Tässä pari ohjetta epäkypsältä teille kypsille ihmisille:
- Jos seurustelet:
* Älä loukkaa toista pahimmalla mahdollisella tavalla eli pettämällä
* Puhukaa, puhukaa!!! Kertokaa mielipiteitänne eri asioista seksistä, pettämisestä... jne.
* Kuunnelkaa toista
* Huomioikaa toisenne esim. viemällä syömään tai leffaan tai piknikille tai ostamalla lahjoja jne... Kyllä nainenkin voi välillä tarjota!!!!
* Älä vilkuile muita
* Ansaitse toisen luottamus ja ole luottamuksen arvoinen
* Luota kumppaniisi
* Älä nalkuta
* Rakastakaa toisianne
* Ajatelkaa vähemmän itseänne
* Jos suhde on heikossa kunnossa, eikä mikään sitä enää paranna, jätä ensin, älä petä!
* Älä valehtele
Tämmöisiä ohjeita minä annan teille.
TÄSSÄ TEIDÄN MIELIPITEITÄ
Korostan että olen kuulema epäkypsä, 22 v nainen... Olen sen takia huono ihminen, koska olen uskollinen ja luotan kumppaniini 100 %. Kumppanini on sen takia huono ihminen koska on uskollinen ja luottaa minuun. Meillä menee erittäin hyvin. Mutta tämän palstan pikku ennustaja noidat ovat povanneet että suhteemme tulee loppumaan 10-20 vuoden sisällä siihen kun minä lähden isokaluisen tummanmiehen perään (pohjaanpalanu :))ja mieheni löytää toisen naisen, joka on kuulema kaunis (tai sitten paljastuu että mieheni on homo tai että hänellä on vaimo jolta minä olen vietellyt hänet? siitäkin huolimatta että olemme kumpikin toisillemme ensimmäiset!). Olen epäkypsä myös siksi että luotan että näin ei käy ja että olemme ikuisesti uskollisia. Olen lisäksi naiivi ja minun pitäisi avartaa maailmankatsomustani... Lisäksi TE TIEDÄTTE että ajatukseni tulevat muuttumaan...
No jaa... Miten musta tuntuu että te olette väärässä ja mä oikeassa?????????????? Mulle kuulkaa tää uskollisuus on vakava asia!! Ja samoin miehellleni
- Jos seurustelet:
* Älä loukkaa toista pahimmalla mahdollisella tavalla eli pettämällä
* Puhukaa, puhukaa!!! Kertokaa mielipiteitänne eri asioista seksistä, pettämisestä... jne.
* Kuunnelkaa toista
* Huomioikaa toisenne esim. viemällä syömään tai leffaan tai piknikille tai ostamalla lahjoja jne... Kyllä nainenkin voi välillä tarjota!!!!
* Älä vilkuile muita
* Ansaitse toisen luottamus ja ole luottamuksen arvoinen
* Luota kumppaniisi
* Älä nalkuta
* Rakastakaa toisianne
* Ajatelkaa vähemmän itseänne
* Jos suhde on heikossa kunnossa, eikä mikään sitä enää paranna, jätä ensin, älä petä!
* Älä valehtele
Tämmöisiä ohjeita minä annan teille.
TÄSSÄ TEIDÄN MIELIPITEITÄ
Korostan että olen kuulema epäkypsä, 22 v nainen... Olen sen takia huono ihminen, koska olen uskollinen ja luotan kumppaniini 100 %. Kumppanini on sen takia huono ihminen koska on uskollinen ja luottaa minuun. Meillä menee erittäin hyvin. Mutta tämän palstan pikku ennustaja noidat ovat povanneet että suhteemme tulee loppumaan 10-20 vuoden sisällä siihen kun minä lähden isokaluisen tummanmiehen perään (pohjaanpalanu :))ja mieheni löytää toisen naisen, joka on kuulema kaunis (tai sitten paljastuu että mieheni on homo tai että hänellä on vaimo jolta minä olen vietellyt hänet? siitäkin huolimatta että olemme kumpikin toisillemme ensimmäiset!). Olen epäkypsä myös siksi että luotan että näin ei käy ja että olemme ikuisesti uskollisia. Olen lisäksi naiivi ja minun pitäisi avartaa maailmankatsomustani... Lisäksi TE TIEDÄTTE että ajatukseni tulevat muuttumaan...
