Hei kaikki! ja kiitos jo etukäteen jos vaivaudutte vastaamaan.
Tapasin itseäni 6 vuotta vanhemman pojan, alkukesällä 2010, ollessani vielä 16. Tapaaminen oli hieman erikoinen, kävelin kesäisellä kadulla, ajatuksenani mennä juhlimaan ikäisteni kavereiden kanssa koulujen loppumista. Ensimmäisissä känni houruissa ja pää toiveikkaana täynnä illasta. Poika oli tuolloin 22. Kävelimme vastakkain toisiamme kohti, en ajatellut pojasta erikoisempia, kun hän yhtäkkiä rupesi juttelemaan minulle, Moi, mitäs kuuluilee, mistä tulossa, tulisitko kyytiin? ( Tottakai 16 vuotiaana kännissä olevana lähdin hänen mukaansa) Ajelimme koko illan aamuyöhön asti. Tiedän että kyseisiä miehiä on paljon, mutta hän kuitenkin niihin verrattuna vaikutti kiltiltä, asui maalla, kotonansa, huomasin heti että hänellä on hyvä sydän. Viihdyimme autossa ja meillä oli paljon yhteisiä puheenaiheita. Vietimme illan jälkeen yön yhdessä. Hän hoki koko kesän, että tässä on jotain erikoista, ja että hän rakastui minuun jo kun näki kadulla minut ensimmäisen kerran.
Nyt olemme seurustelleet n. 1,5 vuotta. Asuneet yhdessä n.vuoden. Mies on 24. Hän vannoo rakastavansa minua, ja tahtoo joskus minusta vaimonsakkin. Tunnemme toisemme hyvin,ja sen tiedän, ettei hän koskaan voisi tosissaan satuttaa ketään. Kummaltakin puolelta on ollut uskottomuutta, enemmän ta vähemmän, ja kyllähän se parisuhteeseenkin kuuluu. Usein olen miettinyt tapahtumaa, jolloin olin mielestäni vielä "tietämätön pieni tyttö" , ja tyhmä, koska hän olisi voinut olla kuka vain, ja tehdä minulle pahaakin... Ymmärrän tämän vasta, nyt kun olen päälle 18 vuotias.. Olen sen kuitenkin pystynyt unohtamaan.
Pari viikkoa sitten tapahtui kuitenkin jotain sellaista, jota en pysty käsittämään.
Siksi tahtoisinkin teiltä ulkopuolisilta edes vähän näkökulmaa asiaan.
Äitini soitti minulle, eräänä perjantai iltana, että Tuomas (nimi muutettu)
olisi kysynyt pikkusiskoni (14v) kaveria kadulla kyytiinsä, kysellyt lähimpää baaria, ottanut fyysisesti kiinni tähän tyttöön, ja tehnyt selväksi mitä haluaa.
Ensireaktioni oli tietenkin järkyttynyt... Mutta en uskonut tapahtumaa.
Ensimmäisenä mieleeni tuli se, miten hän joskus minut oli kyytiinsä bongannut ja miten tapasimme. En osannut sanoa oikein mitään.
Tuomaksen tullessa kotiin, kysyin häneltä suoraan, onko jotain kummaa tapahtunut, tai haluaisiko hän kertoa jotain.
Hän raivostui ja kielsi kaiken, kyllä hän nyt paikkakunnalla baarit tietää, eikä hän koskaan voisi tehdä sellaista.
Niin minäkin uskoin..
Kuitenkin myöhemmin selvisi, että tämä tapahtuma oli aivan totta.
Hän myönsi myös asian, ja kertoi, ettei ollut oma itsensä ja stressin alaisena.
Ei tätä kuitenkaan voi vain unohtaa. Herää kysymyksiä. Voisinko minäkin olla kuka tahansa tyttö? Onko tämä joku pinttynyt tapa? ja en voi tietää, onko tätä tapahtunut useimminkin.. Tiedän että käytös ei ole mieheltä normaalia, hän on 24 ja halusi 14 vuotiaan (pikkutytön) mukaansa.
Luulen että hänellä oli taka-ajatuksia tyttöön.
Rakastaa kuulemma minua vielä eikä voi elää ilman minua ja olisi töysin hukassa jos jättäisin hänet.
Tapaus on mielestäni järkyttävä.
En voi asiaa unohtaa, mutta kannattaako tälläistä antaa anteeksi, koska luottamus on täysin mennyt.
Sanokaa ihmiset mielipiteitä asiaan, onko se mies jonka luulin tuntevani, ihan normaali?
