Heips!
Lyhyesti oma tarinani; tämä tapahtui aivan hetki sitten. Mies jonka kanssa seurustelen on elämäni rakkaus, ketään miestä kohtaan ei ole koskaan ollut samoja tunteita. Ollaan seurusteltu 1,5vuotta.. Jossain vaiheessa kun muutettiin yhteen halusin alkaa omistamaan tämän miehen, yritin "sitoa" hänet kotiin. En halunnut että hän tapaa kavereitaan, halusin että hän elää vain minulle. Musta tuli sairaalloisen mustasukkainen, aloin epäillä kaikenlaisia asioita ja joka päiväisiä sosiaalisia kanssakäymisiä mieheni ja muiden ihmisten välisiä, pettämiseksi. Tätä jatkui melkein vuoden.. Monta kertaa hän varoitti että alkaa kyllästyä, mutta en uskonut. Jatkoin vaan samaan tahtiin,aina vain hullummaks ja hullumaks.
Sitten se tapahtui mitä kaikista eniten olen pelännyt. Hän petti minua. Ei mennyt panemaan ketään,mutta sain videoviestin baarista jossa mieheni suutelee toista naista ja hiplailee tämän persettä. Kävin hakemassa mieheni baarista, hän kiisti kaiken.Sanoi että vannoo ettei ole koskenut kenenkään toiseen,mutta videon nähtyään hän joutui myöntämään asian.
Hän löi luukut täysin kiinni, sanoi ettei tarvitse puhua asiasta ja meidän suhde loppuu tähän. Mutta lopulta hän "palasikin" luokseni ja halusi keskustela asiasta. Me juteltiin ja käytiin läpi tapahtunutta ja tulevaisuutta... Haluaisin nyt vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä ihmisten kanssa, jotka ovat olleet samanlaisessa tai samankaltaisessa tilanteessa. Miten selvitä ja jatkaa eteenpäin...
Lyhyesti oma tarinani; tämä tapahtui aivan hetki sitten. Mies jonka kanssa seurustelen on elämäni rakkaus, ketään miestä kohtaan ei ole koskaan ollut samoja tunteita. Ollaan seurusteltu 1,5vuotta.. Jossain vaiheessa kun muutettiin yhteen halusin alkaa omistamaan tämän miehen, yritin "sitoa" hänet kotiin. En halunnut että hän tapaa kavereitaan, halusin että hän elää vain minulle. Musta tuli sairaalloisen mustasukkainen, aloin epäillä kaikenlaisia asioita ja joka päiväisiä sosiaalisia kanssakäymisiä mieheni ja muiden ihmisten välisiä, pettämiseksi. Tätä jatkui melkein vuoden.. Monta kertaa hän varoitti että alkaa kyllästyä, mutta en uskonut. Jatkoin vaan samaan tahtiin,aina vain hullummaks ja hullumaks.
Sitten se tapahtui mitä kaikista eniten olen pelännyt. Hän petti minua. Ei mennyt panemaan ketään,mutta sain videoviestin baarista jossa mieheni suutelee toista naista ja hiplailee tämän persettä. Kävin hakemassa mieheni baarista, hän kiisti kaiken.Sanoi että vannoo ettei ole koskenut kenenkään toiseen,mutta videon nähtyään hän joutui myöntämään asian.
Hän löi luukut täysin kiinni, sanoi ettei tarvitse puhua asiasta ja meidän suhde loppuu tähän. Mutta lopulta hän "palasikin" luokseni ja halusi keskustela asiasta. Me juteltiin ja käytiin läpi tapahtunutta ja tulevaisuutta... Haluaisin nyt vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä ihmisten kanssa, jotka ovat olleet samanlaisessa tai samankaltaisessa tilanteessa. Miten selvitä ja jatkaa eteenpäin...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haetko tukea käytöksellesi vai siihen että mies petti sinua?
Sinun käytöksesi ajoi miehesi tuohon tekoon, ei toista voi omistaa eikä toista saa estää elämästä niinkuin sinä teit.
Miestäsi ahdisti elo kanssasi minkä ymmärrän hyvin, minulla on ollut kaltaisesi mies ja minä petin nurkkaan ajettuna sitä miestä. En ole sitä katunut.
Hän ei nähnyt tehneensä mitään väärää yrittäessään omistaa minut, näetkö sinä itsessäsi mitään vikaa?
No jos sä jatkat teidän suhteessa samaan tyyliin kuin ennenkin niin ei tuu onnistumaan.
Minä en vieläkään ymmärrä miten toinen ihminen voi olla syyllinen toisen pettämiseen?? Ymmärrän, että ihminen takuulla ahdistuu tuollaisesta ap. käytöksestä varmasti, mutta se, että pitää sen takia pettää, ei mahdu minun aivokoppaani millään tavalla...miksi ihmeessä pitää tiedostaen loukata kumppaniaan, vaan miksei voi mielummin tuossakin tilanteessa kun on jo kerran uhkaillut kyllästymisellä ja ap jatkanut silti toimintaansa, vielä pahentaen sitä, niin erota ja sen jälkeen mennä kourimaan ja suutelemaan muita naisia, miksi se pitää tietentahtoen tehdä suhteen aikana??
