Olemme tavanneet mieheni kanssa teineinä ja nyt takana on 10 vuoden avioliitto. Minusta tuntuu että olen tosissani kasvanut aikuiseksi viimeisen vuoden aikana ja mies on vieläkin tuolla jossakin.. Haluaisin lapsia, kodin, kauniin puutarhan, yhteiset elokuvaillat ja seksiä ennen nukkumaanmenoa. Mies haluaa nähdä kavereita, bilettää, etsiä itseään ja ehtiihän nuo roskat viedä ulos ensi viikollakin?
Minä haluaisin yhdessä lenkille, luontokävelylle, ajelulle, sukuloimaan, kylpylään... Mies toivoo, että jos teemme jotain niin hän voi istua sohvalla ja syödä samalla.
En haluaisi erota, en usko että se vaihtamalla paranee mutta kauanko tällaista kannattaa kestää? Jos haluan omia lapsia tulee ikäni kohta vastaan ja mies ei huolisi edes koiraa, siitä kun on niin paljon vaivaa.
En enää tiedä mitä tästä suhteesta saan. Seksiä kerran viikossa, valtavan pyykki- ja tiskivuoren sekä paljon omaa aikaa. Minulla ei ole ystäviä joilla olisi parisuhde ilman lapsia, kuuluuko tämän olla tällaista?
Olen yrittänyt keskustella aiheesta mieheni kanssa mutta hän ei kuuntele, eikä halua tietää miltä minusta tuntuu tai mitä ajattelen jos aihepiirinä on se, että haluaisin että asiat muuttuisivat. Niin kauan kun puhun vain kivoista asioista hän kyllä haluaa osallistua.
Onko minulla hyvä parisuhde ja kuvittelenko vain olevani onneton? Onko mahdollista että jotkut eivät aikuistu koskaan ja saan leikkiä äitiä loppuelämäni jos tähän jään?
Minä haluaisin yhdessä lenkille, luontokävelylle, ajelulle, sukuloimaan, kylpylään... Mies toivoo, että jos teemme jotain niin hän voi istua sohvalla ja syödä samalla.
En haluaisi erota, en usko että se vaihtamalla paranee mutta kauanko tällaista kannattaa kestää? Jos haluan omia lapsia tulee ikäni kohta vastaan ja mies ei huolisi edes koiraa, siitä kun on niin paljon vaivaa.
En enää tiedä mitä tästä suhteesta saan. Seksiä kerran viikossa, valtavan pyykki- ja tiskivuoren sekä paljon omaa aikaa. Minulla ei ole ystäviä joilla olisi parisuhde ilman lapsia, kuuluuko tämän olla tällaista?
Olen yrittänyt keskustella aiheesta mieheni kanssa mutta hän ei kuuntele, eikä halua tietää miltä minusta tuntuu tai mitä ajattelen jos aihepiirinä on se, että haluaisin että asiat muuttuisivat. Niin kauan kun puhun vain kivoista asioista hän kyllä haluaa osallistua.
Onko minulla hyvä parisuhde ja kuvittelenko vain olevani onneton? Onko mahdollista että jotkut eivät aikuistu koskaan ja saan leikkiä äitiä loppuelämäni jos tähän jään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla on huono parisuhde, koska se ei yhtään vastaa tarpeitasi. Sellaisia miehiä on, jotka myös haluaa lapsia, kodin, kauniin puutarhan, yhteiset elokuvaillat ja seksiä ennen nukkumaanmenoa. Ehkä haluaa myös jotain muuta. En usko, että tuollaisen miehen löytäminen on edes kovin vaikeaa :).
...kyllä se samanlaiseksi kaurapuuron syönniksi, menee suhde kuin suhde viimeistään sen 10 vuoden jälkeen.
Alkuvuodet on vain sitä nannaa...
