Ex kerjää uuttaa mhdollisuutta. Aikoinaan sai montakin mahdollisuuta mutta se ei auttanut. Nauraen ja minua pilkaten lähti toisen mukaan.
Kertoi aivan kuin heränneensä pahasta unesta ja ymmärtäneensä tehneensä väärin?
Kysyi että olisko meillä vielä mahdollisuutta, että jotain jäit kesken.
Vastasin kyllä että ei käy enää. Miten te toiset olisitte toimineet?
Kertoi aivan kuin heränneensä pahasta unesta ja ymmärtäneensä tehneensä väärin?
Kysyi että olisko meillä vielä mahdollisuutta, että jotain jäit kesken.
Vastasin kyllä että ei käy enää. Miten te toiset olisitte toimineet?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksii tuota huonoa käytöstä puolisoa kohtaan on niin paljon, kertokaa.
Varmasti onkin nyt huomannut mitä on menettänyt, kuunteliko liikaa näitä nykymaailman oppeja ja uskoi niihin, Nyt sitten on avautunut totuus, että se koti olikin paljon parempi paikka, kuten on monelle muullekin, hetken mielijohteesta uskotaan tuota ulkomaailmaa jossa ei tippaakaan ole inhimillisyyttä, siellä petettään , loukataan ja tuhotaan. Kilpailu on niin kovaa, että sinusta ei jää kuin musta läntti, se koti jossa elät on se paikka, jota sinun ei pitäisi koskaan ivata, pilkata, moitiia ja etenkään siellä olevia ihmisiä, sillä he ovat se oikea turvaverkkosi, joka ei sinua kaltoin kohtele vaikeissakaan paikoissa.
Jos unohdat ja pilkkaat heitä, varmasti menetät enemmään kuin arvaatkaan. lähtee koko elämä käsistä, enää et moista paikkaa tule koskaan löytämään.
niinpä
miksi edes vastasit mitään. miksi edes puhuit sen petturin kanssa?
Siltoja ei kannata turhaan poltella missään vaiheessa elämää.
Muutama annettu mahdollisuus pitää riittää aikuiselle. Jos siitä huolimatta lähtee toisen kanssa, sitten pitää kans olla valmis elämään vaikka uusi rakkaus ei kestäkään. Sääliä se vaan hakee kun uusi kulta pisti sen maantielle. Miten se olis yhtäkkiä muuttunu kunnioittavaksi ja rakastavaksi jos ei sitä ennen ollut?
Oikein teit, pidät siitä kiinni.
Nämä nykyiset kavereiden opit kun tahtovat olla kaikkein huonoimpia.
Jos niitä kuuntelette ja sen mukaan puolioanne loukkaatte, olisi sentään aika itsekin kuunnella nyt pysähtyä ajattelemaan.
Oletteko niin toisten vietävissä, että särjett oman kotinne, viette lapsiltanne mahdollisuuden onneliseen lapsuuteen.
Myös itseltänne varmasti sen kaikkein parhaan ysätävän, eli puolisonne , kukaan ei tule koskaan korvaamaan tuota menetystä.
Saatte tilalle täysin moraalittooman monen moneen kertaan akunns anaulanneen hutsun tai luusein/ häntäheikin.
Joka ei perusta elämän todellisista arvoista lainkaan, aina onvain meno päällä, viini, laulu ja ilonpitp baareissa ja useat suhteet.
Persaukinen täysi nolla, kaiken palkkansa tuhlaa turhuuteen , itsensä näyttämiseen, täysi kakara vielä 50 kymppisenä.
Omat lapsenne ovat kuin paketteja joita heittelette paikasta toiseen, tämän hirviön määräyksestä.
Kun tänään taas katselin vierestä kahta pientä lasta, joita kohdellaan juuri näin, kuinka pelkääviä, arkoja ovatkaan. Kyllä oli sydäntä särkevää katseltaa, kuinka kukaan äiti tai isä voi olla noin julma.
Jos tietäisin mitä voisin tehdä, että lapser saisivat takaisin vanhemapansa entisinä mormaaleina isänä ja äitin, telisin ihan mitä vain.
Tuon huuhaan joka kaiken on tikkonut laittaisin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja paikkaan, missä merkkituotteilla hienoilla menopeliellä on ole minkäänlaista kohotusta elämään.
Joutuisivat kokemaan joskus sitä helvettiä, jota noille lapsille jörjestävät .
Myötä ja vastamäessä! siinä vastaus! onko onnellisia hetkiä enemmän kuin huonoja? jokaisessa suhteessa>/liitossa on alamäkiä niinkuin ylämäkiä vuoronperään.ero on luovuttamisen ja pakenemisen ratkaisu!
jos monta vuotta suht hyvässä ja mukavassa olossa niin taistelkaa! uuden kanssa pilaatte loppu elämän ja ennen kaikkea lastenne lapsuuden ja loppuelämän!
ydin perhe on onnellisinta mitä voi olla!
Jos vielä rakastat anna mahdollisuus, rakkaus on arvo jota ei saa tuhlata. Kannattaa miettiä vielä asiaa.
Ihan samalla tavalla vastasin. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää uudelleen ihmisen kanssa joka niin julmalla tavalla loukkasi. Ei tuolla tavalla lähtevä rakasta kuin itseään.
Kyllä aikuisen ihmisen tulee kestää tekojensa seuraukset. Ei käynyt edes sääliksi, vaikka parkui eteiseni lattialla.
