Miniä on narsisti apua

Miten, millä tavalla, kuinka usein olette nyt tekemisissä? Vaikea neuvoa kun emme tiedä enempää.
Muista olla oma erillinen itsesi. Oletko tähän asti kovasti elänyt pojan kautta, hänen asioissaan kiinni?
Onhan varmaan ystävinäsi ja suvussa mukavia ihmisiä, joihin nyt tukeutua?

Jos olen tekemisissä liian usein, kysyn jotain - se on liikaa silloin ahistan, jos jätän kokonaan rauhaan, niin ahistan kun en kysele.
Kieltämättä olen elänyt pojan asioissa aika kiinni, yritän päästä eroon, mutta ei se aina ole niin helppoa, varsinkaan jos itse apua pyytävät ja sitten se apu on taas virhe.
Mä en vaan enää jaksa, enkä jaksa välittää, usko on mennyt valheisiin ja taas valheisiin, ei tiedä kuka puhuu totta ja kuka ei.
Oma mielenterveys on nyt aika lujilla, itku on herkässä, jokapäivä, lääkkeitä muutenkin eri vaivoihin, onko tämä sitten sitä vaihdevuotta?
En tiedä katsotaan nyt taas muutama päivä, ja vielä kerran yritän, koska lupasin, mutta en voi taata jaksanko.

Miksei poikasi narsisti muijasta irti pääse kun vaan kävelee ovesta ulos ja sanoo että nyt riitti tämä leikki ja niin helppoa se on ja jos haluaa elää niin e isiinä lapset paljon pian jos puoliso on ihan metsästä.

Mikä tekee miniästä narsistin??? Vai olisiko asetelma kumminkin toisinpäin. Kun aloittajalla on mielenterveysongelmia miniän takia tuo määrä niin ei terve suhtautuminen tuokaan..

Elämässä on muutakin kuin miniä ja poika.. päästä irti ajatuksesta että elämäsi rullaa heidän ympärillään. Jos miniä on narsisti niin mieti mistä syystä poikasi on häneen kiintynyt.. nimittäin väitetään että narsistin lapsi valitsee samalaisen puolison. Mene, tiedä..

Aloittajalle vielä: kyllä varmaan on apua siitäkin, että poika ja äiti keskustelevat suoraan keskenään mitä nyt milloinkin on tarpeen, ei siinä miniän tulkintoja välissä tarvita ollenkaan. Siis tosiaan pitäkää positiiviset puhevälit pojan kanssa, roikkumatta silti päivittäin tunteja puhelimessa tai livenä nuorten elämässä.
Miniällä tuskin kovin usein on mitään sellaista asiaa, mikä nimenomaan sinulle poikasi sijasta pitää toimittaa, ja toisinpäin. Kehota nuortaparia esim. seurakunnan avioliittoneuvojalle, ja hoidata vaihdevuosivaivasi sopivalla korvaushormonilääkityksellä kuntoon. Auttaa sekin jo paljon.

ei kannata kehoitella yhtään mitään. Tälläiset puheet paisuvat anoppien suussa usein ja kärpäsestä tehdään pörriäinen.. Varsinkin vaihdevuosivaivainen on kovin herkässä mielentilassa sanomaan yhtään mitään. Kerro miniällesi että vaihdevuodet vaivaa etkä halua kuulla mitään hänestä. Tosin se saattaa kostautua sillä että näet lapsenlasta vähemmän jos pilaat välit äitiin..

Et selventänyt millätavalla miniäsi on narsu?

Pääset irti kun napakasti ilmoitat ettet enää jaksa puuttua aikuisten ihmisten asioihin ja suhde sotkuihin! Jos ottavat nokkiinsa ottavat. Nuoret hoitakoot itse omat asiansa.

En ymmärrä tätä nykyajan meininkiä että pitää olla kaveria lasten kanssa ja kaveria heidän perheensä kanssa.

Itse olen ilmoittanut jälkikasvulle etten tule puuttumaan heidän valintoihinsa elämänkumppanin suhteen. Ei ole minun asiani pitää tai olla pitämättä valituista. Olen myös ilmoittanut etten heidän riitoihinsa tule puuttumaan millään lailla.
Lapsenlapset ovat minulle tärkeitä ja nautin puuhatessani heidän kanssaan. En myöskään puutu lasten vanhempien tapaan kasvattaa lapsensa. Se mikä heillä kotona on kiellettyä on kiellettyä myös täällä mummolassa.

Kyllä se aina on hankalaa tuo miniä/anoppi suhde, kun ollaan eri ajan ihmisiä, itse käyn aika harvoin poikani perheen luona etten vaan aiheuttaisi sotkua heidän välillään, ja mielessäni toivoisin että he kävisivät minun luonani useammin. No minun aikani on ohitse poikani elämässä ja saan nauttia lastenlasten olemassa olosta, ja he ovat kyllä rakkaita minulle. Miniästäni minulla ei ole pahaa sanottavaa hän on ihan ok mutta jos juoksisin siellä ainaisesti niin varmaan voisi mennä tikut ristiin, joten minä seurustelen ikäisteni kanssa ja nuoret omiensa kanssa.

Älä pidä yhteyttä.

"DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[5]

1. Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
4. vaatii korostunutta ihailua
5. oikeus erityiskohteluun
6. muiden hyväksikäyttö
7. empatian puute
8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
9. ylimielisyys ja röyhkeys".
(Wikipedia)

Onko miniälläsi asiantuntijalääkärin tekemä diagnoosi?
Jos ei, niin aika heppoisesti täällä näitä diagnooseja heitellään...

