Plus ja miinus

Et ole varmaankaan huomannut, että pentumaiset postauksesi tällä palstalla vetävät kosolti miinuksia.

Kasva aikuiseksi ja kirjoita älyvapaan hölötyksen sijasta asiaa. Yritä edes.

Vaihtoehto: vaikene!

,,,,kassa - kassan, kassat, ,,,,

Ehkä se selitys onkin juuri tuossa. Plus on käsitetty jossain vaiheessa muodossa plussa ja siitä sen taivutus on lähtenyt. Mutta suomenkieli on kuten muutkin kielet täynnään poikkeamia säännöstä. Suomenkieli ehkä erityisen paljon.

Miinus-sanan taivutusmuoto on kyllä se yleisin tapa taivuttaa us-loppuiset sanat.

merkki-erkki kirjoitti:

,,,,kassa - kassan, kassat, ,,,,

Ehkä se selitys onkin juuri tuossa. Plus on käsitetty jossain vaiheessa muodossa plussa ja siitä sen taivutus on lähtenyt. Mutta suomenkieli on kuten muutkin kielet täynnään poikkeamia säännöstä. Suomenkieli ehkä erityisen paljon.

Miinus-sanan taivutusmuoto on kyllä se yleisin tapa taivuttaa us-loppuiset sanat.

Lue lisää

Täydennän vielä sen verran, että plus-sanan yleisin muoto on ollut puhekielessä tietenkin lussa koska yhdistelmä pl sanan alussa on suomenkielelle vieras. Samoin muodossa lussa on toteutunut kielemme pääsääntöisesti vaatima 2-tavuisuus. Lussa taipuu tietenkin lussat, lussaa jne...

merkki-erkki kirjoitti:

Täydennän vielä sen verran, että plus-sanan yleisin muoto on ollut puhekielessä tietenkin lussa koska yhdistelmä pl sanan alussa on suomenkielelle vieras. Samoin muodossa lussa on toteutunut kielemme pääsääntöisesti vaatima 2-tavuisuus. Lussa taipuu tietenkin lussat, lussaa jne...

Lue lisää

joo, kyllä niissä Agricolan teksteissä moni sana oli hieman eri tavalla kirjoitettu kuin sama sana nykykielessä.

näin on! kirjoitti:

joo, kyllä niissä Agricolan teksteissä moni sana oli hieman eri tavalla kirjoitettu kuin sama sana nykykielessä.

Höh, Agricola ja toinen puhuu puhekielestä tai siis, miten jossakin murteessa sana sanotaan.

1970-luvulla tuli uusi matematiikka koulujen opetusohjelmaan. Sitä ennen taisi olla laskentoa. Ja ainakin vanhat ihmiset sanovat vieläkin ynnä (eikä plus), mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys.
Joissain vanhoissa suomalaisissa elokuvissa ehkä on ollut kohtaus, jossa tivataan oppilaalta, mitä on kaksi ynnä kaksi, entä mitä tulee kun viidestä vähennetään kolme. Ehkä se ynnämerkki on ollut olemassa iät ja ajat, mutta merkki luettiin ynnä? Tai ehkä ei ihan heti sittenkään, sillä ehkä ne laskutoimitukset käsiteltiin helmitauluilla...

Sitä nyt en tosiaankaan väitä, että vasta uusi matematiikka toi suomen kieleen termit plus ja miinus. Ruotsistahan se meille rantautui, se uusi matematiikka.

ynnä. kirjoitti:

Höh, Agricola ja toinen puhuu puhekielestä tai siis, miten jossakin murteessa sana sanotaan.

1970-luvulla tuli uusi matematiikka koulujen opetusohjelmaan. Sitä ennen taisi olla laskentoa. Ja ainakin vanhat ihmiset sanovat vieläkin ynnä (eikä plus), mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys.
Joissain vanhoissa suomalaisissa elokuvissa ehkä on ollut kohtaus, jossa tivataan oppilaalta, mitä on kaksi ynnä kaksi, entä mitä tulee kun viidestä vähennetään kolme. Ehkä se ynnämerkki on ollut olemassa iät ja ajat, mutta merkki luettiin ynnä? Tai ehkä ei ihan heti sittenkään, sillä ehkä ne laskutoimitukset käsiteltiin helmitauluilla...