No jaa... Miten musta tuntuu että te olette väärässä ja mä oikeassa?????????????? Mulle kuulkaa tää uskollisuus on vakava asia!! Ja samoin miehellleni
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä allekirjoitan nuo "ohjeesi" täysin, fiksu likkahan sinä olet. Onnea teille :) Uskollisuutta pidän itsekin todella tärkeänä, jos pettämisen tielle lähtee, sehän on loputon suo, onneksi ei ole edes halua sellaiseen pelleilyyn. Jos seurustelen, oma kulta riittää, sinkkuilu on ihan eri asia.
..sinulta ovat todella hyviä, niin pitäisikin elää. Kuitenkin noi mielipiteet mitä olet saanu ovat ehkä todellisesta elämästä, mitä ihmisille on sattunut. Uskon ja toivon, ettei sinun kohdalle tollaisia tapahdu, vaan elät onnellisen elämän miehesi kanssa. Paljon onnea tähän elämäänkin tarvitaan. Itse olen kokenut paljon surua ja murhetta, mutta sen olen oppinut, että mitä tahansa tulee vastaan, niin minä selviän.. Asioilla on taipumus järjestyä.
Vallan on hyviä ohjeita.Jos kaikki toimisivat näiden ohjeiden mukaan niin maailmasta katoaisi yksi ammattikunta..avioliittoneuvojat.
Mutta epäilempä että näin ei pääsee tapahtumaan, koska parisuhdetta ei voi pistää pariin riviin ohjeita...niissä ei neuvota miten toimia kun ihmiset, ovat väsyneitä,saada sulkeutunut avautumaan, miten olla katkeroitumatta toisen puheista, miten kehittyä parisuhteessa yksilöinä, ilman että erkanee toisesta, miten olla ystävä, miten selvitä arkielämän kolhuista...
Toisen kanssa eläminen vaatii ihmisiltä paljon muutakin kuin luottamista, tosin se on hyvä alku.
Itse ottaisin useimmat tuon ohjeen kohdista kyllä ihan ohjeiksi ystävyys suhteisiin.
...toisaalta on hyvä, että nuoren suhteen taipaleella ihmiset jaksavat uskoa parisuhteen täydellisyyteen.
Tässä taannoin tein yhden kyselytutkimuksen uskollisuudesta ja myös siinä vahvistui mm. se käsitys, että uskottomuuden todennäköisyys kasvaa nimenomaan lineaarisesti parisuhteen keston kanssa. Ja mikäli tämä tieto yhdistetään keskimääräiseen parisuhteen kokonaisuskollisuuteen (kumpikaan suhteessa ei ole pettänyt), huomataan lopulta kuinka harva suhde todellisuudessa selviää ilman kolhuja läpi koko elämän kestävän liiton.
Esimerkkejä:
- seurusteltu 1v, kokonaisuskollisuus 85%
- seurusteltu 3v, kokonaisuskollisuus 61%
- seurusteltu 7v, kokonaisuskollisuus 32%
- seurusteltu 11v, kokonaisuskollisuus 16%
- seurusteltu 15v, kokonaisuskollisuus 9%
- seurusteltu 19v, kokonaisuskollisuus 5%
- seurusteltu 21v, kokonaisuskollisuus 3%
- jne.