Itselläni ei ole samanlaisesta käytöksestä johtuvaa, mutta mistä sitten, en tiedä, se että mieheni petti minua suhteemme alkuaikana. Olimme olleet yhdessä n. 8kk, kun hän myös meni suutelemaan kiihkeästi toisen naisen kanssa ja jäi tämän kanssa kaverimme kotiin kaksin jatkamaan sessiotaan, kun muut poistuivat asunnolta. Kertoi kyllä asiasta minulle itse kahden päivän jälkeen ja tiedän, että en olisi sitä muuta kautta saanut selville todnäk koskaan, koska kaverimme ei sitä olisi minulle kertonut ikinä.
Ensin puimme asiaa monet illat, joka kantilta. Jatkoimme suhdetta, koitin antaa anteeksi, mutta n. puolen vuoden päästä olin aivan rikki. Erosimme ja sain aikaa ajatella, katsastaa tilannetta kauempaa. Eräänä iltana soitin ex:ni, n.3kk:n jälkeen, kun viimeksi olimme puhuneet ja puhuimme, puhuimme ja puhuimme, taisi siinä 4tuntia vierähtää puhelimessa. Tästä lähti uusi alku, ensin ystävinä, josta se syveni kuitenkin loppujen lopuksi suhteeksi takaisin. Nyt olemme olleet yhdessä 4vuotta yhteensä ja vasta nyt alan olemaan asian kanssa suht ok, toki vielä aika ajoin asia mieleeni palaa ja mietin, miksi...mutta sen olen alkanut sisäistämään, että en pysty millään estämään pettämisiä tulevaisuudessakaan ja mieheeni minun on vain luotettava kaikesta huolimatta, koska jos hän meinaa joskus vielä pettää tai sen tekeekin, niin se on sen ajan ongelma ja se käydään sitten silloin läpi, jos aihetta tulee, toivottavasti ei. Elämä ei kuitenkaan lopu pettämiseen, se hankaloittuu, mutta myös kasvattaa. Ja jos vain molemmilla osapuolilla on luja tahto ja halu, niin asiat pystytään puimaan läpi, ne kaikki mitkä suhdetta rassaavat, sekä se pettäminen, että sinun käytöksesi ja molempien pitää tehdä asioita suhteen eteen, paljon.
Minulla ei ollut paljon vaihtoehtoja eroamiseen ellen petä.
Mies uhkasi tappaa itsensä jos eroan hänestä, silloin hyväuskoisena uskoin sen. Siksipä päätin pettää, jotta eroon pääsisin ja sen jälkeen hain itselleni apua sillä miehen omistavaisuus ajoi ainakin minut itsetuhoisten ajatusten pariin musertamalla minut täysin..
Että siinä sinulle syytä..
Kaivoimpa tämän viestin vielä mielenkiinnosta esiin, katsoakseni onko tänne tullut lisäyksiä, mutta ei ollut...mutta tämä todnäk. minulle tarkoitettu kommentti olikin jäänyt minulta huomaamatta, anteeksi.
Silti en löydä tuosta tekstistäsi järkevää selitystä sille miten toinen voisi olla syy toisen pettämiseen??
Ok, ymmärrän että miehesi uhkasi tappaa itsensä jos eroat hänestä (minulle tapahtunut samoin vuosia, vuosia sitten, lähdin silti ja poika myöhemmin kertoi jo seisseensä ase kädessä, mutta ei löytänyt pokkaa asiaan, kiitos jostain hänelle), mutta ethän sinä ole millään tavalla vastuussa toisen päähänpistoista tai päätöksistä. Aivan yhtä hyvin olisit voinut lähteä ja erota = miestä sattuu ero, thats it, life goes on...jollei keksi typerää. Menit ja petit, jotta hän haluaa erota = satutit miestäsi pahalla tavalla ja vielä tuplaten, koska ei se ero hänelle siltikään varmasti helppo paikka ollut!?? Ajatteletko, että teit hänelle palveluksen pettämällä häntä, ettei tarvitse kituutella ja miettiä itsemurhaa eron jälkeen?? Mistä tiesit, että pettämällä häntä voit olla varma, että hän haluaa eron, tai että hän ei tee itsemurhaa jokatapauksessa, koska joutuu sinusta eroon tämän jälkeen??
