Mikä on

Aloituksestasi ei käy ilmi, millaisessa parisuhteen muodossa elät - seurusteletteko vai asutteko yhdessä?

No, niin tai näin... Miksi lasket erossa olemianne öitä sen sijaan, että keskittyisit nauttimaan siitä ajasta, jonka olette yhdessä?! Mies on siis harrastuksensa parissa, so..? Olisiko parempi, että olisi periaatteessa kaikki yöt kanssasi, mutta saisit viikonloppuisin herätä yksin aamuyön tunteina miettimään, että missä se äijä luuhaa baarireissuillaan..? Ja sitten kun tulisi kotiin 05:00, seuraava päivä menisi nukkuessa krapulaa pois...

Jos mies on jo suhteenne alussa ollut tämän harrastuksensa parissa, etkös sinä ole tiennyt asiasta? Ei seurustelu / parisuhde ole muuta maailmaa poissulkevia asioita. Et voi oikeasti odottaa, että toinen puhaltaa pelin poikki harrastuksensa kanssa vain ollakseen sinulle mieliksi. Ja mietihän... Kumpi on parempi vaihtoehto: se, että annat miehen mennä menonsa ilman kitinöitä ja hän on onnellinen ymmärtäväisestä naisestaan - vai se, että hän pitkin hampain vähentää rientojansa sinun mieliksesi ja kun olette yhdessä, kumpikin tietää, että se on vain sinun mieliksesi..?
Eihän ole miehen vika, jollei sinulla ole "omia juttuja"..? Jossei sinulla ole niitä, niin so what - ei tarvitse olla. Ei elämän tarvitse olla jatkuvaa harrastamista vapaa-ajalla, jollei siltä tunnu!

En ole tällä hetkellä parisuhteessa, mutta aiempi kumppanini oli hyvin liikkuvaista lajia. Koulutukseensa liittyen oli ulkomailla 2½ kk heti kihloihinmenon jälkeen ja sittemin harrastus vei milloin minnekin. Itse en ko lajia harrastanut, mutta olin mukana tukemassa - koska sillä tavoin saimme lisää yhteistä aikaa, minun ollessani reissuilla mukana.

Koeta nyt keksiä jotakin tekemistä vaan.
Voisitkos sinä mennä mukaan miehesi harrastukseen? Sehän olisi hieno juttu jos olisi vielä yhteinen harrastuskin.

Niin käännä asia itsellesi myönteiseksi. Jäkättämällä ja noita poissaolo öitä laskemalla vain saatat itsesi tressiin ja loppuunpalat ennenpitkää.
No loppuunpalanut ihminen onkin sitten jo uhka itselleen lapsilleen läheisilleen.

Löydä itsellesi seuraa jos lapsia on heidän vanhemistaan, naapureista. Kyllä jokaisella on joku, sillä eihän siihe tarvita kuin yksi hyvä ystävä ja sekin riittää.

Jos roikut aina miehessäsi kiinni, niin varmasti hän yrittää irrottautua entistä enemmän ja löytää kyllä keinoja päästä ulos tuosta sinun läheisyydestä.

Kokoa itsesi ja etsi jotakin seuraa, minäkin menin kansalaisopiston tunille ja siellä on varsin kivoja tuttavuuksia alkanut löytyä.

no hui kamala ihanko 2 viikkoa vuodesta on erossaoloa teillä, miten te selviätte? No ei kun mielestäni ei ole paha aika. Hyvä olla muutakin elämää kuin parisuhde, muuten ennenpitkää pää leviää. Ette ole tainneet olla yhdessä kovin montaa vuotta, nimittäin kun on vuosia yhdessä niin itse ainakin nautin kun joskus saan olla ihan yksiksenikin ja hengähtää, toista tulee pian sitten ikävä ja oikein alkaa aina odottaa että näkee toisen taas. Parisuhde saa siinä puhtia kun saa hieman omaa aikaa. Itsekin nautin jopa välillä kun joudun pari kolme päivää viikosta olemaan toisella paikkakunnalla pakollisista syistä. ENpä usko että olisi pelkoa siitä että menot tuosta vaan lisääntyisi ja jäisit yksin kokonaan. Jotkut miehet on vaan niin omistaneet elämänsä harrastuksilleen (monet autoharrastajat semmoisia että menee hirveästi aikaa niiden autojen läähättämisessä ja tuunaamisessa ja missä vaan ikinä...) ja saavat siitä niin suurta tyydytystä että oma perhe saattaa unohtua, ihmiset on kuitenkin yksilöitä. Luulen että jos alat tuosta motkottamaan niin mies loukkaantuu ja teet hallaa suhteellenne, mies miettii haluaako elää tuollaisen rajoittajan motkottajan kanssa.

Osaatko lukea? Emme ole erossa 2 viikko vuodesta vaan 1,5-2kk vuodessa!
Varmasti menisi 3-4kk erossa vuodesta jos en vienosti vihjailisi, että on taas ollut monta viikonloppua poissa.

Harrastukseen menee aikaa myös arkipäivisin, pahimmillaan sain viettää pari kuukautta siten, että olin joka toisen päivän yksin yömyöhään asti. Nyt olen tottunut siihen, että aina kun on vapaata iltasin ja jos jaksaa niin lähtee.

Pyrin olemaan valittamatta ja jos mies ei vihjailuistani aina ymmärrä, niin sitten toivotan hyvää reissua ja että soittele kun kerkiät.