Esimerkin laskelmat perustuvat useiden eri tutkimusten keskiarvoihin, ja pidän sen antamaa kuvaa huomattavasti paljon parempana kuin perinteistä ja yksinkertaistettua yhtä arvoa, jossa keskimääräiselle parisuhteelle lasketaan keskimääräinen uskollisuus-/uskottomuusprosentti. Vuosi tai kaksikymmentä ei ole sama asia ja siksi niihin ei voi soveltaa samaa todennäköisyyttä, valitan.
Yxs
...ilkeämielisten kommentteja. Ovat vain kateellisia, kun sekä sinä että miehesi kykenette olemaan toisillenne uskollisia ja olette ONNELLISIA. Ohjeesi ovat sitä paitsi hyviä, yhdyn siinä edellisten kirjoittajien kommentteihin.
Minäkin löin hynttyyt yhteen nuorena, mieheni oli vasta 17 ja minä 18. Takana pari vuotta seurustelua. Meillekin povattiin jatkuvasti lähitulevaisuudessa häämöttävää eroa jne, olimmehan vielä melkein murkkuikäisiä :-). Mutta yhdessä ollaan edelleen, ja onnellisia! Olemme molemmat jo yli 3-kymppisiä, yhteiseloa on takana reilut 15 v ja yksi lapsikin on.
Onnistuneen liiton takana on varmaankin 100 %:nen luottamus puolin ja toisin (mielestäni uskollisuus, rehellisyys ja sitä kautta syntyvä luottamus ovat parisuhteen kulmakiviä, perustuspilareita), sekä toisen kunnioittaminen. Joskus tietysti nalkutetaan ja kiistellään asioista, mutta sanaharkat päättyvät yleensä nauruun - kuinka huvittavaa onkaan, että kaksi aikuista ihmistä tappelee/motkottaa jostakin naurettavasta asiasta! Nuorempana riideltiin enemmänkin, nyt ei enää jaksa tapella turhista asioista. Kykenemme hyväksymään sen, että toinen voi olla asiasta eri mieltä. Mitä siitä meteliä pitämään... Vaikkakaan mielestäni hyvä parisuhde ei kaadu mokomiin kinoihin eikä edes isompiin riitoihin. Ja tällaiset kinastelut/riidat kuuluvat mielestäni parisuhteeseen, asuuhan saman katon alla kaksi erilaista ihmistä ja joskus väistämättä tulee yhteentörmäyksiä. Meillä nämä riidat kuitenkin sovitaan ja käydään läpi, sitten kun ollaan vähän lepytty, eikä niitä jätetä mieleen kaivelemaan.
Myös tuo "ajatelkaa vähemmän itseänne" on tärkeä ohje. Parisuhteessa on kyettävä ajattelemaan toista ja joustamaan, vaikka se ei aina tuntuisikaan itsestä mukavalta. Muuten hommasta ei tule mitään.
Noita ohjeita noudattamalla teillä on varmasti hyvät onnistumisen mahdollisuudet. Toivotan teille onnea ja lämmintä kesää!
kävin tuolla alempana lukemassa edellisiä viestejäsi ja ihmettelen sitä, että miksi mesoat tällä palstalla suureen ääneen ja tuomitset muita, jos kerran olet niin varma mielipiteissäsi ja olet mielestäsi oikeassa. Itse asiassa siitä saa käsityksen, että olet todellisuudessa hyvin epävarma ja yrität hakea täältä tukea näkemyksillesi ja itsetunnollesi. Mielestäni on aika lapsellista ja mustavalkoista syyttää jotakin sellaista huoraksi, joka on eronnut epäonnistuneesta liitosta ja sitten löytänyt uuden puolison. Minäkin tunnen monta paria, jotka ovat vasta sitten olleet onnellisia eli löytäneet sen ns. oikean. Vaikka itsekin arvostan uskollisuutta ja muita mainitsemiasi arvoja (myös sitä, että olemme puolisoni kanssa toisillemme ensimmäiset kumppanit), en näe tarvetta toitottaa täällä omia näkemyksiäni ainoina oikeina totuuksina tai arvostella muiden tekemisiä. Jokainen taaplaa tavallaan, ja taaplatkoon.