Miniäsi ei siis pidä sinusta ettekä tule toimeen. Ei se välttämättä ole mitään narsismia. Ei jokaisesta vihamiehestään saa narsistia tekemälläkään, kuitenkaan.

Neuvo: lopeta yhteydenpito miniäsi kanssa ja elä omaa elämääsi. Piste.

justiinsa niin.. ja lukekaa anopit mitä keskustelun sisällön pitäisi olla elikkäs te ja appiukot. Ei miniät!!!

vanha oppi:
Paras anoppi on sellainen, joka oppi, että sanomiseen on tultava stoppi.
Siitä se poikakin heti oppi, äiti jäi taakse ja tuli floppi.

etsipä itselle oma soppi, sinne sopii toinen kloppi.
Sen kanssa saat itse rauhassa maata,
kateutta ei kukaan todeksi saata uskoa- tykönään,
- ja loppuu yhteydenpito miniään !

Jos narsisti tulee sinun elämääsi, pakene pian, sillä asiat ei muuta kuin pahenee.
Narsissilla on taito saada asiat aina käännettyä niin, että itsekkin alat epäillä, oletko tosiaan tehnyt niitä asioita, joista hän keksii sinua syyttää. Hönellä ei myöskään ole minkäänlaista omaatuntoa, siis ei tunne mitään empatiaa. Niin vakuuttava narsisti voi olla. Narsisti vain käyttää lähimmäisiään ja sitten kun heistä ei enää mitään kostu, heittä pois.
Jos et kulje hänen pillinsä mukaan, hän teilaa sinut ihan varmasti, sille et voi mitään.
Kaikkein pienimmällä kivulla pääset kun pysyt mahdollisimman kaukana ja unohdat koko ihmisen.

Poikani naisystävä on keksimällä ja valehtelemalla etäännyttänyt hänet niin minusta kuin siskostaankin. VIHA-energia on naisessa vahvana. Pahinta on, että poika uskoo enemmän häntä kuin meitä. Kuulemme naisen tekemisistä ja sanomisista usein kiertoteitä. Poika on siis pahasti koukussa ja toistaa naisystävänsä mielipiteitä. Viiden vuoden aikana poika on käynyt luonani vain pari kertaa, vaikka asun alla 10 km:n helppojen yhteyksien päässä. Naiseen sopivat lähes kaikki narsismin merkit. Mitä pitäisi tehdä, että poikani silmät avautuisivat?

olen sitä mieltä että ei tarvitse olla edes narsisti kun oveluudella pelataan tekemällä lapsia tietoisesti sitoakseen kumppanin itseensä jättämällä pillerit pois teko syillä ja sitten heittäydytään kotiin vetelehtimään ....ei viitsitä tehdä ruokaa edes lapselle vaan ostetaan valmiita purkki ruokia ( ja mikä pahempaa on kun ei isyys heti kiinnosta niin painostetaan lapsen tekoon sillä lapsia ei saisi tehdä jos ei kumpikin ole sitoutunut siihen)sitten vaan jatkossa "vahingon tekoon" ettei tarvitse mennä töihin kun kuitenkin kumppanilta vaatimus tehdä ylitöitä työn jatkoksi ja vapaalla vastaamaan taloudesta siis koti töistä

Älä laita kokonaan välejä poikki, sillä et sinä kuitenkaan saa miniääsi pääkopastasi täysin ulos.
Tee itsellesi tiettyjä periaatteita selväksi:
-et voi eikä sinun tarvitse muuttaa miniääsi. Hyväksy hänet häntineen päivineen sellaisena narsistina kuin hän on.
-pidä kohtelias välimatka = hyvää päivää kirvesvartta ja ilmoja on pidellyt tyyliin
-älä antaudu mihinkään tunnepitoiseen keskusteluun vaan säilytä asialinja.
-älä provosoidu miniän kommenteista, koska ne onkin tarkoitettu ärsyttämään ja suistamaan sinut radaltasi
-käsitä se, että miniä toimii kaikessa hajoita ja hallitse periaatteella: kun hän saa tunteesi sekaisin, niin hän alkaa hallita
-suojele tunteitasi
-tajua, että sinun ja poikasi suhde on aina vain teidän kahden suhde, lapsen ja äidin suhde. Sille tosiasialle, että ole poikasi äiti, ei miniä voi mitään
-säilytä todellisuudentajusi ja omat tulkintasi
-älä näytä tunteitasi miniälle, vaikka hän mielistelisi sinua, ole silloinkin kohtelias, mutta sisimpäsi pidä piilossa
-älä noteeraa syytöksiä, koska sinä tiedät että ne eivät pidä paikkansa, ne ovat vain keino hallita
-älä reagoi syytöksiin miniäsi nähden. Pidä huoli, että reaktiosi eivät tule miniän tietoon.
-älä puolustele, äläkä selittele tekemisiäsi miniälle. Et ole selityksen velkaa. Selittäjä on aina alistuja ja joka vaatii toiselta tilitystä, on hallitsija.
-kaikesta huolimatta ole oikeudenmukainen, älä kosta miniälle vaikka olisi aihetta.
-älä laske itseäsi vihaamaan miniää, sillä sekin sitoo.
Ole vapaa, ole itsesi, älä anna toisten vaikuttaa.

