Auttakaa minua. Olen hyvin ruma nainen ja miehet
kohtelevät minua täysin sikamaisestí, jopa oma veljeni.
Saan jatkuvasti huonoa ja väheksyvää kohtelua, halveksuntaa, ivaa
täysin ala-arvoista kohtelua osakseni. En halua olla
kaunis, riittää, että olisin normaali ja minulle annettaisiin ihmisarvo.
Tiedän, ettei minulle sitä koskaan kuitenkaan anneta rumuuteni tähden.
Olen ruvennut inhoamaan ja halveksimaan itseäni, elämänhalu kadonnut.
Olen ratkaissut ongelman niin, että elän erakkona loppuelämäni, en pärjää muuten.
Olen ryhtynyt kesäisin pitämään lippalakkia,tarvittaessa aurinkolasit päähän. Illalla tajusin, että
talvella voin pitää paksua kaulahuivia niin, että se ulottuu nenään saakka, sekä vetää pipon silmille, kuitenkin niin, että näen ympäristöni.
Mietin muitakin ratkaisuja, katselen alaspäin, käännyn pois, välttelen. Päivällä jopa kaupan kassajonossa eräs mies käyttäytyi sikamaisesti. Jouduin pois tolaltani, olin aivan hädissäni ja en tajunnut enää, miten päin laitan kortin laitteeseen jolla maksetaan. Lähdin jälleen lyötynä pois.
Olen hankkinut itselleni kauniita vaatteita. Okei, sitten kun pukeudun kauniisti, kohtelu muuttuu vielä pahemmaksi. Olen tulkinnut asian siten, että kauniit vaatteet vielä enemmän tuovat rumuuteni esiin. Joten parasta pukeutua ryysyihin. Olen hyvin hämmentynyt, koska kuulin äidiltäni, että eräät henkilöt, tai joku oli sanonut minua kauniiksi, Myös talvella toinen henkilö sieväksi. Asia ei ole todellisuudessa niin. He halusivat lohduttaa äitiäni. Mutsi-parka.
Rupesin muutama vuosi sitten pelkäämään sairaasti miehiä ja hankkiuduin psykiatrille, diagnoosi: miespelko. En päässyt terapiaan, mutta yritän vielä. Pelkään aivan sairaasti, joudun kauhun valtaan jos näen jonkun miehen-eräskin vanha ukko lähti kadulla kerran perääni, kiroili ja alkoi urputtaa. Tällainen kohtelu on normaalia, täyttä arkipäivää minulle. Joskus hyvin harvoin joku tuttu mies tervehtii minua ystävällisesti ja se jää kyllä mieleen. Tulee hetkeksi aikaa tunne, että minulla on ihmisarvo. Olen ruvennut käyttäytymään erittäin tylysti. En hymyile enää ollenkaan ihmisille ja olen ilmeetön, voi olla, että kylmäkiskoinenkin. Se on itsesuojelua. Sitten kun joku urputtaa, annan vielä pahemmalla mitalla takaisin, nöyryytän täysillä. Olen silloin erittäin pirullinen, en siis ole mikään heikko raukka. Muutoin vihaan riidan haastamista, itse asiassa olen herkkä ihminen sekä hyvin haavoittuvainen. Avioliittoni kesti muutaman kuukauden-eihän kukaan äijä viitsi katsella rumaa naista. Ilmeisesti hän halusin hyötyä minusta rahallisesti. Jos/kun joku väittää, että riippuu olemuksesta, hymyileekö, näyttääkö ystävälliseltä, se ei päde meihin rumiin. Meidän on pakko olla luotaantyöntäviä ja tylyjä julkisesti, koska silloin on vaikeampi käydä kimppuun. Auttakaa, jos pystytte, minulla ei ole enää keinoja selviytymiseen. Itse asiassa haluan kuolla.
Riittää, jos löytyisi jokin/joitakin keinoja, että saisi elettyä elämänsä loppuun asti, siis että jotenkin jaksaisi. Ruma nainen on rikos ihmiskuntaa kohtaan.
kohtelevät minua täysin sikamaisestí, jopa oma veljeni.
Saan jatkuvasti huonoa ja väheksyvää kohtelua, halveksuntaa, ivaa
täysin ala-arvoista kohtelua osakseni. En halua olla
kaunis, riittää, että olisin normaali ja minulle annettaisiin ihmisarvo.
Tiedän, ettei minulle sitä koskaan kuitenkaan anneta rumuuteni tähden.
Olen ruvennut inhoamaan ja halveksimaan itseäni, elämänhalu kadonnut.
Olen ratkaissut ongelman niin, että elän erakkona loppuelämäni, en pärjää muuten.
Olen ryhtynyt kesäisin pitämään lippalakkia,tarvittaessa aurinkolasit päähän. Illalla tajusin, että
talvella voin pitää paksua kaulahuivia niin, että se ulottuu nenään saakka, sekä vetää pipon silmille, kuitenkin niin, että näen ympäristöni.