Annoin mahdollisuuden vaikka olin vannonut että "never in my life" mutta nyt sanon että se kannatti. Mies on muuttunut ja niin myös minä.
L
5-3 aika hyvä, annoit mahdollisuuden ja nyt sanot , että kannatti.
Näinhän se monesti on, että sanotaan kaikki luukut auki kaikki mitä osataan sanoa ja sitten samalla loukataan sitä kaikkein rakkainta ihmistä julmasti.
Puolisot saattavat loukkanatua niin, että lähtevät, mutta omat vanhempanne eivät koskaan jätä teitä vaikka loukkaatte kuinka. He ymmrtävät sen olevan hätähuuto ja kenellehän sen huutaa kuin kaikkein rakkaimmilleen.
Kumpa te puolisot ymmärsäisitte, että se loukkaus saattaakin olla sitä suurinta rakkautta eli se luottamus ja usko, että ette jätä tässä hirveässä tilanteessa.
Kannattaa antaa se mahdollisuus jos suinkin mahdollista.
Kuten nimimerkki 5-3 kirjoittaa mies on muuttunut ja hän itse, sen se vaatii.
Minut jätettiin heti sairaalassa, kun olin synnyttänyt. Mies palasi exän luo, mitä kesti vain hetken, nyt haluaa takaisin. Ikävä kyllä, enää ei ole takaisin paluuta. AIkaa tuosta kulunut nyt vajaa vuosi ja edelleen yrittää.
Tiedän kyllä ihmisiä, joille takaisin paluu onnistunut. Aina mietittävä, kuitenkin....
Höpöhöpö sua hassua höpönassua... tämä taas sitä miten haluaisit asioiden olevan.
Erosta vasta pari kuukautta ja exän uusi suhde kariutui alkuunsa. Nyt on alkanut tulla viestejä mitä turhimmista asioista hymiöiden kanssa? On tässä paljon mietittävää ilman että tarvitsis miettiä toisen tarkoitusperiä, just kun on saanut arjen sujumaan suhtkoht normaalisti. Nyt sitten pakostakin tulee mieleen että mitä jos haluaiskin yhteen, vaikeeta...
Älä vastaa mitään.
Muistan kun joskus nuoruudessani exä alkoi pistelemään tekstareita, en vastannut mitään tai vastasin vain max yhdellä sanalla.
Kyllä se tekstailu loppuu kun siihen ei reagoi.
Minusta on turha uudelleen lämmittää pohjaan palanutta suhdetta. Jos on loukaten lähtenyt niin miten ihmeessä edes harkitsette yhteen muuttoa takaisin?
Itse tuli kerran kokeiltua ja huono tulos oli. Pysy vuoden kunnes taas kevät tullet kutsuivat..
Menevälle kulkijalle ei koskaan se yksi ja ainoa riitä sen minä opin.
Teidän yhteenpaluuta miettivien kannattaisi miettiä tätä: (rakkauden)kaivo on miltei tyhjä ja pohjalle jäänyt lilluva vesi myrkytettyä. Se on iäksi pilaantunut, siinä on paha sivumaku. Se on myrkytetty tahallaan. Joisinko siitä sairastumatta? Vaikka sinne toisi vettä, kaikki tietävät ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
Kaivo pitäisi puhdistaa. Se joka sen sotki, saisi puhdistaa sen. Mennä kaivoon, pestä sen ja pitää siitä huolta. Voinko luottaa siihen, että sen sotkija on valmis tekemään kaiken sen? Eikö ole? Hän kyllä pyytää anteeksi, mutta silmänsä eivät ole vilpittömät eikä hän halua maksaa korjauskustannuksia..Hänen mielestään hänen ei tarvitse ottaa teostaan vastuuta sen laajemmin, anteeksi riittää, keskustelut voidaan unohtaa, ja siirtyä suoraan juomaan kaivosta.
Miksi joisit sitä kitkerää pilaantunutta vettä?
Tuttavani antoi anteeksi äijälleen 15 vuoden aikana 5 kertaa. Yritin ystäväni eli poikansa kanssa puhua hänelle järkeä, mutta me emme kuulemma saaneet puuttua hänen asioihinsa, sillä X oli nyt todella luvannut muuttua, ja katui tekojaan. Aina kun tuli ero, meidän piti tukea häntä, kun hän haukkui X:ää, mutta kun liero onnistui luikertelemaan takaisin, me emme saaneet sanoa mitään.
Lopulta uskoi. Mutta miksi sitä päätä pitää ehdoin tahdoin hakata kuhmuille?
minä kirjoitin paperille anteeksipyynnön yhdelle
naiselle koska minä väsytin sen kyselemällä sen yksityis asioita
JOKA KERRAN MENEE SE MENNÄ JOUTAA TURHA RUVETA VANHAA VELLIÄ LÄMMITTÄMÄÄN
minun ex.ni petti heti ensimmäisenä avioliitto vuotena ja annnoin anteeksi, mutta en unohtanut, se ei hävinnyt mielestä vaikka kuinka yritin.
Sama toistui 20v päästä ja tällä kertaa oli kestänyt vuosia, lupasi taas muuttuua, mutta taas paljastu parin vuoden päästä, että oli salaa jatkanut.
Halusi takas, mutta en vaan enää jaksanut, sillä opin jo tuntemaan miehen, eli en voi luottaa koskaan enää.
Mutta, jokainen tekee itse lopulta päätökset ja anteeksi antamisellakin on rajansa.
Näinpä se Sami toimii . Ois kannattanut ottaa siitä klamydiasta opikseen.