"Mä karppaan sut kuoliaaks
Kirjoittanut Jyrki Lehtola
Pitäisi varmaan miettiä, miten elää parempi elämä, mutta ahdistaa: kun sen on keksinyt, ei siihen kykene, liian hankalaa, ja taas sitä päätyy syöksymään calzone-pizzan sisään pakoon pettymyksiään.
Sen sijaan yhä useammin huomaa miettivänsä, mikä olisi kreisihauskin tapa kuolla. Nykykeskustelun valossa se on tulla vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavan henkilön tappamaksi.
Tuokaa entisaikojen fanaatikot takaisin.
Ne olivat itseään etsivien ihmisten ympyrää pyöriviä joukkoliikkeitä. Ne vastustivat suuria, globaaleja asioita, joille eivät voineet mitään, mutta kun kyllin moni kompastelee matkalla aikuisuuteensa, tuloksena ei enää ole kasa kaatuneita teinejä, vaan yhteenkuuluvuuteen perustuva joukkoliike.
Sitten suuret asiat muuttuivat yhä pienemmiksi ja vammaisemmiksi; tauottomaksi tarpeeksi kertoa naapurille, että naapuri hei, sä elät väärin.
Ja lopulta kaikki nuo pienet polut johtivat yhteen ja samaan paikkaan, lautaselle. Ennen lautasella oli ollut vain pari tippaa Guatemalan verta, nyt siinä on sellainen epäeettisyyden, epäterveellisyyden ja globaalin välittämisen sotku, että syöminen on vaihtanut kategoriaa nautinnosta alleviivatuksi, kursivoiduksi eleeksi.
Karppaajat eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajat ovat ruokafanaatikkoja vailla eettistä perustaa, ellei eettiseksi perustaksi lasketa pyrkimystä piilottaa oma ankea luonne vieläkin ankeampaan ruokavalioon.
Karppaajat vastustavat hiilihydraatteja samaan tapaan kuin jotkut vastustavat epäoikeudenmukaisuutta: mo-lemmista on seurauksena parempi peilikuva. Eivätkä ne vastusta hiilihydraatteja vain siksi, että ovat oppineet hiilihydraatittoman ruokavalion olevan eräs tapa näyttää siedettävältä, se olisi vain yritystä pysyä omien narsististen harhojen vauhdissa, vaan ne vastustavat hiilihydraatteja, koska tota noin hiilihydraatit myrkyttävät meidän lapset.
Karppaajien mielestä leipä on myrkkyä, ja jos ajattelee kaikkea sitä, mitä leipä on vertauskuvana historian saatossa edustanut, aika monta kierrosta on nyt menty ympäri ja päädytty karppaamaan pää piilotettuna omaan leipää vihaavaan pimeyteen.
Nyt karppaajat ovat tulleet vihaisiksi, mikä on hienoa, koska ”vihaiset karppaajat” on söpöintä, mitä maailmassa voi juoppohullun Ti-Ti Nallen jälkeen olla.
Karppaajat ovat vihaisia, koska ravintokeskusteluun ovat viimein puuttuneet ne, joiden ei pitäisi siihen puuttua eli ravintoalan ammattilaiset. Näiden mielestä vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaa näkyä sairaustapausten sekä kuolemien yleistymisenä, ja karppaus voi johtaa sydän- sekä verisuonitauteihin.
Karppaajilla niksahti. He syyttivät asiantuntijoita ”tappajiksi ja myrkyttäjiksi” vain siksi, että nämä olivat esittäneet sen mielisairaan näkemyksen, että ruisleipää voi syödäkin, ei vain polttaa rituaaleissa oman kauneuskäsityksensä ristillä.
Pitäisi varmaan miettiä, miten elää parempi elämä, mutta jos se johtaa tuollaisiin tunnetiloihin, taitaa vain olla parempi sytyttää tupakka täällä calzone-pizzan sisässä."
Mitäpä tuohon lisäämään. Lehtolan kirjoitus kertoo kaiken tärkeimmän asiasta.