Ainako te anopit vedätte tuon narsistikortin esiin, kun miniä ei käyttäydy niinkuin te haluaisitte? Naristiksi en syyttäisi ketään ilman lääkärin diagnoosia. Meissä jokaisessa asuu pieni narsisti. Väitätkö, ette ole ikinä pelkästään omaan napaasi tuijottanut, ajatellut vain itseäsi, muut olkoot mitä mieltä haluavat? Valehtelet, jos niin väität.

Jos miniä ei halua sun kanssasi olla tekemisissä, niin anna hänen olla itsekseen. Jokainen ihminen on erilainen ja sitä erilaisuutta pitää myös teidän vanhempien kunnioittaa. Ei sun tarvitse välejä pistää poikki kehenkään. Näytä olevasi fiksu anoppi, älä puutu asioihin, jotka ei sinulle kuulu. Älä arvostele, elä omaa elämääsi.

Kerronpa sinulle oman kokemukseni näin miniänä. Itselläni oli ennen oikein mukava anoppi. Ennen, juuri niin, ennen lapsemme syntymää. Sen jälkeen anopista on hiljalleen kuoriutunut kylmä ihminen, joka ilmaisee halveksuntaa esim. huomiotta jättämisellä (ei kiinnitä lapseen minkäänlaista huomiota, ei keskustele enää lapsen äidin -siis minun kanssani, välttelee kyläilyä eikä kutsu meitäkään kylään jne jne.) Mikäli olemme kylässä (käymme n. 2 krt/vuodessa, asumme kauempana) vetäytyy anoppi mieluummin lepäämään/lukemaan/ostoksille, kun viettämään aikaa kanssamme. Hän käyttäytyy usein kuin ei olisi kuulevinaankaan, mitä yritän sanoa.

Muutoksia alkoi tapahtua ehkä hiljalleen jo ennen lastamme, nyt kun oikein mietin. Taloon tuli toinen miniä n. 3 vuotta sitten. Tätä miniää anoppini haukkui minulle todella rumasti, arvosteli hänen äitiyttään (heillä on kaksi lasta), avuttomuuttaan, vaimouttaan. Aluksi en kehdannut sanoa anopille vastaan vaan kuuntelin hänen vuodatustaan, kunnes mieheni totesi, että hän haukkuu varmasti sinua samalla tavalla tälle toiselle miniälle. Näin varmasti onki, mutta en ole koskaa asiasta hänen kanssaan puhunut. Tämän jälkeen yritin kuitenkin johdatella puheet johonkin mukavampaan aiheeseen.
Anoppi pitää huolen, että emme kokoonnu porukalla, joten he viettävät aikaa tämän toisen perheen luona jatkuvasti ilman meitä. Tässä toisessa perheessä anoppi esiintyy kodinhengettärenä (ilkeistä puheistansa huolimatta) ja vaikka toinen miniä pitää anoppia hössönä ja siivousfriikkinä, käyttää hän kuitenkin mielellään anopin palveluja hyväkseen.

En kuitenkaan väittäisi, että anoppini on narsisti, vaikka hän on ilkeä, kylmä, manipuloiva ja teennäinen. Ehkä hän on vain katkera, vanha nainen, jonka luona ei pian käy kukaan. Tai ehkä tuo toinen perhe siihen saakka, kunnes illuusion kupla puhkeaa. Olisin toivonut, että voisimme viettää aikaa yhdessä, mutta näin ei vain ole.

Sinulle ehdotan, mummomammaämmä, että tarkkailet myös omaa käytöstäsi. Oletko ehkä kylmä tai suositko ehkä muita lapsia/lapsenlapsia? Voisiko sieltä löytyä syy miniäsi käytökseen? Onnea matkaan.

meillä myös anoppi suosii toista lapsenlastaan, joten olen hiljalleen vetäytynyt taka-alalle. en jaksa tyrkyttää lastamme hänelle, jos ei kerran kiinnosta, kyllähän lapsi vaistoaa, jos ei tykätä.

taitaa aloittaja olla itse narsisti, ei saa puuttua tarpeeksi poikansa elämään ja yrittää erottaa tätä vaimostaan. kontrolli deluxe.

Älähän naurata .
Ei ne teiän ukot mamman tai papparaisen helemoihin pyri.
Ukot tahtoo omasta akastaan eroon
Aivan muut akat on mielessä ,heiän hameen helemoihin pyrkivät.
Vaara vaanii miniöitä, muttei anoppien taholta .Turvassa ovat kyläreissuilla mamman ,papparaisen luona.

Sano pojallesi että miniä on sinulle liikaa kestettävää, että haluaisit olla mahd vähän tekemisissä hänen kanssaan.

"Mä en vaan enää jaksa, enkä jaksa välittää, usko on mennyt valheisiin ja taas valheisiin, ei tiedä kuka puhuu totta ja kuka ei.!

siis ketkä ovat näitä puhujia???? taitaa mummo vedättää koko sakkia.

minulla taas on narsisti käly. sotkee sekä miehensä ja tämän veljensä (siis minun mieheni välit) ja laittaa miestään kertomaan kaikki anopin sanomiset miehelleni. minulla oli ennen hyvät välit anoppiini, nyt olemme kuulleet niin paljon roskaa hänestä kälyltäni, ettemme tiedä ketä uskoa. hän aloittaa lauseet aina "en tiedä, oletko jo kuullut, mutta...........". aina jotain polemiikkia. anoppia mielistelee silti kyllä, apu ja rahat kelpaa, kunhan omat lapset on ykkösinä.

