Miesystäväni sai pitkäaikaisen oleskeluluvan. Ei hän ainakaan vielä ole kumminkaan häipynyt ja jättänyt minua kuin nallia kalliolle, vaikka vähän sitä pelkäsin. Hän pohti lähtöä opiskelemaan paikkaan, joka tarkoittaisi eroa minusta parin vuoden ajaksi. Sanoin, että voipi mennä, mutta se todennäköisesti tarkoittaisi suhteemme loppua. Olen nähnyt, mitä nämä sisäoppilaitokset tekevät suhteille. Hän päätti, ettei mene, vaikka suuttuikin minulle, että rajoitan hänen elämäänsä. Olemme asuneet yhdessä melko pitkään. En oikein tiedä, mitä hän haluaa minusta. Ystäväni ovat sitä mieltä, että hän on kanssani vain käytännön syistä (hyötynäkökulma). Mutta voisiko olla niinkin, että hän voisi kumminkin rakastaa minua...Voiko mies rakastaa näin vanhaa naista vai onko se aina vain hyötysuhde? Olen jo 40. Mies on samaa ikäluokkaa mutta voisi kyllä ottaa nuoremmankin naisen ulkonäkönsä puolesta, jos vain haluaisi. Voiko nainen tässä iässä enää odottaa rakkautta vai onko rakkaus varattu vain nuorille...??? Mutta miksi mies vaivautuu olemaan kanssani? Nähdessäni nuoria naisia hänen maastaan, tunnen itseni aina tosi ala-arvoiseksi, enkä tajua, miksei mieheni ota tuollaista upeaa naista...:(.
heikko itsetunto
asdlgkha
10251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei jättänyt minunkaan miesystävä, nykyinen aviomies, vaikka kaikki niin povasi tapahtuvan.
Tuossa hän on edelleen, on ollut jo usean vuotta. Tuossa hän istuu tuolissa ja opettaa lapselle pukeutumista.
Niin ne sanoi minullekin kaikki, että ei hän rakasta kun on muslimi ja Irakista. Käyttää ja hylkää. Mut ei hän jättäny, ja kyllä hän rakastaa, sanoo et enemmän kuin omaa elämäänsä. Ja niin rakastan minäkin aviomiestäni, lapseni isää.
Mitään ei tässä elämässä saa jos ei uskalla yrittää. Luota itseesi ja suhteeseesi miehesi kanssa.
Minun mies ainakin sanoo, että minun itsevarmuus on suuri plussa ja jos kaikki suomalaiset naiset ovat yhtä itsevarmoja, suomalaiset miehet ovat onnekkaita, kun jokaiselle on puoliso jonka sisuun ja vahvuuteen voi luottaa.
Elä ja ota mitä annetaan.
No oleskelulupa, oleskelulupa, niillä nuorilla ja kauniilla naisilla ei ole sitä olekelulupaa hihassa, sinulla on.
Nuorilla naisilla ei ole varaa roudata tuontimiehiä tänne, siihen kelpaavat vanhenevat naiset / vanhat naiset, ja heitähän riittää.
Ihan suotta murehdit ja mietit. Kyllä minä itsekin olin suhteeni alussa oikea epäilevätuomas, olin varma että jotenkihan tämän ihanan miehen on minussa hyöty nähtävä, ettei muka oikeasti rakastaisi. Mutta kyllä tässä sen verran ollaan jo yhdessä koettu ja moneen kertaan olen itse selväksi tehnyt että ovi on tuossa jos en tälläisenä kelpaa. En ala koko suhdettamme tässä ruotimaan, mutta pari sellasta asiaa on läpi käyty, joista tiedän että rakkaudesta tuo mies kanssani on. Pysyvän oleskeluluvan saa ihan pian, eikä se tule vaikuttamaan suhteeseemme millään tavalla. En sano tätä naiiviudesta, vaan siitä varmuudesta jolla tuon pitkäaikaisen kumppanini jo tunnen.
Asunto on sinun nimissäsi. Tottakai. Näin täytyy ollakin. Se on musu joka kävelee ovesta.
Tottakai jonkun saivartelijan piti takertua pikkuseikkaan, joka ei ole edes niin kuin kuvittelet! Yhteisessä vuokra-asunnossa asumme, ja tarkoitin siis kuvaannollisesti "ovi on tuossa". Eli väännetään nyt vielä rautalangasta: jos ei minun kanssani ole hyvä olla, niin ei kukaan pakota olemaan. Naimisissa emme ole, eli se pysyvän luvan saanti on siis ihan paperiasia, eikä hän hyödy minusta millään tavalla, ei tällä hetkellä eikä sen luvan saamisen jälkeen. Siksi tiedän että rakkaudesta hän kanssani on.
Mihin ne rahattomat mamman luota menis .
No en ole hänen mammansa. Ja hän ansaitsee itse omat rahansa. Lapseni ovat häntä yli 30 vuotta nuorempia eli olen kyllä lasteni, en mieheni, mamma.
Älä välitä. Tänne kirjoittavat ne, jotka eivät aitoa ihmissuhdetta ole elämässään kokeneet. He näkevät kaiken vain hyväksikäyttönä ja mittaavat omatkin ihmissuhteensa sitä kautta. Onneksi maailmassa on toisenlaisiakin ihmisiä.
"Voiko nainen tässä iässä enää odottaa rakkautta vai onko rakkaus varattu vain nuorille...??? "
Kummallinen kysymys. Eihän rakkaus ikää katso. Olet omien sanojesi mukaan "jo" 40. Mikä "jo" se nyt oikein on?Onkohan sinulla ikäkriisi päällä? Minun isoäitini on "vasta " 80 ja elää täyttä elämää. Toisaalta tiedän monta alle kolmekymppistä jotka pitävät itseään suurin piirtein ikäloppuina. Se on säälittävää. Ja kaikkihan me joka tapauksessa olemme huomenna vanhempia kuin tänään, murehdimmepa sitä tai emme. Mutta jos miehesi on niin epäkypsä, että pitää ikäistään (!) naista liian vanhana itselleen, niin eihän semmoisen keski-ikäisen teinin kanssa aikuisen ihmisen kannata haaskata aikaansa.