Näin sitä sitten kävi, jätkäkaverini jätti mut..
Oltiin 8kk yhdessä, tiedän että lyhyt aika mutta kun mulle hän ehti tulla siinä ajassa tosi rakkaaks ja samaa sanoi mullekin vielä kun seurusteltiin... ollaan molemmat siis 22v, ettei tää mikään teinitarina ole.
Miten mun pitäs ottaa sen sanomiset... laittaa viestiä sen jälkeen kun on jo jättäny missä luki 'en unohda sua koskaan..'. Ja puhelimessa sanoi et hänen on pakko lopettaa puhelu ennenku alkaa katua.
Oletteko sitä mieltä et mun pitää olla laittamatta sille mitään? Paras keino, miehet???
Syynä eroon oli todella typerä... kaikki alkoi siitä että suutahdin hänelle siitä ettei hänestä kuulunut moneen päivään mitään, meillä oli sitä ennen kuitenki kaikki hyvin. Siitä kehkeytyi sitten riita koska tää tyyppi ei suostunu antaa periks edes vähän vaan jatkoi riitaa vaikka sanoin että haluan puhua asian selväks enkä haasta riitaa...
Tulee vähän semmonen olo et on tainnut miettii eroo jo aiemmin mut nyt sai 'hyvän' syyn? Puhui kuitenkin aina että rakastaa mua ja haluaa vakavan suhteen, ja myös käyttäytyi niin kun nähtiin. Voiko todella laittaa tollasen perusteella poikki? Mä olen ihan rikki....
Oltiin 8kk yhdessä, tiedän että lyhyt aika mutta kun mulle hän ehti tulla siinä ajassa tosi rakkaaks ja samaa sanoi mullekin vielä kun seurusteltiin... ollaan molemmat siis 22v, ettei tää mikään teinitarina ole.
Miten mun pitäs ottaa sen sanomiset... laittaa viestiä sen jälkeen kun on jo jättäny missä luki 'en unohda sua koskaan..'. Ja puhelimessa sanoi et hänen on pakko lopettaa puhelu ennenku alkaa katua.
Oletteko sitä mieltä et mun pitää olla laittamatta sille mitään? Paras keino, miehet???
Syynä eroon oli todella typerä... kaikki alkoi siitä että suutahdin hänelle siitä ettei hänestä kuulunut moneen päivään mitään, meillä oli sitä ennen kuitenki kaikki hyvin. Siitä kehkeytyi sitten riita koska tää tyyppi ei suostunu antaa periks edes vähän vaan jatkoi riitaa vaikka sanoin että haluan puhua asian selväks enkä haasta riitaa...
Tulee vähän semmonen olo et on tainnut miettii eroo jo aiemmin mut nyt sai 'hyvän' syyn? Puhui kuitenkin aina että rakastaa mua ja haluaa vakavan suhteen, ja myös käyttäytyi niin kun nähtiin. Voiko todella laittaa tollasen perusteella poikki? Mä olen ihan rikki....
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä vastausta kysymykseesi, voin vain kertoa mitä mulle kävi. Mä olin kuulema kundin ensirakkaus, jonka eteen hän olisi voinut tehdä kaikkensa. Hän sanoo rakastavansa mua vieläkin, olen kuulema ainut hänen elämässään. Hän puhuu yhtä ja tekee toista.Yhdessäollessamme hän suuttui paukahti milloin mistäkin, ei paljon pyydellyt anteeksi, selittänyt tai myötänyt olevansa väärässä.Lähti monta kertaa luotani suutuksissaan, eikä takaisin tullut ennen kuin pyysin. Olisi mennyt vain eteenpäin hammasta purren, vaikka mieli oli mitä oli. En jaksanut loputtomiin hänen kakaramaista tuittuiluaan, ja nyt viikon päästä tulee oikeuden päätös: teidät on tuomittu avioeroon. Tuomittu.. rangaistus siitä, ettei suhteessa ollut sen enempää halua kuin kykyä sietää toinen toistaan, vaan toimittiin kerrasta poikki tyylillä, vaikka miten olisi kirvellyt.
Kysymykseesi että pitäskö sun vastata vai ei, no riippuu siitä, haluatko sä vielä koittaa jatkaa tota juttua vai et? Jos oot sitä mieltä, että parempi lopettaa, niin sitten musta kannattaa lopettaa kaikki yhteydenpito. Helpompi unohtaa toinen, jos ei tule kokoajan muistutetuksi hänen olemassaolostaan.
Jos haluat tosiaan vielä jatkaa tota hommaa silläkin riskillä, että nenille tulee uudestaan, niin sitten sun on kai pakkko pitää jonkinlaista yhteyttä siihen jätkään.
Pyysit neuvoa ennen kaikkea miehiltä, mutta vastaan silti, vaikka olenkin nainen. Haluaisin sanoa sulle jotain lohduttavaa, olen nimittäin itse kokenut jokin aika sitten saman. Tullut jätetyksi ja saanut sen jälkeen saman suuntaisia viestejä kuin sinä. Oon saman ikänen kun sä ja mun ja exäni seurustelusuhde kesti vuoden verran. Oltiin tosi rakastuneita. Nyt, n. puoli vuotta eron jälkeen, oon edelleen tosi rikki. Ja se johtuu lähinnä siitä, että ollaan pidetty yhteyttä. Mä haluaisin vieläkin sen jätkän takasin, mutta vastapuoli ei tunne samoin. Silti kun nähdään, halaillaan ja pusutellaan ja joskus vähän enemmänkin. En pysty aloittamaan mitään uutta, koska ex kummittelee koko ajan mielessä.. Toisin sanoen, jos haluat mielenrauhan ja vielä jonakin päivänä rakastua uuteen ihmiseen, älä vastaa exällesi. Toisaalta, ymmärrän, että haluaisit vastata ja eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, ehkä olettekin vielä joskus seurusteleva pari. Vaikea sanoa, mutta itse olen jäänyt exääni koukkuun, ja tästä umpikujasta on vaikea päästä pois. Mieti siis tarkkaan mitä haluat.