Tapasin itseäni 6 vuotta vanhemman pojan, alkukesällä 2010, ollessani vielä 16. Tapaaminen oli hieman erikoinen, kävelin kesäisellä kadulla, ajatuksenani mennä juhlimaan ikäisteni kavereiden kanssa koulujen loppumista. Ensimmäisissä känni houruissa ja pää toiveikkaana täynnä illasta. Poika oli tuolloin 22. Kävelimme vastakkain toisiamme kohti, en ajatellut pojasta erikoisempia, kun hän yhtäkkiä rupesi juttelemaan minulle, Moi, mitäs kuuluilee, mistä tulossa, tulisitko kyytiin? ( Tottakai 16 vuotiaana kännissä olevana lähdin hänen mukaansa) Ajelimme koko illan aamuyöhön asti. Tiedän että kyseisiä miehiä on paljon, mutta hän kuitenkin niihin verrattuna vaikutti kiltiltä, asui maalla, kotonansa, huomasin heti että hänellä on hyvä sydän. Viihdyimme autossa ja meillä oli paljon yhteisiä puheenaiheita. Vietimme illan jälkeen yön yhdessä. Hän hoki koko kesän, että tässä on jotain erikoista, ja että hän rakastui minuun jo kun näki kadulla minut ensimmäisen kerran.
Nyt olemme seurustelleet n. 1,5 vuotta. Asuneet yhdessä n.vuoden. Mies on 24. Hän vannoo rakastavansa minua, ja tahtoo joskus minusta vaimonsakkin. Tunnemme toisemme hyvin,ja sen tiedän, ettei hän koskaan voisi tosissaan satuttaa ketään. Kummaltakin puolelta on ollut uskottomuutta, enemmän ta vähemmän, ja kyllähän se parisuhteeseenkin kuuluu. Usein olen miettinyt tapahtumaa, jolloin olin mielestäni vielä "tietämätön pieni tyttö" , ja tyhmä, koska hän olisi voinut olla kuka vain, ja tehdä minulle pahaakin... Ymmärrän tämän vasta, nyt kun olen päälle 18 vuotias.. Olen sen kuitenkin pystynyt unohtamaan.
Pari viikkoa sitten tapahtui kuitenkin jotain sellaista, jota en pysty käsittämään.
Siksi tahtoisinkin teiltä ulkopuolisilta edes vähän näkökulmaa asiaan.
Äitini soitti minulle, eräänä perjantai iltana, että Tuomas (nimi muutettu)
olisi kysynyt pikkusiskoni (14v) kaveria kadulla kyytiinsä, kysellyt lähimpää baaria, ottanut fyysisesti kiinni tähän tyttöön, ja tehnyt selväksi mitä haluaa.
Ensireaktioni oli tietenkin järkyttynyt... Mutta en uskonut tapahtumaa.
Ensimmäisenä mieleeni tuli se, miten hän joskus minut oli kyytiinsä bongannut ja miten tapasimme. En osannut sanoa oikein mitään.
Tuomaksen tullessa kotiin, kysyin häneltä suoraan, onko jotain kummaa tapahtunut, tai haluaisiko hän kertoa jotain.
Hän raivostui ja kielsi kaiken, kyllä hän nyt paikkakunnalla baarit tietää, eikä hän koskaan voisi tehdä sellaista.
Niin minäkin uskoin..
Kuitenkin myöhemmin selvisi, että tämä tapahtuma oli aivan totta.
Hän myönsi myös asian, ja kertoi, ettei ollut oma itsensä ja stressin alaisena.
Ei tätä kuitenkaan voi vain unohtaa. Herää kysymyksiä. Voisinko minäkin olla kuka tahansa tyttö? Onko tämä joku pinttynyt tapa? ja en voi tietää, onko tätä tapahtunut useimminkin.. Tiedän että käytös ei ole mieheltä normaalia, hän on 24 ja halusi 14 vuotiaan (pikkutytön) mukaansa.
Luulen että hänellä oli taka-ajatuksia tyttöön.
Rakastaa kuulemma minua vielä eikä voi elää ilman minua ja olisi töysin hukassa jos jättäisin hänet.
Tapaus on mielestäni järkyttävä.
En voi asiaa unohtaa, mutta kannattaako tälläistä antaa anteeksi, koska luottamus on täysin mennyt.
Sanokaa ihmiset mielipiteitä asiaan, onko se mies jonka luulin tuntevani, ihan normaali?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Valitettavasti tahtoo naida nuorta tyttöä,ei se sille mitään voi...
Rakastaa kyllä sinua,en sitä epäile.
Lähde ennen kun loukkaa sinua verisesti,ansaitset arvoisesi ihmisen rinnallesi.
En ikinä perustaisi perhettä hänen kanssaan jos tietämykseni elämästäni olisi tättä tasolla kun nyt vähän vanhempana.
Mieti tarkkaan!!!
Mieti tyttö hyvä TODELLA tarkasti!
Ensinnäkin se, että miehesi houkuttelee kyytiinsä alaikäisiä lapsia ja selkeästi oli tehnyt selväksi mitä haluaa, sehän olisi jo rikollisuuden polulle lähtemistä tuon ikäisen lapsen kanssa. Suomessa saa tuomion tuon ikäisen lapsen kanssa seksuualisesta kanssakäymisestä. Eikö sen jo pitäisi aika vahvasti sinutkin herättää tajuamaan tilannetta!??