Sitä nyt en tosiaankaan väitä, että vasta uusi matematiikka toi suomen kieleen termit plus ja miinus. Ruotsistahan se meille rantautui, se uusi matematiikka.

Lue lisää

eräs nimimerkki jo kertoi: ynnä pois.

ynnä. kirjoitti:

Höh, Agricola ja toinen puhuu puhekielestä tai siis, miten jossakin murteessa sana sanotaan.

1970-luvulla tuli uusi matematiikka koulujen opetusohjelmaan. Sitä ennen taisi olla laskentoa. Ja ainakin vanhat ihmiset sanovat vieläkin ynnä (eikä plus), mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys.
Joissain vanhoissa suomalaisissa elokuvissa ehkä on ollut kohtaus, jossa tivataan oppilaalta, mitä on kaksi ynnä kaksi, entä mitä tulee kun viidestä vähennetään kolme. Ehkä se ynnämerkki on ollut olemassa iät ja ajat, mutta merkki luettiin ynnä? Tai ehkä ei ihan heti sittenkään, sillä ehkä ne laskutoimitukset käsiteltiin helmitauluilla...

Sitä nyt en tosiaankaan väitä, että vasta uusi matematiikka toi suomen kieleen termit plus ja miinus. Ruotsistahan se meille rantautui, se uusi matematiikka.

Lue lisää

,,,,mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys. ,,,

Miinus-sanan vastine oli vanhassa kansakoulussa pois. Sanottiin, että "paljonko on 4 pois 2" eli 4-2. Voi olla, että ei ollut yhtä ja oikeaa sanontaa vaan sanonta vaihteli alueittain. Laskutavat olivat nimiltään ynnälasku ja vähennyslasku.

Oppikoulussa olivat käytössä plus ja miinus kuten sijamuotojenkin suhteen oli latinankieliset nimet.

merkki-erkki kirjoitti:

,,,,mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys. ,,,

Miinus-sanan vastine oli vanhassa kansakoulussa pois. Sanottiin, että "paljonko on 4 pois 2" eli 4-2. Voi olla, että ei ollut yhtä ja oikeaa sanontaa vaan sanonta vaihteli alueittain. Laskutavat olivat nimiltään ynnälasku ja vähennyslasku.

Oppikoulussa olivat käytössä plus ja miinus kuten sijamuotojenkin suhteen oli latinankieliset nimet.

Lue lisää

....ynnälasku....

Puhuttiin kyllä myös yhteenlaskusta. Ehkä enemmänkin kuin ynnälaskusta.

merkki-erkki kirjoitti:

....ynnälasku....

Puhuttiin kyllä myös yhteenlaskusta. Ehkä enemmänkin kuin ynnälaskusta.

Joo, no, minä taisin ajatella jo aivan esihistoriallisia aikoja, aikoja ennen kansakoululaitosta sikäli mikäli missään kiertokoulussa muuta opetettiinkaan kuin uskonkappaleita ja katekismusta. Ja sitten ihan kansakoulun ensimmäisiä vuosia. No, mistä sitä tietää, mutta kuten sanottu esim. kahdeksankymppisiä tiedän, jotka ynnälaskuista puhuvat.

Mutta enhän minä mikään ylipäätuomari.

merkki-erkki kirjoitti:

,,,,mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys. ,,,

Miinus-sanan vastine oli vanhassa kansakoulussa pois. Sanottiin, että "paljonko on 4 pois 2" eli 4-2. Voi olla, että ei ollut yhtä ja oikeaa sanontaa vaan sanonta vaihteli alueittain. Laskutavat olivat nimiltään ynnälasku ja vähennyslasku.

Oppikoulussa olivat käytössä plus ja miinus kuten sijamuotojenkin suhteen oli latinankieliset nimet.

Lue lisää

Kansakoulussa taidettiin vielä kirjoittaa oikein ”4 − 2” eli oikea miinusmerkki (pitkä viiva) ja välit sen ympärille. Kirjoituskoneet ja tietokoneet sitten toivat tilalle yhdysmerkinnysän ja välittömyyden.

Sijamuotojen ”latinankieliset nimet” ovat lähinnä suomalaiseen muotoon sovitettua rahvaanmunkkiuuslatinaa. Esimerkiksi ”inessiivi” on jonkun suomalaisen sepite ja saisi Ciceron ja Caesarin pyörimään haudassaan ellei heitä olisi polttohaudattu. Latinassahan -ivus-johdin liitetään verbin partisiippivartaloon, ei infinitiivin vartaloon eikä varsinkaan sellaiseen sanaan, jossa on mukana infinitiivin päätettäkin. Esimerkiksi ”nominatiivi” on oikein muodostettu, mutta se onkin lainaa oikeasta latinasta (kieliopin termi ”casus nominativus”).