Olen jonkin verran vanhempi, mutta koin aivan samoja juttuja suunnilleen saman ikäsinä kuin te. Seurustelin lyhyen aikaan yhden poitsun kanssa ja luulin että hän olisi ollut se oikea... mutta toisin kävi. Tapailimme lähes viikottain eron jälkeen, lähinnä seksin merkeissä. Sitä kesti vuoden-pari, kunnes päätin koko jutun. Olin mustasukkainen hänen toisista naisista, kärsin ja rakastin. Väillä en tiennyt kumpaa tein enemmän, rakastin vai vihasin häntä. Ajattelin että pakko päästä irti tuosta oravanpyörästä. Aloin vältellä paikkoja missä häneen voisi törmätä. Yritin vältellä kaikella mahdollisella tavalla, mutta tietysti samassa kaupungissa asuvina törmäsimme pakostakin. Joka kerta kun näin hänet, tuntui kuin olisin saanut sähköiskun ja muu maailma pysähtynyt.... jatkoin kuitenkin välttelyä, koska suhteemme ei olisi koskaan tullut toimimaan kunnolla ja vihdoin ja viimein pystyin kohtaamaan hänet vain ystävänä. Viisi vuotta siihen meni kaiken kaikkiaan ,joten neuvoisin harkitsemaan kovin tarkoin jatkaako yhteydenpitoa exään. Ratkaisujani en kadu, mutta rankka se oli. Kyllä siinä oppi yhtä jos toistakin....
kuulostat kauhean kokeneelta ja siksi toivoisin et jos pystyisit auttaa mua..? erosin reilu viikko sitten ja olo on ollu aivan kamala. itkn kokoajan ja ruokahalu on menny. ainoat mitkä maistuu on alkoholi ja tupakka. asiaa pahentaa se et entiselläni on kaiketi jo uusi muija. ainaki ne ajelee joka paikassa. olen kysynyt entiseltäni et mikä se muija on ja hän väittää sen olevan kaveri, mut auta!miks en usko sen olevan vain kaveri? haluaisin olla entiseni kanssa kaveri mut en halua nähdä häntä vähään aikaan.. hänellä on vieläki tavaroita kotonani. sovittii et katellaa joskus myöhemmi niitte hakemist.. auta! en jaksa tätä painajaista!
Ymmärrän hyvin miltä sinusta nyt tuntuu. Eron aluksi olo on aina aivan kamala, tuntuu että millään ei ole enää mitään väliä. Sitä vaan selviytyy konemaisesti päivästä toiseen, ruokahalukin usein mennyttä. Varmaan aika turhaa sanoa että aika parantaa haavat, mutta näin se kyllä on. Sun täytyy ensin surra ihan rauhassa eroa ja käydä se läpi kokonaisuudessaan. Kannattaa jutella kavereiden kanssa (useasti), se autaa. Itse biletin nuorempana armottomasti eron jälkeen, mutta myöhemmin opin suuntaamaan "suuttumiseni" ja pettymykseni liikuntaan. Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen, jotta se ei ihan riistäydy käsistä. Voi olla että exäsi uusi muija on vaan kaveri, tai sitten ei. Voi olla että hän ei uskalla myöntää sinulle asiaa, pelkää satuttavan sinua enemmän. Kerää exäsi kamat laatikkoon/kassiin, pois näyvistä, muistuttamasta. Sovi tavaroiden palauttamisesta kun olet päässyt pahimman vaiheen yli. (pystyt kohtaamaan exäsi ilman suurempia draamoja)Kaverina olo onnistuu varmasti sitten hiukan myöhemmin. Ehkä hän ei sitten vaan ollut sinua varten, ole onnellinen siitä ajasta minkä saitte viettää yhdessä ja muista että olet elänyt ennen häntäkin ja pystyt siihen tulevaisuudessakin! Käy uusissa paikoissa, tutustu uusiin ihmisiin. nauti kesästä ja vapaudesta (huomaa sen hyvät puolet) Ja voi olla että nurkan takana odottaa jo uusi rakkaus, se oikea...
Toivottavasti tästä oli apua ja tsemppiä!
kiitoksia neuvoista! tää ero vaan tuntuu nii pahalt ja sit ku totuus on se et molemmat rakastaa toisiaan edelleen ja varmaa aina. mä olen yrittäny kertoa kaikesta parhaalle ystävälleni mut en usein pysty selittää paljon mitää. asia on vaan varmaa liian tuorees muistis..? kyl mä olen pystynyt puhumaankin jonkun verran ja on se vähän auttanu..
suurin ongelma varmaan on se et tottusin siihe et joku oli aina vieressä ja jonka kainaloon pääsi. mietin aika usein sitä miten suunniteltii omaa kesälomareissua ja sit se puhus sitä ku aiko tänä kesänä "pyytää mun kättä" meiän porukoilt eli suunnitteli kihloja vaik tiesi ettei mun vanhemmat sitä hyväksyis. tällasia on tosi surkeeta muistella.. ja kaikkea mitä yli vuoden aikana ehdittiin kokea.