downshifting

hyvä sinä, kun tajusit noinkin nuorena. Minäaloitin vasta57v. kun pääsin kuin sattuman kautta työttömyysputkeen, jos ei olisi se putki kohdalle onnenkantamoisena tullut, olisin ottant lopputilin itse. Olin jo yli 15v. sitten aloittanut säästämisen tätä varten, kaikki asunnot, autot ja muut elämän 'välttämättömät' ja turhatkin kalut hommasin valmiiksi tätä varten.Velkaa ei ole ollut mitään ok-talon maksamisen jälkeen, joten on säästöön jäänyt ihan mukavasti, vaikka en noin paljon hankkinutkaan, vain vähän päälle 3000 palkkiot,mutta kun tarpeeksi kauan säästää, niin sitten voi aloittaa sen downshiftauksen,ja olen tyytyväinen. Tulot tippui mutta tyytyväisyys lisääntyi ja sen verran on kuitenkin pankissa ettei hätiä mitiä.Suosittelen kaikille kellä mahdollisuus aukeaa nyt yt myötä, kun taas porukkaa vähennetään siellä sun täällä.Meitä lähti silloin 2v. sitten n. 15 vapaaehtoisesti ja kaikki olemme tyytyväisiä valintaamme.Toisilla se on mahdollista nuorempanakin kuin omalla kohdallani, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kyllä downsiftaaminen kannattaa.. Ite oon lukenu Minimalistin minimalistisuus.blogspot blogia, jossa on todella äärimmäisyyksiin kannatettu tota downsiftaamista ja hitausliikkeen ideologiaa.. Surkean työn vaihtoehdoksi jopa mietitään elämäntapatyöttömyyttä.

Sulla oli tohon downsiftaamiseen mahollisuus kun olit työstäsi varmaan pystyny säästämään.. Downsiftaaminen on aika hankalaa palkkaorjuudesta kärsiville kuten esim. tässä

"My Rat Race eli suomeksi oravanpyörä tarkoittaa omaa surkeaa loputonta palkkaorjuuttani. Olen stressaantunut sekä erittäin tylsistynyt elintasooni. Joudun jatkuvasti tekemään töitä, joista saan juuri ja juuri maksettua asuntolainani sekä ruokani.

Elintasoni on surkea ja olen kyllästynyt kuluttamiseen. Elämäni ainoa ilo on ostaa turhia tuotteita. Maailmassa lopetettiin elämä ennen sen luonnollista loppumisaikaa vapaaehtoisesti henkilön omasta toimesta yli miljoona kertaa vuodessa.

Oravanpyörässä liian pitkään oltuani tunnen usein samoin. Minua on myös kiusattu koulussa ja kotioloni on aina olleet vähintäänkin huonot.

Millaiset huonot kotioloni ovat olleet? Kulutusmyönteiset vanhempani paiskivat ainostaan töitä ja luulivat monien harrastuksien ja rikkauden johtavan onnellisuuteeni.

Liettua ei ole köyhä maa ja kuuluu myös EU:hun kuten kotimaani Suomi. Kaikkien suomalaisten kuuluisi ilmeisesti olla äärimmäisen ylpeitä hienosta kotimaastamme. Suomi on eräissä tilastoissa erittäin hienossa valossa, tärkeimpiä mittareita hyvyyteen on tilastot eikä tietystikään henkilökohtainen kokemus elämänlaadusta?

Suomessa koulukiusaaminen on yleistä ja koulukiusaamisesta on myös MyRatRace blogin oravanpyörässä ollut kirjoittaja kärsinyt. Koulukiusaaminen söi täysin itsetuntoni. Uskoin kiusaamisen loppuvun työelämässä mutta olin täysin väärässä.

Työpaikalla esimieheni kiusaa minua vaikka oravanpyörässäni on ilman kiusaamistakin enemmän kuin tarpeeksi jaksamista. Muiden työntekijöiden mielestä yleisessä halveksimisessani ei ole mitään vikaa!

Minä olen kuulemma surkea, laiska, ruma ja erilainen? Olen kyvytön noudattamaan ohjeita? Muiden mielestä on normaalia tehdä 50 vuotta töitä ilman hyötyä ja uhrata koko elämä yrityksen menestykselle.

Minua saadaan alistaa työpaikalla ja velvoittaa olemaan oravanpyörässä tyytyväisenä?