Kyseiset nimet saisi heittää roskakoriin, etenkin kun niitä ei oikeasti hallitse kukaan. ”Inessiivi” saisi olla vaikka ”SSA-sija”. Hankalasti nimettävä on lähinnä illatiivi, koska sen päätteet ovat niin vaihtelevia eikä mitään päätteistä voi pitää tyypillisenä. (SEEN-sija?)

merkki-erkki kirjoitti:

,,,,mikä sitten on ollut miinus-sanan vastine, ehkä vähennys. ,,,

Miinus-sanan vastine oli vanhassa kansakoulussa pois. Sanottiin, että "paljonko on 4 pois 2" eli 4-2. Voi olla, että ei ollut yhtä ja oikeaa sanontaa vaan sanonta vaihteli alueittain. Laskutavat olivat nimiltään ynnälasku ja vähennyslasku.

Oppikoulussa olivat käytössä plus ja miinus kuten sijamuotojenkin suhteen oli latinankieliset nimet.

Lue lisää

Aloitin 2-opettajaisen kansakouluni 1958. Alaluokkien opettaja oli syntynyt tsaarinvallan aikana 1916 ja käynyt opettajaseminaarinsa 1930-luvulla. Hänen opetuksessaan plus oli ynnä ja miinus oli pois.

4 2 = 6 luetiin ”neljä ynnä kaksi on kuusi”
4 – 2 = 2 luettiin ”neljä pois kaksi on kaksi”

Oppikouluun siirtyessäni jouduin opettelemaan ”hienommat” plussan ja miinuksen minäkin.

Merkki-Erkki: miksi ihmeessä käytät miinusviivan eli ajatusviivan tilalla yhdysmerkkiä eli tavuviivaa? Emmehän elä enää kirjoituskoneiden aikakautta!

Laskutoimituksia merkittäessä miinusviivan molemmille puolille tulee myös jättää sanaväli; etumerkkinä se puolestaan kirjoitetaan kiinni perässä olevaan lukuun tai symboliin (esimerkkinä lämpötilaa merkitsevä ilmaus –21 ”C, missä taas lukuarvon ja asteen merkin väliin tulee sanaväli, toisin kuin kulma-arvoja asteina merkittäessä).

”Pyytän anteeksi! Veten kiehumispiste onkin sata astetta. Yhteksänkymmentä astetta on suora kulma.”
(Väitetty entisen SMP:n edesmenneen puoluesihteerin Eino Poutiaisen sanomaksi)

Komppaan kirjoitti:

Aloitin 2-opettajaisen kansakouluni 1958. Alaluokkien opettaja oli syntynyt tsaarinvallan aikana 1916 ja käynyt opettajaseminaarinsa 1930-luvulla. Hänen opetuksessaan plus oli ynnä ja miinus oli pois.

4 2 = 6 luetiin ”neljä ynnä kaksi on kuusi”
4 – 2 = 2 luettiin ”neljä pois kaksi on kaksi”

Oppikouluun siirtyessäni jouduin opettelemaan ”hienommat” plussan ja miinuksen minäkin.

Merkki-Erkki: miksi ihmeessä käytät miinusviivan eli ajatusviivan tilalla yhdysmerkkiä eli tavuviivaa? Emmehän elä enää kirjoituskoneiden aikakautta!

Laskutoimituksia merkittäessä miinusviivan molemmille puolille tulee myös jättää sanaväli; etumerkkinä se puolestaan kirjoitetaan kiinni perässä olevaan lukuun tai symboliin (esimerkkinä lämpötilaa merkitsevä ilmaus –21 ”C, missä taas lukuarvon ja asteen merkin väliin tulee sanaväli, toisin kuin kulma-arvoja asteina merkittäessä).

”Pyytän anteeksi! Veten kiehumispiste onkin sata astetta. Yhteksänkymmentä astetta on suora kulma.”
(Väitetty entisen SMP:n edesmenneen puoluesihteerin Eino Poutiaisen sanomaksi)

Lue lisää

Kuinka ollakaan, asteen merkistä (°) tuli tekstissäni lainausmerkki (”).

