vanhempani vastustaa minun PÄÄTÖKSIÄNI

Ajatttelepa asiaa lapsesi kannalta. sinä olet hakenut itsellesi ystävän, lapsesi ovat sitävastoin menettäneet kaiken entisen, mikä oli heille hyvää, ja sinutkin oman äitinsä, sihänän olet tuon uuden miehen lumoissa ja vaadit lastasikin olemaan. Onkohan oikein lasta kohtaan.

Sanoisin kyllä, että ajattele nyt hyvä ihminen mitä merkitsee lapsesi sinulle verrattuna tähän uuteen mieheen. Jokin on päässäsi vinksahtanut.

Mietipä vähän aivoillasi hyvä nainen.Itse teen juuri eroa avomiehestäni vaikka kuinka pahaa tekee vain koska poikani 16v ja tämä mies ei tule niin hyvin toimeen.Heidän välillään tapahtunut liian paljon.En hyväksy.Haukkumista ja muuta.Valitsen lapseni huolimatta rakkaudesta mieheeni.

Niin makaa kuin petaa. Miksi pitää se uusi mies ottaa asumaan saman katon alle? Etkö olisi voinut tapailla miestä silloin, kun lapset ovat esim. isällään? Musta on niin väärin, että lapset laitetaan kärsimään uusista puolisoista. Lapset tottuvat uusiin kumppaneihin vähitellen, ei väkisin.

Tuskimpa tuo uusi mies pelkästään on syynä siihen, että lapsesi otettiin huostaan. Tulee tekstistäsi mieleen, että olet liikaa keskittynyt vain mieheen, unohtanut teini-ikäisen lapsen kokonaan. Onko näin?

Itse en ole vieläkään ketään miestä lapsille esitellyt muuta kuin kaverina, vaikka erosta on jo vuosia. Teini-ikäisilläkin on aivot ja heidän mielipiteitään pitää kunnioittaa. Meille ei muuta yksikään mies asumaan ilman lasten hyväksyntää.

siis nyt ei oikein ymmäretty visiinkään oikein asioita kysymys on että tämä10v lapseni ei ole ehtinyt edes tutustumaankaan tähän mieheeni ja ottanut omat ennako luulonsa ja pidätäytynyt niissä JA TÄMÄ UUSI MIEHENI ei asu minun luonani kirjoila vaan tapailaan päivitäin mutta KUN LAPSENI OVAT OMIEN ISIENSÄ luona NIIN VIETÄMME NE VIIKOLOPUT MIEHENI LUONA koska vanhempani asuu minun kanssa samassa taloyhtiössä ja on useita useita vuosia SOTKEUTUNUT elämääni ja asioihini mitä ikinä sitten teenkin ja nyt minä en saisi sitten seurustella sentakia että lapseni ei hyväksy ja vanhempani ei hyväksy ja aikasemmissa suhteissani ollut aivan samat ongelmat toisen lapseni isän kanssa kun olin yhdessä vanhempani eivät hyväksynyt sitä ja toisen lapseni isän kanssa kun olin niin SAMA JUTTU nytten TÄMÄN UUDEN MIEHENI KANSSA JÄLEEN SAMA että minulla pitäisi suurinpiirtein vanhempani valita minulle kumpani

Ota itse asiasi puheeksi neuvolassa, ehkä tässä kohdin ei ole vielä syytä mennä lastensuojelu/sosiaaliväelle juttelemaan. Mutta jos lapsi viihtyy kovin vanhemmillasi, ja kotona on yhtä riitaa, niin miksi et voisi antaa hänen mennä vanhemmillesi asumaan? Helpottaa omaa elämääsi, eikä enää tule riitoja kymmenvuotiaan kannellessa asioistasi vanhemmillesi. Joskus erilainen, erikoinen ratkaisu voi olla paras. Kyllähän lapsi tulee teille käymään ja sinä voit aina käydä vanhemmillasi. Anna mennä. Sano, että takaisin saa tulla vain jos sinua totellaan! Jatkuvat riidat ovat vahoingollisia kaikille.
Sinulla on nyt sekä hyvä miesystävä, jota rakastat, että nuoret lapset huolehdittavanasi. Pidä huoli itsestäsi, ota omaa aikaa, kuntoile, tapaa omia ystäviäsi. Älä tee lisää lapsia ennen kuin nämä ovat jo omillaan toimeentulevia, nuorinkin rippikouluikäinen. Kiitos.
Jos haluat aivan itsenäistä elämää, on selvää, että muutto vähintäänkin muutaman kilometrin päähän on välttämätöntä. Vanha pari täyttää omaa, tyhjää elämäänsä sinun ja lastesi elämällä, ja kyräilee sulhastasi.

Tähän tilanteeseen on hyvin vaikea ottaa kantaa, mutta itse henkilökohtaisesti hakisin lapseni pois.

Itsellänikin on ollut ongelmia vanhempieni kanssa, kun eivät ole voineet hyväksyä moniakaan poikaystävistäni, mutta he ovat aikuisina ihmisinä ymmärtäneet sen, että he eivät voi, eivätkä saa "määrätä" kenen kanssa olen. Siispä he eivät yritä kontrolloida ratkaisujani.

He ovat kyllä sanoneet mielipiteensä epäsuorasti tai sitten olen huomannut sen ja sekin on mielestäni jokseenkin väärin tai ainakin todella epämiellyttävää, mutta suonen sen heille.

