Olen 19-vuotias nuori ja olen tehnyt päätöksen etten jää tänne suremaan mikäli joku lähiomaisistani kuolee. Olen niin itseylpeä, etten voi sallia itseni surra tai varsinkaan kokea läheisen kuolemaa. Päätös on tehty. Mikäli joku omaisistani kuolee ennen minua, kuolen itsekin perässä. Mitäs tästä sanotte? Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Olen hyvin jyrkästi kuolemaa vastaan, mutta osittain myöskin elämää koska elämä on rajallinen.
Olen hyvin jyrkästi kuolemaa vastaan, mutta osittain myöskin elämää koska elämä on rajallinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei tuossa ole mitään järkeä. Jokaisen on elettävä oma elämänsä, niin se on myös sinun lähiomaisten kanssa.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Varmasti tuntuu vaikealta ajatuskin luopua rakkaasta läheisestään mutta se on meillä kaikilla edessä joskus. Myös ne sinun läheisesi ovat luopuneet tai tulevat joskus luopumaan rakkaistaan. Sitähän tämä elämä on. Myönnän, että itsekin joskus ajattelin vähän samalla tavalla kuin aloittaja, sen takia, että ajatus läheisen kuolemasta tuntui vaan niin ylitsepääsemättömältä. No, nyt olen kokenut sen, kun menetin 4 kk sitten rakkaan isäni mutta kummasti tässä vaan vielä elellään ja aion elää jatkossakin jos se vaan minusta on kiinni. Surun kanssa oppii elämään vaikkei siitä koskaan ylitse pääsekään...
Elämä on valitettavasti luopumista. Ihminen joutuu luopumaan yksikerrallaan kaikesta mitä hänellä on.
Oma terveydestä joutuu luopumaan kukaan ei ole terve ikuisesti ei edes vahvimmat ihmiset.
Työpaikastaan jos sellaisen on joskus saanut.
Omaisuudestaan jos sellaista on kyennyt hankkimaan.
Ystävistä joutuu luopumana hekin menevän ennemmin tai myöhemmin omille teilleen.
Vanhemmista ja sukulaisista joutuu luopumaan, koska hekin kuolevat joskus.
Näin se vain on se joka elää hyvin pitkään joutuu luopumaan hyvin monista asioista.
Elämä on helvetistä kyllä sanon viimeisellä tuomiolla sanani Jumalalle, joka on elämän tänne luonut... Tiedän kyllä meneväni sinne alakertaan mutta enpä olisi tänne halunnut tullakaan jos olisin tiennyt, että joudun luopumaan kaikesta. Eihän elämässä ole mitään järkeä tällä logiikalla, tänne tullaan, tehdään kaikkea, sitten meille opetetaan että kuolemme joskus ja se vieläpä on todellista totta. Miksi meidän täytyy elää? Miksi mitään ei voisi olla olemassa?
Anteeksi Herra, mutta olen niin hermostunut etten tiedä mitä teen jos jotain hullua tapahtuu...
Älä ajattele noin. Sinun on aika itsenäistyä ja aloitettava oma elämä. Tee niin kuin sinun vanhempasi teki ja kaikki muut tekevät.
Jokaisella on oma aikansa ja elämänsä, niin myös sinulla. Tämä on vähän kuin elämän vilttiketju. Ajattele vaikka omia lapsiasi (tulevia), hekin saattavat joskus ajatella samoin, mutta lopulta huomaavat mikä on elämän tarkoitus. Toivon, että sinäkin löydät sen, ja osaat nauttia elämästä.
ei mitään järkeä kans sanon minä....
Tämä on:
A) Provo
B) Heikko ja säälittävä henkilö
C) Narkki
"Heikko ja säälittävät provo, narkki"