Lähdin kirjoittamaan aiheesta saadakseni ehkä apua muilta samassa tilanteessa olevilta ja jakaakseni omia tuntoja.Olen siis kolmekymppinen mies, ollut vakituisessa työsuhteessa reilut 4 vuotta,joista suurimman osan rutiininomaisissa tehtävissä.Työyhteisö on mukava ja ihmisten puolesta suurimmaksi osaksi kaikki ok.Olin edelliseen tehtävääni kuitenkin erittäin kypsynyt ja pikkuhiljaa myös ilmapiirin kiristyttyä alkoi stressi ja yleinen mieliala työtä kohtaan käymään ylivoimaiseksi.Eteen tuli kuitenkin tilaisuus hakea yrityksen sisällä uutta tehtävää..tehtävä luonteeltaan päällikkötason työ ja haastava työ sinällään..asiat alkoi näyttämään valoisammalta kun oli edessä uusia haasteita..kotonakaan ei tarvinnut olla koka ajan nyrpeällä naamalla.Nyt uusi tehtävä näyttää kuitenkin varjo puolensa...ei mitään perehdytystä, tuntuu ettei omalta esimieheltä tule mitään tukea saati ole kiinnostusta vaikka on johtajana osastollani..vaikka mukava onkin esimiehenä niin se ei riitä..tarvitsen alkuun enemmän myös esimieheltä ideoita ja ajatuksia mihin suuntaan asioita viedään..jos esimieheni ei näytä sellaista mallia niin kuka sitten?Tuntuu siis kuin olisi yksityisyrittäjänä lliikenteessä...monesti jään miettimään päivän jälkeen mitä olen saanut tehtyä, tuntuu ettei saa mitään aikaan kun ei tule mitään suuntaviivoja organisaatiosta..mitä jos minun tilalleni olisi palkattu talon ulkopuolelta joku joka ei tiedä senkään vertaa toimintatavoista talossa?Päivä päivältä tuntuu pahemmalta ja kotiin tullessa sydän lyö tuhatta ja sataa...haluaisin että olisi päivän jälkeen vielä virtaa olla hyvällä tuulella ja jakaa hyvää oloa myös avopuolisolle..tällä hetkellä se ei todellakaan onnistu.Valittaa ei pitäisi kun on työpaikka,mutta aika ylivoimaiselta tuntuu ajatella tekevänsä tätä seuraavat ehkä 33 vuotta..jollain lailla on umpikuja tällähetkellä eikä tiedä mitä tehdä ja mihin suuntaan jatkaa? Onko muita ehkä samassa tai vastaavassa tilanteessa? Onko löytynyt hyviä ratkaisuja päästä umpikujasta parempaan suuntaan?
Apua nuorelle miehelle mäessä
pimeä tunnelinpää
8259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän pomojen tarvi "mitään" tehdä välttämättä. - siis vähän tietysti liioitellen sanottuna. Jos sinulla on alaisia niin yritä olla niille hyvä esimies, luo itse linjasi, ja varmista alaistesi tuki olemalla heille reilu.
No tavallaan sama tilanne minulla. Olin 17 vuotta tietyllä tekniikan alalla vastuullisissa tehtävissä kunnes sain potkut. Alalta missä minut oli tunnustettu ammattilaiseksi. Keväällä vaihoin täysin tekniikan alaa ja olen myyntipäälikkö Suomessa. Näin 45-vuotiaan tunsin vielä kesällä täysin avuttomaksi kun minulta odotettin paljon (kuvittelin niin). Minulla luonnollisesti myös esimies ja erittäin hyvä alallaan mutta minu´n tukeni häneltä oli huono ja koulutukset työhön aika nolla tasoa. Tunsin itseni aika tumpeloksi mutta en antanut periksi ja koitin hienovaraisesti ja välillä kovemmilla sanoilla saada häntä ymmärtämään että hänen tuki osaavana henkilönä alussa hyvin tärkeä. Muilta henkilöiltä olen myös kehdannut kysellä vedoten uuteen alaani ja he ovatkin antaneet paljon tukea ymmärtäväisinä. Nyt 7 kuukauden jälkeen olo jo paljon varmempi ja parempi. Eli uskalla kysellä alussa paljon vedoten että asiat sinulle uusia.
No kirjoitanpa minäkin pienen pätkän kommenttina: Olet päässyt päällikkötason tehtäviin, onneksi olkoon!
Asioita jo jonkun aikaa katselleena ja itsekin kaikkea kokeneena neuvoisin sinua seuraavasti: Aloita sisäistämällä se fakta, että nyt olet 'pomo'.
Tämä tarkoittaa ainakin kahta asiaa:
1) Et ole enää suorittaja, vaan esimies. Sinun vastuullasi on huolehtia, että alaisillasi on tarvittavat tiedot, taidot, resurssit, valtuudet ja vastuu suorittaa heidän työnsä kunnialla. Itse et voi osastosi tulosta tehdä, vaan tulos syntyy ohjaamalla käyttöösi annetut pelinappulat oikeille paikoilleen ja riittävällä nopeudella.