Olen myöskin yrittänyt tulla mukaan harrastukseen, mutta se meni aina niin ettei hän huomioinut minua koko päivän aikana ollenkaan, vain silloin kun oli ruokatauolla tai lopetti hommat. Halusin oppia asioita, mutta se meni aina niin, että mies oletti minun oppivan yhdestä kerrasta kaiken, eikä ollut halukas auttamaan.. "kyl sä sen nyt osaat, ekkö muka osaa, ei noin teet kaiken väärin!!"

Viimeisen kuukauden ajan meillä on mennyt näin: arkisin vietetään muutama tunti yhdessä, väsyneinä. Tai sitten jos on päässyt aikaisemmin niin lähtee reissulle ja tulee illalla tosi väsyneenä, eikä jaksa yksinkertaisesti tehdä mitään. Viikonlopun koittaessa on mennyt pois reissujensa takia. En muista, että mitä erityistä olisimme tehneet yhdessä.

Mutta kaikki menee ihan tyhmästi. Jos valitan, olen kauhea rajoittaja motkottaja.
Jos en sano mitään vaan annan mennä miten haluaa, niin huomaan ettei kotona näy ja mietin, että sanoisinko tästä asiasta hänelle jolloin minusta tulisi rajoittaja motkottaja. (Niin tai näin, kaikki väärinpäin)

Suhteen alussa en tajunnut, että käy niin usein. Näimme 3 kertaa viikossa silloin ja puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Yhdessä olemme olleet muutaman vuoden. Kovasti haluaisin lapsia, en vain uskalla hänen kanssaan hankkia vielä. Muistan kun hänen ystävänsä itse valitti entisestä naisestaan kuinka hän rajoitti ja minua kehui, sillä mieheni kanssa ovat monta monta reissua tehneet ja olen hänet päästänyt. Hän tokaisi, että sitten kun lapsia on, niin sitten voi rajoittaa menemisiä. Mietin, että lapsen takia, ei naisen.... :)

Minullakin on nyt aika paha tilanne meneillään ja olen aivan rikki, en tiedä mitä enään tekisin tuntuu vain että koko elämä luuhistuu kun poikaystäväni jätti minut eilen ja toissapäivänä tultiin turkista ja meillä oli siellä molemmilla niin ihanaa, en tiedä mikä siihen tuli yhtäkkiä :( 2 viikon päästä meille olisi tullut 8 kk... poikaystäväni sanoi että hän haluaa pitää taukoa mutta ei tiedä vielä kuinka pitkän ajan päästä hän jaksaa uudelleen yrittää, en minäkään ikuisuuksia jaksa odottaa... meillä synkkasi samantien kun tutustuttiin noin puolitoista vuotta sitten ja siitä alkoi jo samantien säpinää. sanoimme toisillemme joka päivä että kuinka me rakastetaan toisiamme ja olemme ikuisesti yhessä. en tiedä mitä tekisin. Tiedän kyllä että olen todella tempperamenttinen persoona ja haluaisin olla aina hänen mukanaan minne hän ikinä meneekin, enkä oikein ole päästänyt häntä kavereidensa kanssa yhdessä, mikä minua nyt harmittaa, koska minä varmasti tämän suhteen pilasin noilla omilla toljailuillani... en vain ymmärtänyt sitä ku olen liian takiainen. auttakaa olen niin sirpaleina :(

30 vuoden avioliitossa kerran oltu 9 pv erossa kertausharjoitusten takia, muuten ei lainkaan :-)

No mitäs, me ollaan tässä nyt oltu 4v yhdessä, joista 3,5v asuttu yhdessä ja vuosi naimisissa. Viimeisen vuoden aikana ollaan nähty vähän vähemmän, mies siis on toisella paikkakunnalla töissä ja arkipäivät viettää siellä. Joten viikonloppusin vaan nähdään.

Oli tässä tosin taas pari kk omalla paikkakunnalla töissä, mutta tänään taas lähti uuteen paikkaan 200km päähän. Kai tähän joskus tottuu.

Että tuo yhteensä pari kuukautta vuodesta on aika vähän..

Jos tätä menoa asiat rullaa eteenpäin, mies on koko ensivuoden töissä toisella paikkakunnalla, joten se tekee melkeen kaksi kolmasosaa vuodesta erossa.

Työ on asia jonka takia en koskaan "nipottaisi". Tässä kumminkin ollaan omasta tahdosta paljon poissa. Itsetunto siinä hieman kärsii, kun ei minun tähteni viitsisi olla oma-aloitteisesti poissa. Musiikkia olisi korville jos hän sanoisi, että tänään en lähde sillä tahdon viettää kanssasi aikaa.

Läheisriippuvainen (en sairaalloisesti) kun olen, niin itse en jaksaisi/kestäisi olla parisuhteessa jos ollaan erossa enemmän kuin yhdessä. Varsinkin jos tietäisin, ettei ole väliaikainen tilanne.

Sinun mielestä miehesi siis kuuluu olla sinun luonasi viihdyttämässä sinua, koska sinä et keksi mitään tekemistä itse?

Eikö se kuulosta aika itsekkäältä?

Mikset kysyisi mieheltä kompromissia. Päätätte yhden päivän jolloin teette asioita yhdessä. Sanot, että silloin ei puhuta tai tehdä mitään miehen harrastukseen liittyvää.

Jos sinulle ei riitä, niin eroa.