Pakkoko anopin on olla tekemisissä minänsä kanssa.. ihan turhaa päänvaivaa minusta. Tuskin se miniäkään viitsii anopin kanssa riitasilla aikaansa kuluttaa turhan takia. Eri asia tietysti niillä joiden anopit ja miniät tulee keskenään toimeen.

Meillä anoppi ja mieheni tapaavat keskenään sillointällöin ja minä silläaikaa saan tehdä omia juttujani joista nauin (harrastukseni..) on anopillakin laatuaikaa poikansa kanssa edes joskus. Niin kettumainen en ole etten sitä soisi.. vaikka itse anoppini kanssa en toimeen tullutkaan.

Tuskin vain miniässä on vikaa.. sitä löytyy aina hieman molemmista.. Ja kyllä, anoppi saattaa olla sellainen että itselle tulee tunne että tuo akka on helvetistä.. Ihan normaalia kumminkin naisten kesken.. edelleen.. kaikki ylläkuvattu ja pahempikin.

Onhan se kumma ettei nykyään voi normaalia kanssa käymistä hyväksyä, eihan kukaa anoppi eikä ukki jää asumaan jos kylässä käyvät, mikä
h e l v e t t i nyky ihmisiä vaivaa,,, kun ei minkäänlaista yhteyden pidoa sallita, aina on puoliso m u s t a s u k a i n e n milloin anopille milloin muille sukulaisille, , ennenvanhaan sodan jälkeen naapuri suhteet ja sukulaisuhteet oli jokapäiväistä kansakäymistä, kaikki oli toisilleen hyädyksi ja tärkeitä, rakkauden yhteisö oli laaja rakkautta sai naapuriki ja anopit ym, miksi nyky yhteiskunta on noin sairastaunu, ettei kymmeniin vuosiinkaan saa ottaa yhteyttä sekin sanotaa olevan liikaa, olenki ajatellu tehdä kaikki eristäytyvät jälkeläiset perinnöttömäksi, miettiköön sitten kun ei hautajaisinkaan saa kutsua missä mahtoi mennä vikaan, perinnön saa se yksi tai se taho joka pitää minusta huolen viimesinä vuosina, hän tai he on jäämistöni ansainnut, ja se ei ole mikään pieni!
Kannattaa miettiä mikä meni pieleen suhteessa omiin vanhempiin!!

me jäätiin miehen ja lasten kanssa jouluksi kotiin, kun ei jaksettu juoruavaa, hössäävää anoppia ja narsistista, jääräpäistä ukkia. oli oikein hyvä valinta ja saatiin aloitettua omat perinteet!!

Kotiinjääminen onkin mainio ratkaisu, jos ei voi sietää omia vanhempiaan
joulun aikana.
Miehesikin on kyllästynyt vanhempiensa luonteen piirteisiin joten
kaikki hyvin.Miksi kiusata vanhempiaan, jos ei jaksa olla tekemisissä
vanhempiensa tai anopin kanssa?
Tai pilata omaa jouluaan saati toisten.
Teennäisyys paistaa kauaksi ja pahoittaa yhtä lailla joulumielen
miehesi vanhemmilta kuin teiltäkin.
Vanhemmatkin saavat tällöin viettää rauhallista omaa jouluaan
Ei suinkaan joulunajan tarkoituksen ole pahoittaa kenekään mieltä
vaan tuoda hyvää mielialaa jokaiseen kotiin.

jättäisimme toki menemättä useamminkin, mutta emme sitten pääsisi koskaan kahden minnekään!

kahden miniän anoppina olen sitä mieltä, että ketjun aloittaja ei tiedä mitä narsismi on, jos poika on valinnut naisen, josta anoppi ei tykkää, ei se tarkoita että miniä on henkisesti sairas. voisikohan se aloittaja kertoa tarkemmin miten sairaus ilmenee? vaikuttaa että anoppi itse on kontrolloiva ja myöntääkin olleensa pojan asioissa liikaa kiinni.

Itse olen miniä ja ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen minulla on ollut lievää masennusta ja ahdistusta. Anopilta en ole saanut tukea enkä ymmärrystä vaan olen kuullut hänen arvostelevan minua, kun olen "niin muuttunut" ja olen "vetäytynyt". Ennen olin siis puheliaampi ja iloisempi, nyt en enää vain ole jaksanut viihdyttää muita. En myöskään ole jaksanut hirveästi soitella ihmisille, mikä on aiheuttanut sen, ettei anoppi soita minulle enää ollenkaan. Hän ei myöskään halua käydä tai auttaa meitä millään tavoin. Lisäksi anoppi syyllistää minua siitä, että nyt myös miehenikin on väsynyt, koska joutuu ottaamaan paljon vastuuta. Kertaakaan ei ole minulta kysynyt, miten jaksan. Sen sijaan anoppi arvostelee minua rumin sanoin mm.kälylleni. Anopitkin voi olla tosi ilkeitä olematta narsisteja, tuntuu että tuo narsisti on oikea "muotisana" nykyään. Itse olen sitä mieltä, että anoppi on vain pirullinen.