2) Sinun täytyy ymmärtää, ettet ole enää 'uhri'. Et voi piiloutua muiden taakse ja valittaa että "Kyllähän minä, mutta kun..." Totuttele ajatukseen, että sinun tulee nyt itse valita ne asiat, joihin haluat panostettavan, myy ajatus esimiehillesi, ja saatuasi heiltä vihreän valon, sitouta joukkosi asian taakse. Tämä tapahtuu vain, jos saat heidät näkemään uuden mallin tarpeellisuuden ja hyödyt, joita sekä yritys että he voivat muutoksesta saada.
Hahmottele itsellesi, miltä vastuualueesi menestys näyttää. Millainen on tilanne, johon haluat päästä. Sen lisäksi kartoita nykytila ja katso, mitkä asiat on muutettava nykytilan ja halutun lopputilan välillä. Laita nämä aika- ja prioriteettijärjestykseen, ja kas, sinulla on varsin selvät suuntaviivat, mitä, missä ja milloin pitää tehdä.
Eli: Sen sijaan että odottelet jonkun kantavan ratkaisun ja kohta-kohdalta ohjeet pöydällesi, etsi ensin ongelma, etsi siihen ratkaisusi, myy se ylös- ja alaspäin, valvo, pidä toteutuksen langat käsissäsi ja anna rohkeasti plus- sekä miinuspalautetta kun aihetta on, niin sinusta tulee loistopomo firmaasi!
Hyvät ohjeet annoi nuorelle miehelle.
Ex. Johtaja Euroopassa....
Pari vinkkiä:
1) Kirjoita paperille, että miten ajattelit työtäsi hoitaa --> Pistä palaveri pystyyn esimiehesi kanssa --> pyydä häneltä kommenttia ja jos ei kommentoi, niin hiljaisuus on myöntymisen merkki, eikös niin?
2) Joskus varsinkin uudessa vakanssissa ei edes ole olemassa oikein selvää kuvaa siitä, että mitä uusi työ pitää sisällään. Lähde hoitamaan asiaa pikkuhiljaa asia kerrallaan. Kukaan ei kuvittele, että homma pitäis olla heti hanskassa.
3) Älä ota stressiä sellaisista asioista, jotka sinulle ei kuulu. Sinulle ei makseta esim. pomosi asioiden murehtimisesta.
4) keksi joku keino purkaa stressiäsi. Moni vannoo esim joogan tai juoksulenkkien nimiin. Jos tilanne karkaa käsistä, ota stressilomaa. Burn-outtiin ei kannata itseään päästää (nimimerkillä "kokemusta on"...)
5) Ota asenne, että teet parhaasi ja se riittää. Kirjaa keskeneräisiä asioita listaan ja ala tehdä niitä yksi kerrallaan. Sillä tavoin näet, että kun sinulla on lista, että saat tosiaan jotain aikaiseksi ja jotain on kesken.
6) Ole avoin alaisiasi kohtaan. Jos siellä on joku, jolla on hyviä ideoita, niin hyödynnä niitä. Pyydä tarvittaessa heitä nimeämään seikkoja, joita he toivovat sinulta
7) Pidä työajoista kiinni. Yleensä ylipitkää päivää tekevät ovat ylistressaantuneita eivätkä sen vuoksi saa tehtyä sitä, mitä joku toinen tekisi normaalityöpäivän puitteissa.