Siis tietenkin –21 °C eikä –21 ”C!

Pitäisiköhän minun käydä optikolla vai uusia näyttöjä myyvässä putiikissa?

Komppaan kirjoitti:

Aloitin 2-opettajaisen kansakouluni 1958. Alaluokkien opettaja oli syntynyt tsaarinvallan aikana 1916 ja käynyt opettajaseminaarinsa 1930-luvulla. Hänen opetuksessaan plus oli ynnä ja miinus oli pois.

4 2 = 6 luetiin ”neljä ynnä kaksi on kuusi”
4 – 2 = 2 luettiin ”neljä pois kaksi on kaksi”

Oppikouluun siirtyessäni jouduin opettelemaan ”hienommat” plussan ja miinuksen minäkin.

Merkki-Erkki: miksi ihmeessä käytät miinusviivan eli ajatusviivan tilalla yhdysmerkkiä eli tavuviivaa? Emmehän elä enää kirjoituskoneiden aikakautta!

Laskutoimituksia merkittäessä miinusviivan molemmille puolille tulee myös jättää sanaväli; etumerkkinä se puolestaan kirjoitetaan kiinni perässä olevaan lukuun tai symboliin (esimerkkinä lämpötilaa merkitsevä ilmaus –21 ”C, missä taas lukuarvon ja asteen merkin väliin tulee sanaväli, toisin kuin kulma-arvoja asteina merkittäessä).

”Pyytän anteeksi! Veten kiehumispiste onkin sata astetta. Yhteksänkymmentä astetta on suora kulma.”
(Väitetty entisen SMP:n edesmenneen puoluesihteerin Eino Poutiaisen sanomaksi)

Lue lisää

”Miinusviivan” virallinen ja yleinen nimi on ”miinusmerkki”.

Miinusmerkki (−, U 2212) on eri merkki kuin ajatusviiva (–, U 2013). Ero voi olla pieni tai sitten hyvinkin selvä; riippuu fontista. Ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.14.html#miinus-yhdys

Sekaannus on kuitenkin tavallinen – se esiintyy jopa kielitoimiston teksteissä ja arvostetussa typografian kirjassa “Detailtypographie”. Sen sijaan matemaattisten merkintöjen kansainvälinen standardi ISO 80000-2 yksilöi, että miinusmerkki on U 2212.

Yucca kirjoitti:

Kansakoulussa taidettiin vielä kirjoittaa oikein ”4 − 2” eli oikea miinusmerkki (pitkä viiva) ja välit sen ympärille. Kirjoituskoneet ja tietokoneet sitten toivat tilalle yhdysmerkinnysän ja välittömyyden.

Sijamuotojen ”latinankieliset nimet” ovat lähinnä suomalaiseen muotoon sovitettua rahvaanmunkkiuuslatinaa. Esimerkiksi ”inessiivi” on jonkun suomalaisen sepite ja saisi Ciceron ja Caesarin pyörimään haudassaan ellei heitä olisi polttohaudattu. Latinassahan -ivus-johdin liitetään verbin partisiippivartaloon, ei infinitiivin vartaloon eikä varsinkaan sellaiseen sanaan, jossa on mukana infinitiivin päätettäkin. Esimerkiksi ”nominatiivi” on oikein muodostettu, mutta se onkin lainaa oikeasta latinasta (kieliopin termi ”casus nominativus”).

Kyseiset nimet saisi heittää roskakoriin, etenkin kun niitä ei oikeasti hallitse kukaan. ”Inessiivi” saisi olla vaikka ”SSA-sija”. Hankalasti nimettävä on lähinnä illatiivi, koska sen päätteet ovat niin vaihtelevia eikä mitään päätteistä voi pitää tyypillisenä. (SEEN-sija?)

Lue lisää

Kansakoululaisen käsinkirjoituksesta voi olla tekemistä tulkita, onko välissä väli vaiko eikö.

On esitetty tässäkin ketjussa, että plus on "oikeasti" plussa ja taipuu sen mukaisesti. Siis oikea ratkaisu on käyttää kaikissa yhteyksissä muotoa plussa.

"Huomenna on Länsi-Suomessa poutaa, lämpötilat nollan ja plussa viiden välillä."

plukset kirjoitti:

Kansakoululaisen käsinkirjoituksesta voi olla tekemistä tulkita, onko välissä väli vaiko eikö.