minä kahden miniän anoppina ihmettelen suuresti tuota edellistä kommenttia. käly käyttäytyy kyllä ilkeästi haluaa ehkä huomiota ja suosiota itselle. mutta anoppi tekee silti väärin haukkuessaan miniöitä toisilleen. miksi hän tekee näin? tuntuu että hän haluaa ne välit sotkea. eikö anopin kuuluisi liittää lastensa perheitä yhteen ei erottaa.
en pidä monestakaan asiasta mitä miniäni tekevät. en silti hauku heitä TOISILLENSA vaan kiroan itsekseni tai puhun miehelleni. poikani ovat tehneet valintansa joita kunnioitan vaikka välillä keljuttaisikin. lopeta anoppi miniöidesi parjaaminen ennenkuin jäät yksin ja tue sitä joka mielestäsi on muuttunut äläkä hauku.

toivottavasti nuo kälyt joskus avautuvat toisilleen

haha!! itseppä aion ainakin jutella omani kanssa. kammottavia kontrolloivia eukkoja jotkut anopit!!!! ettekö luota että ootte kasvattaneet poikanne valitsemaan vaimonsa? samalla kuohitte heitä. ja aliarvioitte.

Onpa surkeaa, kun anoppi ei pääse miniästä irti. Miksi alun alkaenkaan on häneen sitoutunut!
Yleensä miniään sitoutuu anopin poika, mutta nykyisin avoliittojen ja rekisteröimättömien suhteiden aikaan ilmeisesti voidaan sitoutua ihan eri tavoin kuin ennen.

Olisikohan parasta vain eristäytyä pojan perheestä ja jättää yhteydenpito heidän huolekseen.
Ainahan sitä voi puhelimessa teeskennellä iloista ja kiittää soitosta.

toisen näkökulman valitukseen. ja kuten sinä, kehotuksen olla omissa oloissaan.

outoja neuvoja, millon teeskentely on ketään auttanut? olisiko parempi jos anoppi puhuisi avoimesti miniän kanssa? mummomammaämmä ei kerro ollenkaan millaien käytös miniällä on ja silti antaa pahan leiman. olisi hyvä kuulla konkreettisia esimerkkejä. omat mielenterveysongelmat hän myöntää joten voisiko ne olla taustalla myös, että kuvittelee liikaa?

minun anoppini pilasi hyvät välimme haukkumalla minua mieheni veljen vaimolle. olen luvannut, etten koskaan paljasta tätä anopille, mutta sydämeni on pahoista puheista särkynyt. pidin todella paljon anopistani. ilkeitä ihmisiä on monessa lampaan asussa.

onneksi olen mies!

ENN TIEDÄ VASTAUSTA

No niin, taitaa olla kasvun paikka teille molemmille. Ensin katsomme itseämme peiliin, oikein syvälle ja sitten mietimme että voisiko minussa itsessäni olla syy. Ainoastaan puhumalla asiat selviää. Toistan: puhumalla asiat selviää. Etäisyyttä ottamalla pääse kyllä helpommalla, mutta se ei ole ratkaisu. Se on pakenemista. Piste.

joiltain on syytäkin ottaa etäisyyttä. Pakenemista taikka ei..

jos on yrittänyt jo puhua, puhua, puhua: avoimesti, minäviestein, syyttämätä, kirjeitse jne jne. eikä mikään SILTI muutu, ei etäisyyden ottaminen ole silloin pakenemista vaan sen hyväksymistä että jotkut --varsinkaan narsistit --eivät KOSKAAN muutu!!!

he eivät näe itsessään vikaa. silloin ei kenenkään tarvitse jääd roikkumaan suhteeseen saati tuijottamaan peiliin, onko vika minussa koska juuri tätähän narsisti haluaa ja tarkoittaa: vika on AINA muissa kuin hänessä.

minulla on toinen miniä narsisti tuo pentunsa tänne hoidettavaksi vanhoille ihmisille, itse tarvii lepoa ja rauhaa ja odottaa että ruuat kannetaan nenän eteen. voivottelee kuinka on raskasta vaikka lapsia lisää tekee itse, kotona on ja osa lapsista silti hoidossa. jatkuvasti kuitenkin uupunut ja on niin vaikeata. ahne on myös ja jatkuvasti ostattaa vanhoilla ihmisillä tavaroita ja vaatteita. minä en jaksaisi enää passata mutta en uskalla mitään sanoakaan. auttaakohan minua ja miestä kun ollaan vanhoja, lumen luonnit jaa maatila.

