Olen 21-vuotias nainen. Seurustelen tällä hetkellä minulle täydellisen miehen kanssa. Ollaan oltu yli vuosi yhdessä. Rakastan miestäni yli kaiken. Ongelmana on vain että exäni pyörii mielessäni. Seurustelin hänen kanssa ennen tätä nykyistäni yli vuoden. Riidoissa erottiin eikä olla missään tekemisissä (minun takia). Exäni seurustelee uuden tytön kanssa. Aina kun näen exäni, niin tunteet nousee pintaan. Tuntuu, että rakastan häntä vieläkin, vaikka siitä on yli vuosi. Tuntuu pahalta katsoa, kun hänellä on uusi. Mutta rakastan kuitenkin nykyistäni älyttömästi enkä halua häntä menettää. Ahdistaa vain ajatella, että rakastaisin kahta eri ihmistä. Ja muutenkin ahdistaa. Onko kellään kokemusta asiasta? Osaisiko kukaan auttaa? :/
Exä mielessä :/
ahdistunut
4466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Haluaisin jutella exäni kanssa vielä mutta hän ei halua olla missään tekemisissä.. :/
ei riidat tarkoita sitä, että on eron paikka ja et suhde on loppu. Ne on kaksi eri asiaa. Riidat on puhumisen paikka, ei sen, että syöksytään uuteen suhteeseen, kun ollaan henkisesti kiinni entisessä. Onko se niin vaikeaa opetella riitelemään oikein, eikä pakata laukkuja samantien. Se ei ole ratkaisu, ei sillä mitään voita.
No jos tappelee päivittäin, niin kuka semmosta jaksaa? Ja tätä jatkuu sen puol vuotta. Tapella kyllä osaan, vähän liikaakin, ei ole siitä kiinni. Asioista on vaikea keskustella, jos toinen muuttuu kylmäksi eikä osaa enää keskustella mistään. Siinä asiassa olen samaa mieltä, että ei sais mennä uuteen suhteeseen, kun ei oo edellisestäkään päässy. Mut en etsinyt tätä nykyistäni, vaan kaikki tapahtui ilman mitään yrittämistä. Niin miksi olisin päästänyt menemään minulle täydellisen ihmisen?
Ah, ihanaa että jollakin muullakin on sama tilanne.
Tämä on aivan kauheeta, mulla vaan on sen verta eri tilanne että oon aikoinani käyttäytyny kuin täysi kusipää, enkä ikinä anna sitä itselleni anteeksi enkä tavallaan arvosta itseäni...vaikka en mitään pahaa sinällään tehnytkään (kun emme vielä olleet yhdessä niin ympärillä pyöri muitakin miehiä joista en tajunnut päästää irti ajoissa) mutta ikävä kyllä tajusin jälkeen päin kuinka hyvän ihmisen olen menettänyt ja kuinka arvokas hän oli. Tavallaan haluan anteeksi antoa, koska olen piiskannut itseäni jo monta vuotta siitä kuinka idiootti olen ollut, enkä todellakaan anna itselleni sitä anteeksi, en ikinä. Enkä missään tapauksessa arvosra tekojani. Uskon että menetin teoillani Sen Oikean. No mutta olen ollut jo 5 vuotta uudessa suhteessa, kaikki menee niin hyvin, kaikki on niin ihanaa ja ei ole sen kummemmin ongelmia. Miksi pitää aina silti ajatella sitä exää? Joka meni kihloihin, saivat lapsen...
Haluaisin kerran elämässäni edes kertoa hänelle vielä tunteistani ja pyytää vilpittömästi anteeksi (vaikkei hän ehkä tapahtumia enää muistakaan), mutta numeroa ei ole ja se on salainen, en tiedä missä asuvat, muuta kun paikkakunnan. Kerran törmäsin häneen kaupungilla ja molemmat kyllä tunnistivat toisensa, mutta hänellä oli lapsi ja kihlattu vieressä, emme osanneet muuta kun tuijottaa toisiamme ja sitten juoksin muualle kun ahdistuin niin paljon.....
Olen nyt ajatellut asian niin että sitä saa mitä tilaa. Asiat tuskin tästä muuttuu. Milloin muka saisin mahdollisuuden tavata hänet? tuskin koskaan. Elämä on.
Eipä minulla valittamista pitäisi olla, mutta ihmisen mieli kai sitten vain on tälläinen...