Kirjoittanut Jyrki Lehtola
Pitäisi varmaan miettiä, miten elää parempi elämä, mutta ahdistaa: kun sen on keksinyt, ei siihen kykene, liian hankalaa, ja taas sitä päätyy syöksymään calzone-pizzan sisään pakoon pettymyksiään.
Sen sijaan yhä useammin huomaa miettivänsä, mikä olisi kreisihauskin tapa kuolla. Nykykeskustelun valossa se on tulla vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavan henkilön tappamaksi.
Tuokaa entisaikojen fanaatikot takaisin.
Ne olivat itseään etsivien ihmisten ympyrää pyöriviä joukkoliikkeitä. Ne vastustivat suuria, globaaleja asioita, joille eivät voineet mitään, mutta kun kyllin moni kompastelee matkalla aikuisuuteensa, tuloksena ei enää ole kasa kaatuneita teinejä, vaan yhteenkuuluvuuteen perustuva joukkoliike.
Sitten suuret asiat muuttuivat yhä pienemmiksi ja vammaisemmiksi; tauottomaksi tarpeeksi kertoa naapurille, että naapuri hei, sä elät väärin.
Ja lopulta kaikki nuo pienet polut johtivat yhteen ja samaan paikkaan, lautaselle. Ennen lautasella oli ollut vain pari tippaa Guatemalan verta, nyt siinä on sellainen epäeettisyyden, epäterveellisyyden ja globaalin välittämisen sotku, että syöminen on vaihtanut kategoriaa nautinnosta alleviivatuksi, kursivoiduksi eleeksi.
Karppaajat eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajat ovat ruokafanaatikkoja vailla eettistä perustaa, ellei eettiseksi perustaksi lasketa pyrkimystä piilottaa oma ankea luonne vieläkin ankeampaan ruokavalioon.
Karppaajat vastustavat hiilihydraatteja samaan tapaan kuin jotkut vastustavat epäoikeudenmukaisuutta: mo-lemmista on seurauksena parempi peilikuva. Eivätkä ne vastusta hiilihydraatteja vain siksi, että ovat oppineet hiilihydraatittoman ruokavalion olevan eräs tapa näyttää siedettävältä, se olisi vain yritystä pysyä omien narsististen harhojen vauhdissa, vaan ne vastustavat hiilihydraatteja, koska tota noin hiilihydraatit myrkyttävät meidän lapset.
Karppaajien mielestä leipä on myrkkyä, ja jos ajattelee kaikkea sitä, mitä leipä on vertauskuvana historian saatossa edustanut, aika monta kierrosta on nyt menty ympäri ja päädytty karppaamaan pää piilotettuna omaan leipää vihaavaan pimeyteen.
Nyt karppaajat ovat tulleet vihaisiksi, mikä on hienoa, koska ”vihaiset karppaajat” on söpöintä, mitä maailmassa voi juoppohullun Ti-Ti Nallen jälkeen olla.
Karppaajat ovat vihaisia, koska ravintokeskusteluun ovat viimein puuttuneet ne, joiden ei pitäisi siihen puuttua eli ravintoalan ammattilaiset. Näiden mielestä vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaa näkyä sairaustapausten sekä kuolemien yleistymisenä, ja karppaus voi johtaa sydän- sekä verisuonitauteihin.
Karppaajilla niksahti. He syyttivät asiantuntijoita ”tappajiksi ja myrkyttäjiksi” vain siksi, että nämä olivat esittäneet sen mielisairaan näkemyksen, että ruisleipää voi syödäkin, ei vain polttaa rituaaleissa oman kauneuskäsityksensä ristillä.
Pitäisi varmaan miettiä, miten elää parempi elämä, mutta jos se johtaa tuollaisiin tunnetiloihin, taitaa vain olla parempi sytyttää tupakka täällä calzone-pizzan sisässä."
Mitäpä tuohon lisäämään. Lehtolan kirjoitus kertoo kaiken tärkeimmän asiasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lehtolainen se soma kirjoittaja on. on nähnyt jossakin savupilven nousevan roskanpoltosta ja nyt kirjoittaa mielikuviensa mukaista tuhoisaa tulipaloa.