Hei. Minulla on myös melko ahdistava suhde anoppini kanssa, ollut jo usean vuoden ajan (n. 9 vuotta) mikä aika ollaan puolisoni kanssa yhdessä oltu. Anoppini arvostaa puolisoani poikanaansa kovasti, (ja olen ymmärtänyt että myös minua tai ainakin näin on antuanut ymmärtää) on auttanut meitä kaikki nämä vuodet kovasti, vaikka aina ei avulle ole edes tarvetta ollut... Olen kuitenkin kohteliaana ihmisenä mukisematta avun ottanut vastaan vaikkakin välillä on jopa tuntunut ahdistavalta ja liialliselta puuttumiselta ja "häsyämiseltä"... Saimme ihanan tyttövauvan sitten viime syksynä, anoppi auttoi kovasti vaatteiden hankkimisessa ym.. Puuttui ristiäisten valmisteluun, ehkä jopa liikaa (valistemamme kastemalja vääränlainen, liina pöydässä samaten...) Kaikkia pieniä asioita siis.Tukea hän ei kyllä lapsen syntymän jälkeen antanut, mitä tosiaan olisin kaivannut.. Lapsemme oli 3 vko sairaalassa syntymän jälkeen..
Ei muutenkaan minulta juuri koskaan kysy mitä kuuluu.. Tulee yleensä vain paikalle ja pyöräyttää "show:n" käyntiin. Koen anopin vierailut aina vain ahdistavimpina ja tilanne on äitynyt nyt lapsen syntymän jälkeen. Tuntuu kuin anoppi olisi koko ajan "iholla" hyysää ja hääsää (tosin osaksi ymmärrän koska onhan mennyt tietenkin uudesta lapsenlapsestaankin sekaisin) Olenkin koittanut olla ihan hiljaa, antaa hyysätä.. Nyt kuitenkin jouduin sanomaan anopilleni takaisin hänen kommentistaan liittyen lapsen hoitoon ja siitäkös soppa syntyi... Sanoin vastaan kohteliaasti, enkä tarkoituksena loukata.. Lopputulema kuitenkin oli, että lähetti miehelleni
viestin, että laittaa välit minuun poikki... Yritin perustella antamaani palautetta hänelle ja pyytelin anteeksi yms olin nöyränä, mutta anopin vastaus oli, että välit on nyt poikki... Ahdistus on nyt melko suunnaton koska olen huolissani jo tyttäremme puolesta.. Ahdistaa jatkossa enään ollenkaan edes viedä lasta sinne hoitoon.. Anoppihan on hyvin dominoiva ja katkaissut mm toiseen poikaansa välit.. Toisella pojallaankin on lapsia ja olen vuosia seurannut kuinka tämä anopin ja heidän isän välinen välirikko on heihin vaikuttanut...

Anna heidän olla, ala elää itsellesi. Miniän voit unohtaa niin kuin häntä ei olisikaan.
Poikasi voi olla yhteydessä sinuun jos haluaa, älä ota paiseita kyllä hän ennen pitkää lähestyy sinua. Aika tekee tehtävänsä.
Näin minä tein kun en osannut olla mieliksi mitenkään päin. Alkuun tuntui pahalta, mutta poika alkoi käydä yksinään ja lapsen kanssa. Miniästä en välitä, en jaksa mielistellä häntä.

itse olen jättänyt vierailematta anopin luona sen jälkeen kun kälyni kertoi, kuinka rumasti hän minua on haukkunut/haukkuu. kaksinaamainen ihminen.

Kaikesta päätelen anopin mielenterveys on jo hajonnut.. Syyttää nyt miniää joka asiasta. Eiköhän se poikakin vähän osaa ajatella mitä suustaan päästelee äidilleen sotkematta siihen vaimonsa sanomisia. Typerää..

juuri näin!!

Muistakaapa että teistä pikkupoikien äideistä tulee, ehkä tulevaisuudessa anoppi. Oletko se sinäkin se pahasuopainen anoppi, vaiko voisiko sittenkin vikaa ollakin miniässä. Ei luonteenpiirteet niin vain muutu, siinä että tuleeko ihmisestä nyt se anoppi, vai miniä. Olet luonteeltasi juuri sellainen, kuin olet. Ei kiltistä;muita huomioonottavaisesta ihmisestä tule yhtäkiä narsistia.

Vikaahan voi olla kenessä tahansa, yleensä on molemmissa. Mutta silti täällä miniän tai anopin leimaaminen narsistiksi on minusta kertakaikkiaan väärin. Ellei tule toimeen, ei tule ja avautua saa, muttei tarvitse esittää faktana vain sitä että poika liittonsa kanssa on päätellyt vaimonsa(lapsensa äidin) olevan narsisti kun on ollut riitoja ilmeisesti.. ja puhunut näin äidilleenkin. Puhukoon vaimolleen asiansa jota tässä alkuun on parjattu.. Vai olisiko kivaa kuulla miniöiden väittävän anoppiaan narsistiksi?

Hauskaa! Muakin anoppi varmasti pitää narsistina. Itse asiassa hän tohkeissaan puhukin vihjailevasti jostakin "narsistitutustaan" juttuja tuohtuneena. Juuri siten, kuin hän aina läpinäkyvästi päivittelee muitakin "tuttujaan" jotenkin niin sopivalla hetkellä, kun meillä on ollut esim. jotain riitaa hänen poikansa kanssa.

Ongelma on se, että tämä ennen niin mukavalta ja mahtavalta tuntunut anoppi käy joka ikinen päivä kylässä sen kummemmin ilmoittamatta. Ja on aivan varma, että jos en sattumoisin ole vastannut hänen puhelimensoittoonsa, on kohta auto pihassa! PItäisi jo todellakin osata vähän nauttia omasta elämästään ja jättää vähän vähemmälle toisista huolehtiminen.

En tajunnut menneeni anoppini kanssa naimisiin. Jos lähden johonkin, heti ensimmäisenä kysytään, milloin tulen takaisin. Jos lapsille tapahtuu jotain, esim. kaatuvat ja en heti ensimmäisenä kerro, mitä on tapahtunut, anoppi katselee pitkään ja hyvin hyvin syyllistävästi.

Ei siinä, kun nähtäis max noin kerran viikossa, mutta joka päivä!!!Itse en enää lasten kans halua käydä heillä ollenkaan ja toinen ei tajua ilmeisesti, että me haluttais viettää perheen kesken aikaa rauhassa..