Onko oikein, että minua saadaan alistaa pelkästään sen takia, että olen ruma ja kyseenalaistava työntekijä? Mitä saan työnteosta palkkioksi? Ainoa palkkio on se, että joudun maksamaan pienestä palkastani vuokran ja ruuan. Olen pienipalkkainen enkä hyödy työstä mitään. Ainoastaan sen, että voin tehdä töitä myöskin seuraavana kuukautena, jolloin tilini nollassa.

Olen pienen palkkani takia joutunut usein myös velkoihin. Nyt näen mainoksia "Hillot tilille!" "Paljonko pannaan?" Pikavippimainokset ärsyttävät ja saan jopa agressiivisia mainoksia puhelimeeni, jossa pakotetaan ottamaan lisää lainaa korkeilla koroilla.

Tilini meni aikaisemmin aina vippien makseluun.. Enää ei sitten edes vuokran maksun jälkeen syöty kunnollista ruokaa edes.

Miksi niin monet suomalaiset joutuvat kulutusyhteiskunnan keskellä henkisen väkivallan kohteeksi? Miksi erilaisia ihmisiä saadaan jatkuvasti pilkata ja halveksi? Koulukiusatut kertovat kiusaamisesta vanhemmilleen ja opettajille.. Tilanne otetaan harvemmin vakavasti. Minulle naurettiin kun kerroin koulukiusaamisesta opettajilleni.

Työpaikkakiusatulla ei ole juurikaan mitään tehtävissä kun kiusaajana toimii esimies, jota muut palkkaorjat nuoleskelevat saadakseen työnpiiskaajan huomion.

Työpaikkakiusattuna en voi vaihtaa työpaikkaa helpostikaan kun palkkaorjana oravanpyörässä olleena en ole pystynyt säästämään, etenkään koska olen ollut riippuvainen agressiivisesti mainostetuista pikavipeistä.

Minulle suositellaan selektiivisiä serotiniinin takaisinoton estäjiä, jotta hyväksyn olevani ahdistushäiriöinen ja paniikkikohtauksista kärsivä surkean tavallinen suomalainen mies.

Ihmiset kysyvät minulta jatkuvasti "Mikset ole onnellinen?" Vastaan: "Miksi olisin.. Elämäni on aivan surkeaa tässä turhassa oravanpyörässä!"

Oma oravanpyöräni ei eroa mitenkään seinään kiinnitettävästä häkistä, jossa hamsterit juoksevat turhaan! Juoksen tätä surkeaa palkkaorjuuttani ahdistuneena, työpaikkakiusattuna, köyhänä, kiusattuna, surkeana.. Tästä minun kuuluisi oppia nauttimaan vaikka hillot ei ole tilillä kuin pikavippiyrityksien lainoilla väliaikaisesti.

Juoksen, juoksen ja juoksen oravanpyörässä kunnes minua ei enää ole.. Elämäni on yhtä surkeaa kuin kääpiöhamsterin juoksu. Kauanko joudun vielä kärsimään tästä surkeasta ja turhasta juoksusta!?"

Miten tossa downsiftataan?

Ei tuo minusta kyllä ihan hirmu hitaalta työnteolta vaikuta, 150 h kuussa :)

Mä en ole koskaan edes mennyt täystöihin enkä oravanpyöriin. En ole ikinä ollut 8-16 töissä. Olen reilusti yli 30v. On toki taustana masennusta ja vaikeaa lapsuutta ja nuoruutta joten olen ollut kiinnostuneempi aina henkisestä hyvinvoinnista kuin materialismista. Lapsena sain tavaraa mutta olin silti onneton. Nuorempana olin työttömänäkin vuosia, kun olin niin masentunut että en uskonut kelpaavani mihinkään. Nykyisin asiat ovat vaan järjestyneet, suurin piirtein on kotoa tultu hakemaan nykyisiin työpaikkoihini.