Toisekseen: "Tunnemme toisemme hyvin,ja sen tiedän, ettei hän koskaan voisi tosissaan satuttaa ketään. Kummaltakin puolelta on ollut uskottomuutta, enemmän ta vähemmän, ja kyllähän se parisuhteeseenkin kuuluu." Montakohan kunnon parisuhdetta sinulla on takanasi, entä miehelläsi?? Se ei nimittäin kuulu parisuhteeseen, että ollaan uskottomia toiselle, enempi tai vähempi.
Mutta mieti nyt tarkkaan, haluatko elää tuollaisen miehen kanssa loppuelämäsi, kun se elämäsi on vasta noinkin aluillaan ja vaikka mitä ihanaa vielä edessäpäin, jos vain haluat ottaa sitä hyvää vastaan, etkä jäädä roikkumaan tuollaiseen mieheen.
Hyvä, että paljastui näinkin varhaisessa vaiheessa. Nyt voit vain lähteä oikeaan suuntaan - tai sitten väärään, mutta avoimin silmin. Miehellä on varmasti syvempiäkin ongelmia, ei mikään stressi tee normaalista ihmisestä lapsista kiinnostunutta. Hän ei myöskään ole hakemassa apua itselleen eli ei oikeasti miellä tekevänsä jotain väärää. Jos suostuisit olemaan hänen kanssaan jatkossakin, uskon että hän ymmärtäisi sen viestiksi siitä, ettei tässä nyt mitään vakavampaa ole tapahtunut ja pitää vain olla varovaisempi jatkossa, ettei paljastu. Ties vaikka olisi koneellakin millaisia sivuja tallennettuna. Ei minkään itkeskelyjen pidä tällaisissa tilanteissa antaa vaikuttaa, ne eivät ole muutoksen enne. Haluat varmasti normaalin miehen, ja sinulla on siihen myös oikeus.
Ja vaikkei se asiaan vaikutakaan, niin voihan häneltä kysyä, onko hänelle tapahtunut alaikäisenä jotain sellaista, että joku on käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi. Harvemmin tulee varmaan kysyttyä, ja sitten voisi suositella menemään hyvälle terapeutille (miehelle tai naiselle, kumpi vain tuntuu luontevammalta) ja ottaa asian esille itselle sopivaan tahtiin. Se olisi älykkään ihmisen ratkaisu.
Jos ei kukaan ole silloin aikanaan häntä kuunnellut, hän ei ole ehkä kyseenalaistanut tapahtunutta niin kuin olisi pitänyt, vaan ottanut sen merkkinä omasta huonoudestaan tai pitänyt sitä normaalina. Rajoja siis täytyy vahvistaa, sekä siinä mitä itselle saa tehdä että mitä itse saa muille tehdä.
Pedarilta vaikuttaa. Älä sitten ihmettele, jos joku päivä poliisit ovat oventakana miestä pidättämässä lapsipornon hallussapidosta ja alaikäisiin sekaantumisesta!
Hetkinen, uskottomuus kuuluu parisuhteeseen? Ei kuulu.
Vaihda miestä.
Mies on pedofiili. Lähde ennenkuinn maineesi menee!!!
Ensinnäkin, pettäminen ei kuulu parisuhteeseen. Toiseksi, mieti mitä jos saatte lapsia ja ukko tekee omille lapsillekki jotaki yhtä vastenmielistä.
Minä lemppasin erään miehen saman tien, kun selvisi, että häntä kiinnostavat nimenomaan 12-16v. pienet tytöt. Itse mies oli tuohon aikaan 27v. Hänen mielestään se oli aivan normaalia. Nyt, vuosia myöhemmin harmittaa vain se, etten mennyt heti poliisille ilmoittamaan asiasta.
Tuollainen nimittäin ON rikollista toimintaa. Hankkiudu nopeasti eroon miehestä. Sano myös, että hän tarvitsee apua ennen kuin tekee jotain, joka todella vahingoittaa häntä ja muitakin. Pikkusiskosi kaveria hän on jo loukannut ja pelotellut.
Mieti, mitä hänen kotonaan puhutaan sinusta ja "Tuomaksesta". Ei mitään hyvää, sen voin luvata. Pikkusiskosikin on varmasti joutunut inhottaviin tilanteisiin joutuessaan selittelemään tapahtunutta kaverilleen. "Tuomas" taas saa vain olla ja pyöritellä päätään; kehtasi vielä valehdella sinullekin päin namaa ettei muka ole tehnyt mitään. Miten hän suhtautuisi, jos sinä jäisit kiinni valehtelusta
Pikkusiskosi kaverin kannattaisi tehdä rikosilmoitus, niin poliisi voi seurata miehen toimia.