisää.Heille itselle ei lainkaan,Nuorentuvat vaan mukamas
Yritätkö sanoa, että jos parilla on suuri ikäero, niin he eivät saisi tehdä lapsia? Mihinkäs on teinien perhesuunnittelu unohtunut? Kyllä nyt ärsyttää!!!!
yli nelikymppisten ei pitäisi tehdä lapsia.
väitteesi? Kaikenlaista soopaa sinä kirjoitatkin!
luontoa ja kaiken kiertoa ja jatkuvuutta (aikansa kutakin) niin et huutaisi perusteluja.
Perustele sinä esim. se,että miksi ihminen vanhenee.
esim. minä olen vanhan äidin lapsi, enkä ole mitenkään poikkeava... :/ Älkääpä haukkuko vanhoja äitejä, yhtä hyviä, jos ei jopa parempia kuin nuoret äidit. Perustelepa itse uusi nimesi!
Minun vanhempani olivat toinen yli ja toinen lähelle neljäkymmentä syntyessäni. Itse päätin jo nuorena, että omia lapsiani en aseta koskaan samaan tilanteeseen! Vanhat vanhemmat ovat piina, sillä he eivät enää ymmärrä lapsiaan eli eivät todellakaan enää jaksa.
Samat vanhemmat olivat aivan erilaisia aiemmin syntyneille sisaruksilleni - silloin he vielä jaksoivat.
Ajatelkaa lastakin eikä vain omaa vauvakaipuuta. Viisas mies joka kieltäytyy ikänsä takia.
kaikki positiiviset asiat vanhoista vanhemmista tulevat yleensä kaikilta muilta kuin heiltä,jotka sen ovat todella kokeneet?
Muitten mielestä lapsella vaikuttaa/näyttää/tuntuu menevän hyvin.Puhumattakaan nyt sitten vanhempien mielipiteistä...
sitä mieltä, että jos todella haluaa lapsen nelissäkymmenissä, niin sen jaksaa varsin hyvin hoitaa. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmaa siinä, että vanhempani ovat vanhoja. Noh, ehkä he ovat sitten sitäkin parempia!! :))))
miten isoveljeni kehoitti minua käymään kotona (juuri sieltä poismuuttaneena) koska "isä ja äiti on tulossa vanhoiksi".
Totesin vain,että aina he on vanhoja olleet.Mutta sitä hänen jotenkin vaikea ymmärtää,on minua 15 vuotta vanhempi...
Meillä ei puolisoni kanssa ole suurta ikäeroa, vain 1,5 v.
Minulla tulee mittariin kohtapuoliin 42 ja tyttärellemme samoihin aikoihin 9 kk. Kyllä tuollainen pikku taapero on A I V A N mielettömän ihana...vaikka joskus on hankaliakin hetkiä, mutta en kyllä vaihtaisi hetkeäkään pois.
Minkähän ikäinen esim. Jörn Donner oli kun hänen poikansa (nuorimmat) syntyivät?
Eikös Chaplinkin tullut isäksi vanhoilla päivillään?
Anthony Quinn?
Hei, pysyypi muuten miehesi kunnossa kun konttaa/ravaa naperon perässä 15-20 v tästä eteenpäin -> jaksaa sitten muutakin yöllä kuin kuorsata ;-)
noin positiivinen.
sun tilanteessa tarvitaan ilosta mieltä....
Ei nelikymppinen mikään vanha ole, paitsi jos itse kokee itsensä vanhaksi!! Monet naisetkin tekevät muksuja vielä 4-kymppisenä! Joko esikoisen, tai sisaruskatraaseen jatkoa lyhyellä ikäerolla. Tai sitten sen iltatähden.
Toki sitä sillä tavalla on vanhempi, ettei jaksa yövalvomisia niin paljon ja väystää enemmän eikä jaksa uhmaikäisen kiukutteluja samalla määrin kuin silloin nuorempana. Mutta kyllä senkin jaksaa. Oman lapsen kanssa jaksaa.
Kyllä itse kuvittelette jaksavanne mutta ketään ei kiinnosta lapsen mielipide.
tässä tulee lapsen mielipide: äitini oli 40 vuotias kun minä synnyin tänne kylmään pohjolaan ja isäni oli silloin 42. Ihana lapsuus, parempaa en olisi voinut saada, enkä parempia vanhempia. Itsestäni ei tule koskaan noin mahtavaa äitiä, mikä minulla oli. Eli mitä ajat takaa evian?
hyvin sinun kanssa niin miksi vaihdat nimimerkkiä kahden miuutin välein?
vaikka mitäs se sinulle kuuluisi, vaikka kirjottaisin kaikki löpinät eri nimellä. Vaikka en kyllä muista sellaista aikamäärettä kuin miuutti, noh, jospa se on tätä nykynuorten aikaa... ? :)) Kyllä sä sitten jaksat!!!!!
kun ymmärtää,että kun lapsi kasvaa niin myös itse vanhenee.
Et kai muuten ole tosissasi suunnitellut vain puoliksi halutun lapsen synnyttämistä?
Ei kovin reilua jos lasta itseään ajattelee;heti elämän alussa on puolet vähemmän...
noinkin ajatella ja sitten vielä jos oikeen alkaa kaivelee, niin entäpä jos tulee ero....on sittenkin puolet vähemmän...kaikkea voi kärjistää.Nelikymppinen ei ole vanha lapsentekoon, mutta jos kiinnostusta ei ole niin asia harvinaisen selvä.
harvinaisen selvä.
Lue näitäkin palstoja ja hyvin moni on tehnyt/on tekemässä/haluaa tehdä lapsen ilman ,että isää kiinnostaisi.
evian näytä mikään selviävän ,kun juutut kaikkien henkilökohtaiseen elämään puuttumaan. Lapsi jonka vanhemmat ovat 40-kymppisiä saattaa olla onnellisempi kuin lapsi jonka vanhemmat käyvät vielä lukiota! Rauhallisempaa ja tasapainoisempaa elämää ainakin.
esim. nuorisorikollisuuden nousuna.
Typerät kurpat!
selvisi, olet vanhan äidin lapsi, ja jotenkin katkera siitä... ;)))))) Ha haa!!!
en ole itse samassa tilanteessa, mutta voin vaan kuvitella miehesi mielipiteen oikein hyvin.Onhan elämässä muutakin kuin lapset.
Itse alan kolkutella neljääkymppiä ja en todellakaan haluaisi enää lapsia vaikka en tunnekkaan itseäni niin vanhaksi.Tai ei nelikymppinen vanha ole. Aika aikansa kutakin ja en silti mene tuomitsemaan ketään joka haluaa vanhemmalla iällä tehdä lapsia, sehän on jokaisen oma asia.
Ehkä ei kuitenkaan ole viisasta alkaa tekemään lasta vain omasta tahdosta, sillä se voi koitua suhteenne turmaksi.