Sitten, ku oon apaattista seuraa, ihan vain sen takia, kun haluaisin olla rauhassa, toinen ilmeisesti luulee, että olen väsynyt ja sekaisin(niin kuin on vihjaillut)ja käy tietenkin tarkkailemassa, missä kunnossa mikäkin päivä ollaan.

Apuaaaaa!!!Ja miten mies ymmärtää, kun kyseessä on hänen oma äitinsä.. hallelujahhh. Olisinpa tiennyt, mihin aloin.

Miehelläki, ku ongelmaa viinankäytön kans ja ku porukalla ollaan, pitäisi huolehti a ja paapoa anopin mielestä ja kerran, ku äkäsenä käskin mennä sohvalle nukkuun, ettei lasten viereen konkoile kännissä, ku käki, anoppi vaa vieressä huolestuneena, että älä nyt!!!!!Hoh hoijaa...

Narsistin uhreille löytyy paljon vertaistukea netistä. Rekisteröitymispakko sivustoille takaa asiallisen suhtautumisen vakaviin ongelmatilanteisiin. Asiasta avautuminen samoja kokeneiden kesken on suunnaton tuki. Keskusteluissa, joissa ei ole rekisteröitymispakkoa, narsistit jyräävät samoilla keinoilla kuin netin ulkopuolella.

Narsismi ei ole parannettavissa oleva sairaus, kuten mielisairaudet yleensä ovat. Narsismi on tunnekylmettyneen, poissaolevan äidin lapselleen aiheuttama trauma, jonka seurauksena lapsesta kehittyy luonnehäiriöinen häirikkökäyttäytyvä aikuinen.

Appivanhemmille narsistin ilmestyminen perheen elämään on suuri shokki, huoli tyttärestä tai pojasta on aiheellinen ja siksi tilannetta on syytä tarkkailla uusin silmin. Narsismin tunnistamisesta on hyötyä. Useimmissa tapauksissa uhrin lähipiiristä joku tunnistaa narsismin nopeasti, ei ehkä heti tiedostaen, mistä on kysymys. Tieto iskee vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun tilanne on edennyt jo liian pitkälle. Eli, narsisti näyttää minuutensa heti, kun uhri on kunnolla koukussa.

Hankalin tilanne on tietysti narsistin kanssa samassa taloudessa eläville, narsisti on enemmän riippuvainen heistä, kuin kukaan narsistista. Narsistin kanssa elämä on taivas ja helvetti, seesteisinä kausina elämä voi tuntua siedettävältä, kunnes taas mennään...

Jaksamista kaikille narsistien uhreille, hakekaa apua ajoissa. Luotettava ystävä tai muu kanava on tarpeen, heidän perspektiivistään saa tukea, silloin kun oma järki alkaa epäilyttämään.
Koskaan ei ole liian myöhäistä päästä pois narsistin vaikutuspiiristä ja se mahdollisuus on jokaisena päivänä.

Älkää koskaan hylätkö uhria, vaikka narsisti yrittää sitä kaikin keinoin. Te olette vahvoilla, mutta ajatelkaapa uhria. Narsisti ei ole narsisti ainoastaan yhtä kohtaan, vaan narsisti on narsisti kaikille ja kaikkialla, siksi kukaan uhreista ei lopulta ole yksin ja ainoa kyseisen narsistin otteessa.

Uhri tarvitsee teitä, olkaa olemassa hänelle, säilyttäkää yhteys. Vanhempien, sisarusten, sukulaisten ja ystävien saatavilla olo vaikeissa hetkissä on uhrin selviytymiseksi todella tarpeen. Vieras apukin on hyvä, mutta läheisiä ne eivät korvaa samalla tavalla.

Jätä miniäsi rauhaan äläkä yllytä poikaasi lasten äitiä vastaan.

Enpä uskonut tänne mitään koskaan kirjoittavani, mutta näin vaan nyt sitten kirjoitan. En tiedä mikä meni pieleen, ensin meitä appivanhempia tarvittiin kaikkeen ja yht'äkkiä olemmekin syyllisiä kaikkeen. Voi olla, että koska lapsia tuotiin meille lähes joka viikonloppu hoitoon, niin he kiintyivät meihin. Ehkäpä mustasukkaisuus . tai mikä lie- astui kuvioihin. Oli lapsenlapsen erittäin vakava sairaus ja olimme heidän varaventtiileitään tunteiden purkamisessa. Huomasin, että miniälle hänen oma sukunsa on tärkein. Kuulin mutkien kautta, että - minä siis se kamala anoppi olen syyllinen kaikkeen. Katkaisin välini miniään hänen omasta tahdostaan vaikka kuulinkin mutkien kautta, että se olinkin minä, joka katkaisin välit huusin ja vauhkosin-, vaikka se oli kyllä toisin päin. Ennen kuin minusta tuli syyllinen miniä haukkui aina poikaani. No, antaa olla. Poikani ilmeisesti uskoo tai haluaa uskoa kaikki miniän tarinat. Olenhan minä nyt se hirmuinen paha, joka hän oli ennen. Pääasia, että heillä perheenä menisi hyvin, niin että lapsenlapset eivät kärsisi. Nyt en sitten enää näe heitäkään, kun hoitoapua ei tarvita. Toisaalta elämä on helpottunut kun itsellenikin jää vapaa-aikaa. Yritän pysytellä pois heidän elämästään vaikka sydäntä raastaa kova ikävä lapsenlapsiin. Kotimme ovi on kuitenkin aina auki heille. Parempi olis ollut olla itsekäs heti alusta lähtien. Onneksi on muitakin lapsia ja ennen kaikkea oma tytär, jolla on myös lapsia. Ilmeisesti tämä on elämän kulkua. Onhan se niin, että lapset ovat meille vain lainaa, miniöillekin :). Toivottavasti lapasenlapset ottavat yhteyttä sitten isompana kun murrosikäisinä alkavat kapinoida omia vanhempiaan vastaan. Kaikki lapset kasvavat ja yleensä kaikki lapset näkevät omissa vanhemmissaan "hiukan virheitä". Ihmeellistä on, että sama jatkuu sukupolvesta toiseen. AIna on epätäydellisiä vanhempia ja täydellisiä lapsia :). Miniöille pienenä vinkkinä, että heidänkin lapsensa kasvavat ja hekin saavat miniöitä. Niin se vaan menee, meidän vanhempien tulee vähetä ja nuorten kasvaa. Kaikkea hyvää meille kaikille sekä appivanhemmille, että miniöille ja vävyille. Yritetään kaikki pitää se peili kädessä niin päin, että nähdään sieltä omat kasvot eikä katsella aina toisia. Muutos lähtee aina itsestä. Eletään ja annetaan elää :).

