Lopetin noin kolme vuotta kestäneen avosuhteen. Koin helpotuksen.. miksikö. Eron jälkeen ei ole enää kertaakaan tarvinnut kuulla vähätteleviä ja katkeransisältöisiä arviointeja lapsistani ja heidän elämästään, en ole enää ollut sättimisen alaisena ja negatiivisen arvostelun kohteena, ei ole alkoholinostovelvoitteita siinä toivossa, että josko suhde sittenkin toimisi. Ihan vaan vinkiksi kaikille, ei kannata jatkaa suhdetta, vaikka lopettaminen olisikin hankalaa ja vaikeaa. Se mikä kannattaa on kuunnella omaa tunnettaan ja järkeään!
Joskus erokin helpottaa
Turhaa yhdessäoloa
14989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla itsellä meneillään 4 vuotta kestänyt avoliitto, alkuhuumassa kihloihinkin hairahdin. Nyt on suuren suuri ongelma et miten pystyn katsomaan toista silmiin ja kertomaan et hei tää oli sit tässä...Olen lopen uupunut kuningas alkoholiin, uupunut hoitamaan hänen lapsiaan, uupunut olemaan "koti-äiti"...Oikein odotan kun sitten joskus voin huokaista syvään ja nauttia omasta elämästä.
Laita eroprosessi vireille vielä kun jaksat tehdä sen. Nyt kiireesti etsimään asuntoa. Kuningas alkoholi on itsessään riittävä syy eroon. Älä jää sen jalkoihin. Kaikki on sinusta itsestä kiinni. Jokainen on oman elämänsä seppä. Tee siitä sellainen kuin haluat.
Siis se kirpaisee siinä eronvaiheessa, mutta aika nopeaan oppii huomaamaan, että elämä on ihanaa!!!!!
Näin on. 24 vuoden jälkeen ero ja jouduin toteamaan, että parempi lasten kanssa yksin. Ei tarvi selitellä menojaan eikä tekemisiään, katella vieressä kun puolisko tappaa itseään lääkkeillä ja syyttää minua kaikesta kurjuudesta, mitä hänen elämäänsä on mahtunut. Nyt voi kuluttaa aikansa ja rahansa niinku tykkää. Elämä on ihanaa!!!!
Oletko katkera , niin monta vuotta elämästäsi heitit hukkaaan
joo samaa mieltä että ero oli pelastus. nyt tulee 8v kun erosin niin en ole katunut että lähdin pois " siitä helvetistä" ja mikä parasta lapset jäi mulle vaikka olen mies
Joskus käy näinkin:
Minut jätettin 8v. avoliiton jälkeen. Kaikkien sympatiat puolellani itkin katkerat "hylkäys" kyyneleeni. Ja vain hetkisen elettyäni jouduin häpeillen itkumuureilleni toteamaan: " muuten surkee juttu, paitsi että nyt taas henki tuntuu kulkevan paremmin kuin viiteen vuoteen". Lähtijä saa usein loat niskaansa, vaikka oikeesti /jos vaan uskalletan myöntää) hän tekee palveluksen molemmille.
Takana pitkä suhde, välissä asumusero, nyt 5 vuotta avioerosta. Ainoa asia, mikä jätti kaduttamaan oli se, että asumuseron jälkeen palattiin yhteen. Ajatus oli vahva, että ihminen pystyy muuttumaan, mutta kun arki tuli jälleen vastaan, mikään ei muuttunut. Nyt onnellinen, ei riitoja, nykyisessä suhteessa ei ole tilaa miinusmerkkisille varauksille.
Ei pidä paikkaansa sinä taidat kuulua noihin nössöihin jotka eivät saa suutaan auki silloin kun pitäisi
Miksi vaan liian moni ei uskalla tehdä ratkaisua ja rypee itsesäälissä.
Pelkäävät tehdä ratkaisua .. Nostankin hattua rohkeille ihmisilee :)) Ja että elävät eron jälkeeen mukavaa elämää .. Nössöt eivät uskalla erota pelkäävät liikaa.
Nössöydestä ei ole kysymys silloin, kun koettaa erota väkivaltaisesta puolisosta, juoppokin on helppo jättää, sillä tiedän tämän kokemuksesta.
Menee aikaa, kun sellaisesta pääsee eroon, ja usein on pelastus kun väkivaltainen löytää uuden ja se miten se suhde uuden kanssa menee ei kuulu mulle, kerroin kuitenkin mitä koin, mutta eihän uudet usko, koska ovat rakkaudenhuumassa, mutta hyvää toivon heille ja sille väkivaltaiselle, että ei koskaan enää uhkaile ketään ihmistä eikä lyö!
Juoposta ei ole helppo erota, varsinkin jos jotenkuten pysyy työelämässäkin kiinni.
Itsekeskeisiä narsisti ämmänhoroja täällä kirjoittelee,nyt sekin akastaan eroon päässyt mies saa hengittää,sekä ajatella itse.Ei tule akan retaleet tunkemaan sanoja suuhun.
Ainoaa elämäänsä ei kannata haaskata sellaseen, joka ei kertakaikkiaan toimi, vaikka kuinka yrittäisi. Muutoksen pelko ja tottumus ovat onnellisuuden vihollisia.