Mä olen aika vapaa sielu. Käyn talvet säännöllisemmissä töissä 2-4 päivää viikossa ja sekin on sellaista mielekästä hommaa, saa tehdä hyvää muille, näkee hymyileviä naamoja eikä ole pelkoa työpaikkakiusaamisista. Sen lisäksi teen hanttihommia talvella 0-3 päivää viikossa ja kesällä enempi. Vapaata voin pitää välillä ja lomatkin saan itse päättää. Nyt marraskuussa teen töitä 3-4 päivänä. Tällä viikolla työtuntimäärä on huimat 11 tuntia, plus valmistelut ja pitkät ajomatkat, heh heh. Tykkään tehdä kaikkea kivaa, harrastaa liikuntaa ja opiskella uutta ym. No välillä tulee kyllä painettua 7 pv viikossakin hommia, mut harvemmin.

Tienaan vuodessa 20000-27000(tosin vasta viime vuosina, aiemmin vähemmän). Välillä tuntuu että on aika tiukkaa kun vuokra, ruoka ja autoilu(pakollinen työssä) vie hurjasti rahaa sinkulta. Ja asunnon ostaminenkin käy välillä mielessä. Ja eläkettäkään ei ole hirveästi kertynyt. Mutta toisaalta olen kyllä tyytyväinen tilanteeseeni. Ja ehkä pysyn huipputerveenä näillä elämäntavoillani ja teen hommia vielä eläkeikäisenäkin, monet muut kuluttavat itsensä ja kroppansa loppuun jo 4kymppisinä. Myös jotkut katsovat hanttihommiani halveksien pitkin nenänvartta mut musta ne on ihan kivoja sillä toinen työni on akateeminen ja henkisesti stressaavampi.

Joskus haaveilen että saisi vielä lisäliksaa noista mun luovemmista harrastuksista. Katsotaan nyt.
Yks ajatus joka mulla on itänyt kun tuota vapaa-aikaa päiväsaikaan on että tekisin työtäni ilmaiseksi jollekin köyhälle perheelle hyväntekeväisyytenä. Nyt mulla on asiakkaina varakkaita perheitä.

Muutenkin mulla on ideana että saan kyllä maailmankaikkeudelta kaiken minkä tarvitsen, ja teen sen mihin minua tarvitaan ja pyydetään, en katso liksoja. Esim. saan joltain ilmaiseksi jotain ja annan jotain ilmaiseksi jollekulle toiselle jotain mitä en itse tarvitse. Annan hyvän kiertää. Teen hanttihommien lisäksi myös siis akateemisia töitä, mutta joskus mielestäni on tärkeämpää se, että annan hanttihommissani ystävällistä palvelua vaikka yksinäiselle vanhukselle tai kohtelen haisevaa syrjäytynyttä metsänmiestä ihmismäisesti kun muut vain nyrpistelee nenäänsä ja kääntää katseensa pois.

Ei ole siis hienoja autoja, hienoa taloa, hienoja vaatteita, eikä edes perhettäkään mitä muilla ikäisilläni on. Välillä meinaa hieman masentaa varsinkin tuo viimeinen, mutta minäpä olenkin hieman erilainen, aika kivaahan tämä elämä näinkin on. Nuorempana tunsin itseni huonommaksi kuin muut kun en saanut hienoja työpaikkoja enkä pärjännyt. Mutta nykyään sille on hieno nimi, tuo downsiftaus.

Hienoista vaatteista en välitä ja kirpparilta olen löytänyt ihan uusia kivoja vaatteita eurolla. Mitään en keräile, kotini on vähätavarainen rauhan ja harmonian tyyssija. Sisustaminen on tyhjänpäiväinen harrastus. Jos on liikaa kauniita tavaroita niin eihän niistä ehdi nauttia. Ja siltikin joistakin näyttää aina vaan tuntuvan että pitäisi saada lisää ja lisää. Tuosta ajattelusta olen itse päässyt irti jo vuosia sitten. On hyvä mieli kun ei rasita luontoa tyhjänpäiväisyyksillä.

Minäkin olen koulukiusattu, olin jopa syrjäytynyt välillä, todella seinää vasten olin elämäni kanssa. Positiivinen ajattelu auttaa oman elämän luomisessa ja ihmeitä tapahtuu.

Kiitos kiitos kiitos.

Hienoa, että aloittajalla on mahdollisuus downshiftaukseen. Itseen teen 40 h työviikkoa, mutta kun kk-palkka on vähän alle 1600 e, niin mahdollisuuksia ei juuri ole..

DownShiftasin itseni työttömäksi. Tosin en tarkoitushakuisesti vaan tilanteen pakottamana. Ei huolet paina, eikä kyllä paina lompakkokaan.