Tilanne on hyvin kinkkinen, koska olen itsekkin elänyt vastaavassa suhteessa, mutta en kuitenkaan aivan kymmentä vuotta. Toivot kumppaniltasi aivan tavallisia asioita, etkä kuuta taivaalta, joten sinun paikallasi lähtisin vielä kun et "liian" vanha. Lähdin itse ja tekisen sen uudestaan. Erosin, jonka jälkeen tapailin kahta miestä jonkun aikaa ja nuolin haavojani. Kolmas tapaamani mies on nykyinen aviomieheni ja kahden lapseni isä ja elän juuri sellaista elämää mitä sinä toivoisit saavasi mieheltäsi. Mies jonka kanssa olin samassa tilanteessa on juuri samankaltainen kuin miehesi. Bilettäminen, tavarat ja pyykit lattialla ei mitään merkkiä aikuistumisesta eli äitiä hän kaipasi eikä kumppania. Kyseinen mies on monet kerrat pyydellyt minua takaisin ja soitellut ja viestitellyt vuosia eromme jälkeen. Perusteli yhteen paluuta aikuistumisella ja järkiin tulemisella. En ole ilkeä ihminen, mutta silloin oli sanottava suorat sanat, koska toiminta rupesi haittaamaan perheemme elämää. Kuulemani perusteella mies ei ole kuitenkaan vieläkään aikuistunut vaan bilettää ja elää teinin elämää edelleen. Naisiin hän on tajunnut olla sekaantumatta vakavemmin ja viettääkin aikansa kavereiden kanssa. Toivon mukaan nämäkin miehet löytävät sen oman onnensa joskus. Vanhana ukkona bilettäminen kun on jo säälittävää. :D
Näinhän se menee. 23-vuotiaana on ihan jees bilettää, olla kavereiden kanssa, syödä pitzaa, nukkua puoleenpäivään jne. Vaan jotain on jäänyt tapahtumatta jos edelleen kymmenen vuotta myöhemmin haluaa vain sitä samaa.
Ihmisillä on vuosikymmenen aikana tapana kasvaa.
Toteaa perhearkea OKT:ssä pyörittävä 35v äiti jonka tuttavapiirissä useampiakin ikäisiään joiden elämä juuri samoilla raiteila kuin vuosikymmen sitten. Suurimmalla osalla kuitenkin jo perhe.
Onko tällaisilla suhteilla ikinä tulevaisuutta? Kaikki oli niin hienoa ja ihanaa silloin kun olimme nuoria ja tuntui että elämä oli pelkkää juhlaa yli puoli vuosikymmentä.. Silloinkin oli vielä helppoa kun oli pieni opiskelijaluukku eikä oikein mitään vastuuta mistään mutta nyt.. Talo, ja paljon asioita joista luvattiin pitää huolta menevät nyt pilalle tuolla syksyn sateissa. Voiko toista koskaan kasvattaa vai onko se pakko todeta että yksilöinä olemme onnellisia, yhdessä tapamme toisemme?
Elämä on kamala asia, ei sen näin pitänyt mennä...
Joo..samanlaisten ajatuksien kanssa olen paininut ja valitettavasti niiden lasten syntymien jälkeen se ukon menojalka vasta alkoikin vipattamaaan!!
Minä märisin ja mies vaan meni.
No sitäkin kestin sitten vuosikymmenen, kunnes en enää välittänyt.
Lapset kasvoi, ukko kulki ja minä aloin elämään omaa elämääni ja se parisuhteen vatvominen jäi ja hyvä niin.
Nyt on sitten lapset isoja, mulla mahtava työ, johon opiskelen lisää, enkä joutaisi ukon kanssa nyt varsinkaan olemaan, mutta nyt on ukko rauhoittunut ja mankuu jatkuvasti seksiä (huoh!) ja seuraani, mutta kun ei yhtään enää sen seura kiinnosta!!
Suunnittelen lähtöä, kun koti tyhjenee lapsista, eli kohtapuoliin.
Eli ei se lasten teko ainakaan sitä tilannetta paranna!!
Kyllä se onni taitaa kestää suhteessa juuri nippanappa sen 10 vuotta, sitten alkaa alamäki ja jos haluaa olla vielä yhdessä, kannattaa se oma elämä täyttää ihan muilla asioilla, kuin sillä miehellä, joka raapii vaan telkkarin edessä muniansa.
Jotkut vaan kaipaa tieten sitä rakkauttakin......