8) Älä ajattele 30 vuoden työuraa, vaan keskity tähän hetkeen. Jos saat tästä työpaikasta hyvää kokemusta ja opit tehtäväsi, niin voit aina hakea uuteen paikkaan. Todennäköisesti olet nyt uuden tehtäväsi vuoksi stressaantunut ja vie aikansa, että opit työtehtäväsi kunnolla. Haasteellinen työ on aluksi tosi raskasta henkisesti. Tämä työ voi olla portti tulevaan unelmatyöhösi:)
Tervehdys kaikille ja kiitos paljon mielipiteistä. Tässä on tullut varmasti paljon hienoja ajatuksia ja mielipiteitä asiaan, arvostan kovasti kannanottoja. Se mikä tilanteestani tekee myös haastavan on se, että vaikka kyseessä onkin mainitsemani päällikkötason työ niin tässä tehtävässä en ole esimies asemassa vaan toimin suoraan johtajan alaisuudessa ilman alaisia kuten muutama muukin vastaavassa asemassa oleva henkilö. Henkilökemioiden osalta ei ole mitään ongelmaa ja olenkin luonteeltani helposti ihmisten kanssa toimeentuleva. Olen yrittänyt nimenomaan ottaa esiin sitä asennetta itsestäni, että teen parhaani ja se riittää..toisaalta olen ihminen jolle on kaikista tärkeintä että asiat tulee hoidetuksi tavalla tai toisella oli tulos positiivinen tai negatiivinen kunhan minulla antaa jokin vastine toimeksiantoihin..jokin päätös on saatava aikaan tyydyttää se sitten yhteistyökumppania tai ei..ainahan ei päästä positiivisiin ratkaisuihin vaikka se tavoitteena onkin. Tilanne on kuitenkin se, että näin alkuvaiheessa mm. päätöksentekoon ja ideointiin tarvitsee väkisin myös esimiehen tuen sitä kuitenkaan saamatta varsinkin kun yritys on kilpailullisesti varsin haastavassa tilanteessa ja koko organisaation osalta tarvittaisiin todellista yhteen hiilen puhaltamista. Jos olisin itse suoraisena esimiehenä muille niin tietäisin tasan tarkkaan mitä asioita kävisin ensisijaisesti esim. uudelle alaiselle läpi...nyt kun olen yrittänyt puhua asioista jotka itselle olisi tärkeitä ja mitä pitäisi käydä läpi tai jos heitän ideoita ilmaan kaivaten tukea niiden eteenpäin viemiseen niin asioille ei tuppaa tapahtumaan mitään ja joudun samoista asioista muistuttamaan moneen kertaan. On vaikea lähteä viemään ideoita eteenpäin jos ei tiedä miten niitä on ennen hoidettu tai miten niitä ko. firmassa voisi lähteä viemään eteenpäin. Välillä on olo, että pitääkö seuraavassa palaverissa lyödä nyrkki pöytään ja sanoa pxxkele eikö täällä mikään asia mene eteenpäin tai jotain vastaavaa...no se nyt harvemmin on rakentavaa....nyt kun olen kokeneiden hyviä mielipiteitä saanut niin olenko aivan hakoteillä jos sanon että mielestäni hyvän johtajan tulisi ensisijaisesti johtaa joukkojaan edestä..sanoa mitä tehdään ja miten tehdään, tehdä yhteistyötä alaistensa kanssa ja käyttää alaisiaan tehokkaasti ideoimalla yhdessä? Nyt ei siis puhuta mistään satojen ihmisten organisaatiosta vaan muutaman kymmenen ihmisen yrityksestä. Olen yrittänyt ehdottomasti asennoitua niin, että tämä voisi olla tosiaan se portti unelmatyöhön, mutta jos ei oikein tunne pääsevänsä alkuun niin onko vika miehessä vai ehkä jossain muussa? En ole oikein vielä tunnistanut itseäni siinä? Totta kai...mieshän syyttää heti itseään jos ei tunne onnistuvansa...vaikka itse TJ on sanonut, että hommahan on lähtenyt hyvin liikkeelle niin miksi se ei oikein itsestä siltä tunnu? Ehkä siksi kun ei tosiaan tule mitään tukea omalta esimieheltä asioiden eteenpäin saattamiseksi.
Hieman iäkkämpänäkin voin sanoa että "relaa" hieman ja ota tehtäväsi vastaan. Joudut vaan jatkossa suunnittelémaan itse tekemisesi firman eduksi. Toki haastavampaa kuin rivityöläisenä jolloin työtehtävät sinulle tuputtavat muut. Nyt voit kuitenkin itse muokata ne ja käyttää omaa harkintaa sekä mielikuvitusta. Kunhan vaan pystyt perustelemaan tekemisiäsi. Alussa haasteet tuntuvat oudoilta mutta pikkuhiljaa kun löytänyt sen oman tien niin menee jotenkin rutiinilta. Istu alas ja mieti miten haluaisit että hommat toimii ja työnantajasi olisi tyytyväinen.
""....nyt kun olen kokeneiden hyviä mielipiteitä saanut niin olenko aivan hakoteillä jos sanon että mielestäni hyvän johtajan tulisi ensisijaisesti johtaa joukkojaan edestä..sanoa mitä tehdään ja miten tehdään, tehdä yhteistyötä alaistensa kanssa ja käyttää alaisiaan tehokkaasti ideoimalla yhdessä?"""
Jos semmoiseen olisi mahdollisuus, niin kaikki määrättäisinn YHTENÄ päivänä "työmaalle" 30 minuuttia normaalia aikaisemmin. Sitten juotaisiin kahvia ja puhuttaisiin paskaa tunti.
Tämän jälkeen pomo vetäisi "haalarit" päälle, voisitte päättää että klo 14 on tehty töitä 8 tunnin edestä ja ne jotka ovat vielä sen pari tuntia saavat siitä ylityökorvauksen. (johan he tulivatkin akaisemmin)
TÄMÄ SIIS YHTENÄ PÄIVÄNÄ, MUTTA ALAISTEN OLISI HELPOMPAA TULLA JATKOSSA KERTOMAAAN ONGELMISTA (parannus ehdotuksia niillä alaisilla on)
ps. ei se parin tunnin palkka ja pomon häärääminen työläisten keskuudessa firmaa kaada