Minulla ei ole lapsia, mutta en antaisi lapsen tai vanhempieni kiristää itseäni, en edes yhteisrintamana. Olen aikuinen ihminen. Olen järkevä. Ajattelen. Saatan tehdä myös virheitä, mutta se pitää suoda minulle. Minun pitää saada rakastua siitäkin huolimatta, että se on muiden mielestä virhe.

Ajattelin myös sitä vaihtoehtoa, että annat lapsesi jäädä vanhemmillesi. Voi olla, että lapsesi tulee sieltä takaisin tajuttuaan, että kiristäminen ei auta. Mielestäni et siinäkään tilanteessa valitse miestä lapsen sijaan, mutta se vaara on, että muut ihmiset sen niin ajattelevat ja vanhempasi saattavat vahingossa tai tahallisesti syöttää nuorelle lapsellesi ajatusmallin, jossa sinä olet hyljännyt hänet.

Lapselle tekee tosi paljon pahaa, jos hän luulee, että äiti ei rakasta.

Mutta ei sekään ole rakkautta, jos tekee kuten lapsi haluaa.

Vaikea tilanne.

Sillä kummassakin tiessä on ongelmia tiedossa. Pitäisi saada lapsi ymmärtämään, että rakastat häntä, mutta aiot kumminkin tapailla miestä ja toivoisit, että lapsikin voisi antaa miehelle mahdollisuuden.

Niin. No, nyt kallistuin siihen kuitenkin siihen vaihtoehtoon, että olisi hyvä hakea lapsesi pois. En tiedä kuka manipuloi ketä, vanhempasi lastasi vai lapsesi vanhempiasi ja miksi, mutta kumminkin päin on huono.

10 vuotias ei sentään ole vielä murrosiässä. Taistele urheasti. Kyllä sinä sisimmässäsi tiedät, mikä on parasta. Kuuntele sydäntäsi.

Juu mutta se sydän sykkii nyt uudelle sulholle, joka tapaa joka ilta viettää aikaa tuossa asunnossa, jossa ennestään asuu kaksi vilkasta, äänekästä leikki-ikäistä, eri isän kymmenvuotias, ja tämä nainen joka on kymmenessä vuodessa kolmesti ehtinyt tehdä lapsen, erota pienen lapsen isästä, löytää uuden miehen, tehdä uuden vauvan, erota, löytää uuden jne. Viimeisin avokki taisi olla vieläpä väkivaltainen. Kyllä tällä kymmenvuotiaalla on ollut tavattoman rankkaa sopeutua vaihtuviin isäpuoliin, riitoihin, väkivaltaan, isovanhempien jatkuvaan puuttumiseen, pikkusisarusten tuloon, isän ja äidin kotien välillä reissaamiseen jne. Mielestäni hänellä on riski häiriintyä tai syrjääntyä vakavasti. Eli ei ole ihan noin yksinkertaista, että haetaan vain kotiin ja sillä sipuli. Onko hänellä edes rauhallista paikkaa missä tehdä läksyt kunnolla, osaako ja ehtiikö kukaan häntä niissä auttaa?
Neuvolapsykologi on kuntien palkkalistoilla juuri tämäntapaisia, jatkuvissa ongelmissa räpiköiviä perheitä varten. Todellakin lapsi tarvitsee tukea kasvulleen, ehkä jonkinlainen traumaterapiakin edellisestä väkivaltaisesta isäpuolisuhteesta on täysin unohtunut äidiltään.
Pitäisin sellaista, että lapsi asuu tilapäisesti samassa pihapiirissä asuvilla isovanhemmillaan, kyllä pikemminkin tilanteen sanelemana järkiratkaisuna eikä minään huostaanottona.
Juttele aloittaja ulkopuolisen, psykologin kanssa tilanteesta. Itse et kykene näkemään sen kaikkia puolia, mikä mistäkin johtuu ja mihin asiat voivat johtaa. Teillä on kai ollut sellainen tyyli että perhepiirissä joko hyssytellään tai riidellään asiat keskenään. Tulee luoda avoimempi toimintakulttuuri, eli kun ongelmia kerran on, käytetään kunnon apuja niistä selviämiseen, eikä pelkkää neljän seinän sisällä kinastelua.

Muuten niin sinun pitääkin valita juuri lapsesi ja uusikon välillä, molempia et voi pitää.

Lapsiasi et saa takaisin koskaan, jos heidät nyt vaihdat tähän sänkykumppiniin. Uusikoita sitä vastoin löytyy senkin jälkeen kun lapset ovat muuttaneet.

Asioissa on suuri ero.
Lapset ovat sinun omaa luuta ja lihaasi.

Tyhmiä kommentteja täällä ainakin on. Miten niin aloittaja ei saisi pitää molempia, lasta että avokkiaan? Kannattaa mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, esim. terapeutin jolla on vaitiolovelvollisuus. Lapsi ei saa määrätä mitä kodissasi tapahtuu eikä myöskään vanhempasi. Irtiotto vanhemmistasi tekisi ehkä hyvää, vaikea sanoa kun en tiedä koko tilannetta. Totta voi olla myös että lapsella on jokin kriisi johon lapsi tarvitsee apua. On mahdollista että vanhempasi pahentavat tilannetta. Mutta oikeasti juttele asiasta jonkun luotettavan ammattilaisen kanssa joka saa kokonaiskuvan tilanteesta ja voi sitten auttaa sinua.