Todellakin se kiinnekohta noissa asioissa multa hukassa, joko olen todella yksinkertainen, tai sitten en vain tajua...
mutta eipä silti, pahoillani olen, että olet ikipäivänä tuommoisen miehen kanssa joutunut elämään ja elämääsi pilaamaan, muserrukseen asti. Toivottavasti elämässäsi nyt jo voit paremmin :) life goes on, vai miten mä sanoin :)
Tunnistan itsessäni vikaa kyllä ja paljonkin, mutta mä odotin sitä että hän jättää minut ennenkuin tälläistä tapahtuu.Niin hän aina lupasi. Mutta kuitenkin teki sen sitten tällä tavalla. Ollaan sovittu että asiat tulee muuttumaan, ja tiedän itse erittäin hyvin,mitä mun täytyy muuttaa ja muuttua.
Haluan vain kokemuksia siitä että voiko tälläisen jälkeen suhde jatkua? Koska on vain yksi ihminen elämässäni, joka kokenut samaa ja hän sanoo että suhde kyllä onnistuu jos näin haluatte kummatkin, mutta aikaa se vie. Kaikki muut sanovat vain että "jätä se, jätä se, ei se muutu ikinä." Ja kun yritän kertoa heille millainen itse olen ja ollut ja miten käyttäytynyt..He sanovat että "joo,mutta ei se silti oikeuta pettämiseen.." jne. ja alkavat puolustelemaan mua. Mietin vain itse sitä että jos muutan käytöstäni ja hän tulee muuttamaan tietenkin sitä myöten omaansa, tuleeko tämä koskaan onnistumaan?
En halua mitään päähän silittelyä, että voi voi ei vika ole sinussa vaan hänessä. Tiedän virheet ja kaikki, ja myönnän vainoharhaisuuteni ja omistushaluisuuteni. Mutta uskon itse siihen että mä muutunut nyt, koska tämä mies on se mitä elämääni haluan,enkä halua menettää häntä..
Onko tuo susta kamalaa pettämistä, jos toista suutelee ja vähän silittelee?
Lähinnä epäilyttää pystytkö SÄ muuttumaan ikinä.
Monesti ihmiset jatkavat pettämisen jälkeen, mutta erityisesti naiset raportoivat mm. tällä palstalla, etteivät enää kykene himoamaan miestään fyysisesti vaikka jotenkin suostuisivatkin seksisuhdetta jatkamaan. Tällaisissa tapauksissa katkaisisin suhteen.
On se kauheaa pettämistä,koska mieheni syytti minua pettämisestä kun puhuin baaris yhden miehen kanssa. Ja puhuttiin iästä. Että silleen...
Minä itse pidän kyllä suutelua toisen naisen kanssa pettämisenä. En itsekkään suutelisi muiden miesten kanssa, niin en hyväksy sitä mieheltänikään. Ja varsinkin omassa tapauksessani kiihkeää suutelua kaksin kaverin kämpillä, niin mielestäni sellainen kuuluu vain ja ainoastaan parisuhteeseen, jossa ollaan, eikä vieraille naisille jaettavaksi iloksi.
Mutta tosiaan kuten kirjoituksestani kans kävi ilmi, tuollaisesta voi selvitä, jos molemmilla tosiaan tahtoa ja halua, kuten meillä. Ja voin myöntää, että minä jos kuka olen ennen tätä suhdetta ollut ihminen, joka on aina sanonut, jos minua kerran pettää, niin saa saman tien jäädä, eikä takaisin ole enää tulemista, vaan eroan lopullisesti. Helppo sanoa, kun tilanteet niin erilaisia aina, eikä kukaan muu tunne niitä tunteita, kuin sinä itse. Itsekkin mietin paljon pettämisen aikoihin, että miten tästä eteenpäin, mutta koska tiedän sydämessäni, että en ole koskaan elämässäni ketään rakastanut näin, enkä todnäk tule ikinä rakastamaankaan (vaikka siis olen lapsenkin saanut edellisessä suhteessa ja siis silloinkin ollut rakastunut, mutten koskaan tuntenut mitään tälläisiä tunteita), niin olen valmis tekemään kaikkeni, jotta tämä onnistuisi.
Toivon että te löydätte oman parhaimman ratkaisunne asiaan ja tilanteeseen, muiden mielipiteistä välittämättä :)
Hah, taidat tarvita rutkasti terapiaa nyt. Miten mahdat kestää tuossa suhteessa loppuelämäsi, tulee hiukan raskasta sulle. Jos pettää niin pettää ja tuossa on selvät merkit siitä mitä jatkossa sinun narsistinen ystäväsi sinulle tulee tekemään ja sinä auliisti tietysti uskot häntä vaikka sata videodokkaria naamasi eteen lyödään. Sinulla on ongelma, eikä se ole rakastuminen vaan sairaaloinen riippuvuus, johon kuuluu sairaaloinen mustasukkaisuus.
Dumdumdum, onko sähköpostia? vois vaihtaa ajatuksia kahdenkesken, helpompaa niin :)
[email protected], sinne voit heitellä postia jos siltä tuntuu, että haluat vaihtaa ajatuksia ja purkaa tuntoja :)