Kiitos nimimerkki Liina Anniinalle.Kukaan ei voi täysin ymmärtää mitä elämä on,kun on narsistisesti käyttäytyvä ihminen on lähipiirissä.Kaikki on mahdollista.Ja koskaan ei voi ennakkoon tietää mitä milloinkin tulee.Se vain on katkeraa ja surullista,kun lastenlasten tapaaminen on tälläisen ihmisen mielivallan alla,samoin omaan lapseen yhteyden pito.Olemme käyneet ammatti-ihmisten luona.Neuvoksi tulee vain,että meidän tulee vain yrittää pitää lapsenlapsiin yhteyttä,mikä on hankalaa pitkän välimatkan vuoksi.Toiselta anopilta olemme saaneet ohjeistuksen,että sinne ei pidä mennä yöksi,vaan meidän tulee yöpyö hotellissa.Hän voi kyläillä,ja on se ainoa oikea mummi,omasta ja lapsensa mielestä.Näihin 20-vuoteen mahtuu satoja ihmeellisiä tapahtumia,joista on tullut saman verran mielipahaa ja nöyryyttäviä kokemuksia.Lastenlasten ja lapsemme vuoksi olemme kuin puun ja kuoren välissä,eli kaikki on kärsivällisesti kestettävä ja oltava hiljaa.Kyllähän tämä terveyttä syö,ei sitä voi kleltää.

Minäkin olen kuulemma narsisti. Tätä mieltä on anoppini. En vain tiennyt, ettemme tule toimeen, ennen kuin mieheni, eli hänen poikansa minua informoi. Syy miksi olen narsisti..en tiedä. Poikansa kanssa ovat keskenään minua hakkuneet. Kuinka olen laiska, olen nykyään niin lihavakin verrattuna siihen mitä ennen lasta olin. Niin juu ja hoidan huonosti lapsen, asunnon ja kaiken muunkin. Kaiken kukkuraksi olen itsekäs ja narsisti :). Mies on kyllä huolen pitänyt siitä, että mikä mielipide anopilla minusta on. Mut nyt se on ohi. Senkus haukkuvat sillä muutan lapsen kanssa piakkoin pois. Anoppi saa tavata lapsenlastaan niin paljon, kuin huvittaa, mutta isän kanssa. Mun tulevaan kotiin ei anoppi eikä mies pääse enää minua haukkumaan.

Miten aloittajalla nykyisin ,menee? Onko parannusta tullut?

Ainahan se miniä on nykyään "narsisti" ellei hyväksy anoppiaan tai tämän tekoja ja sanoja tai ole tekemisissä.. taitaa olla monelle kova paikka tunnustaa omalle itselleen tekevänsä edelleenkin isoja virheitä, vaikka ikääkin karttuu, minullekin.. virheitä sen mukana.. Minusta nuoremmat naiset ovat kaikkiaan hyväksyvämpiä ja jäykkyys, ilkeys sun muu nega korostuu monella naisella iän myötä , ellei satu olemaan todella varuillaan.

Myös tuo tietty katkeruus miniää kohtaan on hölmöä, koska toinen ihminen ei koskaan voi täyttää toisen kaikkia perustarpeita edes parisuhteessa. Tuo työ eli omien tarpeiden täyttäminen on vaan tehtävä itse ja jos siihen saa mukaan jonkun joka kannustaa ja on elämässä matkaamassa vierellä, kannattaa olla kiitollinen. Tuo henkilö kuitenkaan ei varmaan voi olla koskaan miniä tai anoppi..

Ehkei kannata pistää omia panoksiaan miniä/anoppi suhteeseen, jossa ei tulla olemaan koskaan täysin sopusoinnussa, ei elämään saman katon allakaan.. Silloin kun oletetaan liikaa, saadaan pettyä liikaa..

Narsismi dignoosin saa vain harva, eli tän sanan viljely täällä on ihan turhaa.. jos poitsu epäilee vaimoaan narsistiksi niin voi olla sitä vaikkapa ihan itse.. narskuthan haukkuu muita huonommiksi itseään..

Voisiko siihen elämään saada muutakin sisältöä kuin miniän ja lastenlasten olemiset ja tekemiset???