Tämä voi kuulostaa pahalta, ja ilkeältä, tiedän sen itsekkin. mutta jotenkin en voi itselleni mitään, ja se repii minua koko ajan palasiksi.. ja monia muitakin. Olen huomannut itsessäni vihdoin ja viimein sellaisen todella hirveän piirteen jota olen miettinyt jo pitkään, kun ihmiset kyselevät että miksi suhteeni keneenkään ei kestä. Olen sellainen että , löydän kiinnostavan miehen, olen kiinnostunut ja tapailen miestä ... siihen asti kun hän on täysin rakastunut. Sitten multa into lopahtaa... Saan miehen rakastumaan itseeni ja olen taas täysin välinpitämätön, ja alan olla kiinnostunut miehistä joita on silloin" vaike / mahdoton saada " ja pistän välit poikki entiseen. Olen siis kiinnostunut miehistä joita minulla ei ole, mutta sitten jos tapaan oikeasti tosi ihanan tyypin joka rakastuu/ ihastuu minuun kovasti , niin jätän kuin nallin kalliolle,... vaikka ensin annan ymmärtää että itsellänikin on samanlaiset tunteet... en kestä enää kohta itseäni! Onko kellään muulla samanlaisia tilanteita/ongelmia? En enää kestä sitä miten särjen niin monen ihmisen sydämen. Mikä neuvoksi? Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä kaikkiin miehiin...
Ja kun minäkin olen ihan urheilullinen ja tumma ja ok näköinen nainen...
nyt kaipailisin neuvoja tähän sitoutumiskammoon?? vai mikä tämä nyt mahtaakaan olla.
Olen yrittänyt jo todella kovasti muuttua. :/
Ja kun minäkin olen ihan urheilullinen ja tumma ja ok näköinen nainen...
nyt kaipailisin neuvoja tähän sitoutumiskammoon?? vai mikä tämä nyt mahtaakaan olla.
Olen yrittänyt jo todella kovasti muuttua. :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapsuuden aikaiset traumat vain nostaa päätään. Selvitä asiat itsesi kanssa. Varhaisia hylätyksitulemisen kokemuksia, että aina kun kokee saavansa rakkautta, lähtee pois, ennenkuin jätetään koska sama kaava on iskostunut alitajuntaan.
Vaikuttaa pahalta sitoutumiskammolta. Pelkäät sitoutumista ja sen tuomia vastuita ja huolia niin paljon että et uskalla edetä enää jostakin pisteestä eteenpäin vaan haluat karkuun mahd. nopeasti. Siihen ei auta muu kuin psykologi tai ikuinen sinkkuus.
No, hyvin pitkälle vie myös ongelman tunnustaminen ja itsensä rehellinen tutkiskelu. Tässähän on jo edistystä tapahtunut. Itsensä tutkiskelu voi olla vaikeaa, koska negatiiviset asiat usein pyritään kieltämään tai jättämään huomioitta, tai sitten on muuten vain hankala oikeasti nähdä omaa itseään. Kyllä se siitä silti pikku hiljaa lähtee käyntiin kunhan vain yrittää.
Jollekin toiselle puhuminen ja avautuminen myös auttaa.
Ai niin, ja unohdin sanoa että on ihan ok pettyä itseensä, kunhan näkee siinä paikan kasvaa ihmisenä. Aloittaja on siis hyvässä lähtökohdassa, kun on tiedostanut ongelmansa ja haluaa korjata sen. Se on se ensimmäinen askel. Askeleita pitää itse ottaa eteenpäin, se ei tapahdu itsestään. Joskus se on helppoa, joskus vaikeata, mutta kyllä kannattaa laittaa siihen vaivaa ja yritystä, koska sillä voi saavuttaa niin paljon hyvää. Esim ap:n kohdalla voi saavuttaa tyydyttävän parisuhteen ehkäpä koko loppuelämäksi.
Luulen että syy löytyy jotensakin seksistä. Ehkä et ole hirveän virili tyyppi ja haet suhteesta pääasiassa jotain muuta kuin seksiä. Eli saat tyydytyksesi juuri kuvailemastasi sydämmen kaappammisesta. Tarvitset huomiota ja ihailua. Veikkaampa että et tule ikinä olemaan onnellinen oikeassa parishuteessa.