On esitetty tässäkin ketjussa, että plus on "oikeasti" plussa ja taipuu sen mukaisesti. Siis oikea ratkaisu on käyttää kaikissa yhteyksissä muotoa plussa.

"Huomenna on Länsi-Suomessa poutaa, lämpötilat nollan ja plussa viiden välillä."

Lue lisää

Tuostapa tulikin mieleeni:

Yleisradion ruåtsinkielisen tv-kanavan nimi on nykyisin Yle Fem. Siihen sovelletaan samanlaista taivutusta kuin plusiin tai siis plussaan, eli fem-femmalla jne. Itse sanoisin ja sanonkin "Yle Femillä".

plukset kirjoitti:

Tuostapa tulikin mieleeni:

Yleisradion ruåtsinkielisen tv-kanavan nimi on nykyisin Yle Fem. Siihen sovelletaan samanlaista taivutusta kuin plusiin tai siis plussaan, eli fem-femmalla jne. Itse sanoisin ja sanonkin "Yle Femillä".

Lue lisää

"Siihen sovelletaan"
tai siis
"Siihen näkyy sovellettavan"

plukset kirjoitti:

Kansakoululaisen käsinkirjoituksesta voi olla tekemistä tulkita, onko välissä väli vaiko eikö.

On esitetty tässäkin ketjussa, että plus on "oikeasti" plussa ja taipuu sen mukaisesti. Siis oikea ratkaisu on käyttää kaikissa yhteyksissä muotoa plussa.

"Huomenna on Länsi-Suomessa poutaa, lämpötilat nollan ja plussa viiden välillä."

Lue lisää

Kansakoulua käyneet tietävät kyllä, että siellä puututtiin epäselvään kirjoitukseen. Jos joku olisi kirjoittanut ”4−2” niin, että miinusmerkki oli kiinni numeroissa, olisi saanut jäädä harjoittelemaan asiaa erityisopetuksessa, josta käytettiin nimitystä jälki-istunto.

Miksi plus olisi ”oikeasti” plussa? Etkö löytänyt suomen kielen sanakirjasta sanaa ”plus”? Katsopa tarkemmin.

Yucca kirjoitti:

Kansakoulua käyneet tietävät kyllä, että siellä puututtiin epäselvään kirjoitukseen. Jos joku olisi kirjoittanut ”4−2” niin, että miinusmerkki oli kiinni numeroissa, olisi saanut jäädä harjoittelemaan asiaa erityisopetuksessa, josta käytettiin nimitystä jälki-istunto.

Miksi plus olisi ”oikeasti” plussa? Etkö löytänyt suomen kielen sanakirjasta sanaa ”plus”? Katsopa tarkemmin.

Lue lisää

"Miksi plus olisi ”oikeasti” plussa?"
Taivutuksensa takia: plussat, ei plukset tai plusit.

plukset kirjoitti:

"Miksi plus olisi ”oikeasti” plussa?"
Taivutuksensa takia: plussat, ei plukset tai plusit.

Etkä vieläkään löytänyt sanaa ”plus” sanakirjasta?

Jos vaadit sanoille oikeita muotoja ”taivutuksensa takia”, niin sitten varmaankin vaadit myös, että varis on oikeasti varikse, kiuas on oikeasti kiukaa ja joki on joe.

Yucca kirjoitti:

Etkä vieläkään löytänyt sanaa ”plus” sanakirjasta?

Jos vaadit sanoille oikeita muotoja ”taivutuksensa takia”, niin sitten varmaankin vaadit myös, että varis on oikeasti varikse, kiuas on oikeasti kiukaa ja joki on joe.

Lue lisää

miinussat

Minun teoriani on, että plus-sanalle ei olekaan vakiintunut mitään taivutusmuotoja. Sehän on teoreettinen matemaattinen apusana, jolla ei sellaisenaan voikaan olla monikkoa eikä taivutusmuotoja.
Tarvittaessa on puhuttava plus-sanasta, plus-käsitteestä tms. Näkyvää symbolia " " sanotaan plus-merkiksi tai arkisemmin plussaksi. Kaikkia näitä sanoja voi taivuttaa normaalisti.

"Miinus" vastaa sekä "plus"- että "plussa"-sanaa. Sitä käytetään siis kahdessa merkityksessä, joista vain toisessa sana taipuu.