Keskustelua sivusta seuranneena en usko, että täällä ihmiset ovat niin kovasti olleet kritisoimassa sinun mielipiteitäsi, tai elämänasennettasi, tai sinua ihmisenä.
Luulenpa, että muutamat hieman kärkevään sävyyn esitetyt kommentit ovat pikemminkin kummunneet sinun tavastasi esittää asiasi luonnonlainomaisina ja kiistattomina tosiseikkoina.
Sellainen voi ikäiseltäsi ja sinun elämänkukemuksesi omaavalta henkilöltä tulevana herättää pientä kritiikkiä ja hymähtelyä vanhemmissa ja pikkuisen enemmän nähneissä ihmisissä.
Mutta ehkä tästäkin keskustelusta on molemminpuolista hyötyä. Me olemme saaneet nauttia raikkaasta ja luottavaisesta suhtautumisestasi tulevaisuuteen. Sinä taas ehkä olet huomannut, että jos saman asian sanoo kahdella eri tavalla saa todennäköisesti kaksi täysin erilaista vastausta....
Tässä aloituksessasi sinulla oli viisaita neuvoja.
Olen tunnistanut kirjoitustyylistäsi itseni parikymppisenä enkä siksi ole juuri siihen puuttunut (mitä nyt ihmettelin, miten ihmiset pystyvät asumaan yhdessä ilman seksiä). Nyt olen 48-vuotias ja olen sitä mieltä, että mikään ei ole niin viisas kuin parikymppinen. :) Ehkäpä siksi osasin tuota yhtä kommenttia lukuunottamatta olla provosoitumatta.
Pari juttua vielä aiemmasta ketjusta:
Äitini on kertomansa mukaan ollut neitsyt mennessään 28-vuotiaana naimisiin. Ovat isäni kanssa samanikäisiä. Äitini sanoi, että isäni oli asiassa periaatteen mies, eli ei hänkään yrittänyt seksiä ennen avioliittoa. (en ole isältä kysynyt, onko hänellä ollut muita seksikumppaneita ennen avioliittoa, mutta pidän ihan mahdollisena, ettei ole ollutkaan). Ei äitini silti ole ollut tarvis käskeä muita naisia yrittämään isääni. Veikkaan, että kumpikin kauhistuisi ajatustakin siitä, että heillä olisi lähes 57 avioliittovuoden aikana ollut muita seksisuhteita. Eikä tulisi mieleeni moittia heitä heidän asenteestaan. Tosin he pitävät asiaa niin itsestään selvänä, että luettuasi alkuperäisen juttusi kumpikin ihmettelisi, miksi tehdä asiasta mitään numeroa.
Toinen asia:
Sain siitä pitkästä ketjusta jotenkin käsityksen (oikaise, jos olen väärässä), että ette tarvitsisi ketään muita ystäviä kuin toisenne. (en tarkoitakaan eri sukupuolta olevia ystäviä) Siitä varoituksen sana:
Isälläni ja äidilläni on silti ympärillään muitakin ystäviä ja sukulaisia kuin toisensa. Kumpikin on esim. sairastanut ja silloin on ollut hyvä, että on ollut ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, kun on ollut kotona yksikseen ja odottanut, tuleeko toinen sairaalasta kotiin.
Siksi toiseksi tulee päivä, jolloin kuolema erottaa teidät (jos asenteenne pysyy yhtä vakaana kuin nyt, ei muu erotakaan). Jos kummallakaan ei ole ketään muuta ystävää, voi lesken osa olla hyvinkin vaikea, jos ei ole ketään, jolle puhua puolison kuoleman jälkeen. Menetys nimittäin on todella musertava ja yksinäisyys raju kokemus varsinkin sellaiselle, jolla ei ole ympärillään minkäänlaista verkostoa. Harvempi pariskunta kuolee yhtä aikaa.