Muutamia kysymyksiä AP:lle:
- Miksi sinusta ei tunu hyvältä, että joku aidosti välittää sinusta?
- Koetko miehiltä saamasi rakkauden vilpittömänä?
- Koetko olevasi rakastettu myös riitelytilanteissa?
- Annatko itsestäsi valheellisen, liian hyvän kuvan kun valloitat miehen? Pelkäätkö alitajuisesti todellisen minäsi paljastumista läheisen suhteen edetessä?
- Koetko saaneesi rakkautta osaksesi lapsena?
Voit vähän miettiä tilannettasi noiden kysymysten kautta. Perussyynä moiseen sitoutumiskammoon voi olla rakkaudeton lapsuus. Kun ei ole lapsena saanut osakseen varausetonta rakkautta, ei osaa luottaa siihen aikuisenakaan. Itselläni on ollut vähän samoja ongelmia, ei tosin noin pahoja. Olen kuitenkin sortunut näyttelemään liian hyvää ihmistä, hukannut itseni ja ahdistunut suhteissa. Suurimpana syynä siihen on, että olen lapsena saanut hyväksyntää vain suorittamisen kautta. Olen tehnyt todella paljon töitä itseni kanssa, että en siirtäisi tätä omille lapsilleni.
Siis älä anna periksi, tee muutos pieni askel kerrallaan. Itse olen ollut samanlainen sydänten särkijä, valitettavasti. Jättämisen näkyväksi syyksi on riittänyt joku hyvin vähäinen syy, minkä nyt vaan olen keksinyt ja heittänyt silmille, vaikka kyse on ollut omasta rauhattomuudesta ja kyvyttömyydestä ottaa kiintymystä vastaan. Se, että itselleen on tärkeintä tulla huomatuksi, päästä tykö, on vaikea sanoa toiselle suoraan. On mahdotonta olla toiselle rehellinen, vaikka itselleen voisi asian tunnustaakin.
Mutta.. paitsi että tuolla rikkoo jopa viattomia, rikkoo itsensäkin. Jos todella haluat tehdä toisin,etkä hukata vuosi(kymmeni)a, vältä toistaiseksi uusia miessuhteita, hakeudu keskusteluterapiaan. Oma kokemus on, että kun alkaa hakemaan vain hankalia tapauksia, joitten iskemisestä tulee elämän sisältö ja pakkomielle, tulee eteen vielä sellainen, mikä paskat välittää sinusta, antaa sen verran, että jäät koukkuun, mutta ottaa niin paljon, että meinaat seota. Eli, tulee sellainen eteen, joka toimii ihan niinkuin itse on toiminut.
Valitettavasti, vaikka olenkin oman terapiani käynyt läpi, en todellisuudessa enää koskaan opi täysillä elämään kenenkään miehen kanssa. Tarvitaan todella pitkämielinen ja itsestään varma tyyppi, mikä kestää sen, etten kestä olla liian lähellä, liian varmanoloisessa suhteessa.
Sinulla on ehkä enemmin aikaa rakentaa persoonallisuuttasi. Se, mikä on häiriön nimi, tai mistä se johtuu, ei hyvistä yrityksistä huolimatta selviä täällä kaksnelosen palstoilla,vaan vastausten löytämiseksi tarvitaan parempaa apua. Tietysti, kannattaa näitäkin ehkä kuunnella, mutta turvallisesti syvemmälle omaan itseen näillä neuvoilla ei uskalla lähteä.
Ei tuollaista mielenlatua voi muuttaa. Hyväksy se että ei sinusta ole vakituiseen parisuhteeseen ja nauti elämästä. Turha ruveta kehittämään mitään nyyhkytarinaa siitä ettei ole saanut lapsena sitä tai tätä. Ihmiset ovat erilaisia.
Ja ihan varmasti törmäät vielä mieheen joka koukuttaa sinut samaan tapaan ja sitten on raskasta..
Ja miehet: Unohtakaa tällasiet naiset. Maailma on täynnä asiallisia, tunnevammattomia, sitoutumiskammottomia naisia.
Minä sen sijaan olen tasan varma, että jokaisella on ongelmansa, eikä täydellisen ehjänä kestänyttä aikuista ihmistä olekaan. Todennäköisemmin näinä aikoina ihmiset rikkoutuvat syystä tai toisesta aiempaa aikaisemmin ja aiempaa vakavammin.