Tiedän, että tilanteeni kuulostaa tyhmältä, mutta katsotaampa löytyisikö täältä järjellistä ratkaisua asiaan tai neuvoa.
Olin yhden kaverini kanssa ylimmät ystävät 5v saakka. Ystävyytemme kariutui lukion jälkeen ihan tyhmistä jutuista kuten siitä että hän ei halunnut mua tupareihinsa mutta pyysi multa autokyytejä erilaisiin paikkoihin ja siihen että mä muistin sen synttärit ja kutsuin sen kaikkialle mukaan mutta se ei muistanut ikinä mun synttärejä jne... Ehkä se että huomasin ystävyytemme olleen erittäin yksipuolista. No, oon nyt 23v. ja mua vaivaa oikeasti kauheasti miksi mä ollut tervetullut niihin juttuihin... Pyörittelen tätä yhä mielessäni. Kohtaan sitä usein toisen kaverini luona joka on yhä sen kanssa kaveri. Mä en voi todella selvittää tätä juttua ikinä sanallisesti kasvokkain koska se on sellanen asioiden hautoja tyyppi. Ja muodollisesti tosi kohtelias mutta tosi kova selkäänpuukottaja.
Mun ois kuitenkin pakko päästä jotenkin tästä kieroutuneesta ystävyydestä irti niin että mä en pyörittelis tätä juttua yhä mielessäni koska se vaan pulpáhtaa yhä välillä mun mieleen ja jää vaivaamaan... Oikeesti häiritsee mua?
Miten tälläsestä oikeesti irti?
Olin yhden kaverini kanssa ylimmät ystävät 5v saakka. Ystävyytemme kariutui lukion jälkeen ihan tyhmistä jutuista kuten siitä että hän ei halunnut mua tupareihinsa mutta pyysi multa autokyytejä erilaisiin paikkoihin ja siihen että mä muistin sen synttärit ja kutsuin sen kaikkialle mukaan mutta se ei muistanut ikinä mun synttärejä jne... Ehkä se että huomasin ystävyytemme olleen erittäin yksipuolista. No, oon nyt 23v. ja mua vaivaa oikeasti kauheasti miksi mä ollut tervetullut niihin juttuihin... Pyörittelen tätä yhä mielessäni. Kohtaan sitä usein toisen kaverini luona joka on yhä sen kanssa kaveri. Mä en voi todella selvittää tätä juttua ikinä sanallisesti kasvokkain koska se on sellanen asioiden hautoja tyyppi. Ja muodollisesti tosi kohtelias mutta tosi kova selkäänpuukottaja.
Mun ois kuitenkin pakko päästä jotenkin tästä kieroutuneesta ystävyydestä irti niin että mä en pyörittelis tätä juttua yhä mielessäni koska se vaan pulpáhtaa yhä välillä mun mieleen ja jää vaivaamaan... Oikeesti häiritsee mua?
Miten tälläsestä oikeesti irti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noh selkeää on se että jos et anna seksiä pojalle, niin kaveruutta ei ole.
- silloin ei ole "kaveruutta".
Ja kyse on kahden tytön välisestä ystävyydestä.
Vastaus on suora puhe. Siitä seuraa huutoa, itkua, puhelinsoittoja, vittumaisia viestejä jotka pitää jättää täysin huomioimatta. Ja sit et enää vaan näe kaveriasi, etkä siunaa tuon taivaallista enää menneistä. Siihen liittyy tietenkin valtavasti vitutusta, syyllisyyden tunteita ja turhaa miettimistä jonka seurauksena uni tulee hyvin huonosti iltaisin. Mutta se menee ohi.
Tahdotko siis laittaa välit kokonaan poikki entiseen ystävääsi vai päästä irti siitä, että pyörittelet päässäsi sitä miksi se meni vikaan? Vai jotain ihan muuta?
1. Päätä itsesi kanssa, että se loppu nyt.
- Lopeta odottamasta tältä ihmiseltä yhtään mitään (et luultavasti mitään saa)
- Älä ota enää yhteyttä
- Päätä, että tämä ihminen ei ole enää sinulle tärkeä (vie aikaa, mutta ajan kanssa päätös vahvistuu)
2. Jos ystävä soittaa/viestittää, että mitä nyt kun sinusta ei ole kuulunut pitkiin aikoihin.
- Sano asia suoraan, ettet tunne saavasi häneltä enää yhtikäs mitään muuta kuin pahaa mieltä
- Jos kaverillasi on sanottavaa, kuuntele, mutta älä itse tuhlaa enää voimavarojasi räjähtämiseen tms. Luultavasti kuulet vain koottuja selityksiä
3. Anna asian olla.
- Aika kuluu, ystävät muuttuu, elämä muuttuu. Älä katkeroidu, jotkut ystävät eivät vaan pysy lopullisesti.
Itselläni on tällä hetkellä "sala"luopumisprosessi ystävästäni, joka ei soita, jota ei kiinnosta ja joka on luultavasti kateellinen. Emme ole riidoissa, mutta koen etten häneltä saa enää mitään niin mitäs sitä enää odottamaankaan. En soittele enää hänelle itsekään, koska se olen yleensä aina minä, joka haluaa nähdä ja joka kuuntelee hänen murheensa puhelimessa. Harvoin on toisinpäin.
Hyvää jatkoa!