Mietin muitakin ratkaisuja, katselen alaspäin, käännyn pois, välttelen. Päivällä jopa kaupan kassajonossa eräs mies käyttäytyi sikamaisesti. Jouduin pois tolaltani, olin aivan hädissäni ja en tajunnut enää, miten päin laitan kortin laitteeseen jolla maksetaan. Lähdin jälleen lyötynä pois.
Olen hankkinut itselleni kauniita vaatteita. Okei, sitten kun pukeudun kauniisti, kohtelu muuttuu vielä pahemmaksi. Olen tulkinnut asian siten, että kauniit vaatteet vielä enemmän tuovat rumuuteni esiin. Joten parasta pukeutua ryysyihin. Olen hyvin hämmentynyt, koska kuulin äidiltäni, että eräät henkilöt, tai joku oli sanonut minua kauniiksi, Myös talvella toinen henkilö sieväksi. Asia ei ole todellisuudessa niin. He halusivat lohduttaa äitiäni. Mutsi-parka.
Rupesin muutama vuosi sitten pelkäämään sairaasti miehiä ja hankkiuduin psykiatrille, diagnoosi: miespelko. En päässyt terapiaan, mutta yritän vielä. Pelkään aivan sairaasti, joudun kauhun valtaan jos näen jonkun miehen-eräskin vanha ukko lähti kadulla kerran perääni, kiroili ja alkoi urputtaa. Tällainen kohtelu on normaalia, täyttä arkipäivää minulle. Joskus hyvin harvoin joku tuttu mies tervehtii minua ystävällisesti ja se jää kyllä mieleen. Tulee hetkeksi aikaa tunne, että minulla on ihmisarvo. Olen ruvennut käyttäytymään erittäin tylysti. En hymyile enää ollenkaan ihmisille ja olen ilmeetön, voi olla, että kylmäkiskoinenkin. Se on itsesuojelua. Sitten kun joku urputtaa, annan vielä pahemmalla mitalla takaisin, nöyryytän täysillä. Olen silloin erittäin pirullinen, en siis ole mikään heikko raukka. Muutoin vihaan riidan haastamista, itse asiassa olen herkkä ihminen sekä hyvin haavoittuvainen. Avioliittoni kesti muutaman kuukauden-eihän kukaan äijä viitsi katsella rumaa naista. Ilmeisesti hän halusin hyötyä minusta rahallisesti. Jos/kun joku väittää, että riippuu olemuksesta, hymyileekö, näyttääkö ystävälliseltä, se ei päde meihin rumiin. Meidän on pakko olla luotaantyöntäviä ja tylyjä julkisesti, koska silloin on vaikeampi käydä kimppuun. Auttakaa, jos pystytte, minulla ei ole enää keinoja selviytymiseen. Itse asiassa haluan kuolla.
Riittää, jos löytyisi jokin/joitakin keinoja, että saisi elettyä elämänsä loppuun asti, siis että jotenkin jaksaisi. Ruma nainen on rikos ihmiskuntaa kohtaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei rumaksi itsensä tunteva ja kokeva. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Itse kärsin samoista oireista. Minulla on useita kauneusvirheitä. Olen ollut vuoden naimisissa. Tänä aikana olen lihonuthieman lasta odottaessani, laihtuminen alkoi synnytyksen jälkeen, mutta tuolloin minulla oli edes rinnat joita mies kosketteli jonkin verran ja puhui niistä. Nyt niitä ei enää ole. Ne kutistuivat rupsahtivat edes nännit eivät houkuttele miestä pyytämään minua koskaan riisumaan paitaa tai koskettelemaan. Olemme ihan kuolleita. Pikapano ilman minun vartalon koskettelua kelpaa miehelleni. Hän ei tahdo kosketella jalkojani olen kaikkialta laiha luiseva minulla on ruma ja pahantuntuinen leikkausarpi. Liittomme on kai tuhoon tuomittu. Kuinka sinä jaksat elää päivästä toiseen... kirjoita uudelleen.
Millä tavalla olet "ruma", kasvot, vartalo, hiukset?
Jos olet esim. tanakka, saattaisit voida laihduttaa, ns. rumia kasvojakin saattaisi voida meikkaamalla kaunistaa, kauniit hiukset voi myös lieventää kasvojen "rumuutta".
Hymyilevät kasvot on yleensä aina miellyttävät ja kauniit vaatteet tuovat varmasti positiivista vaikutelmaa nekin. Äänelläkin voi olla vaikutusta, hempeä ääni kuulostaa miellyttävältä, känättävä viina- ja tupakkabasso taas ei.
No tässä jotain vinkkejä minkä vaikutusta voit koettaa halutessasi.
Törkeää kyllä mielestäni arvostella toisten ulkonäköä, itse pyrin suhtautumaan neutraalisti keneen tahansa, tasa-arvoisesti samalla lailla kaikkia kohdellen. Tämä kyllä tarkoittaa myös sitä että en myöskään kehu viehättävän ulkonäön omaavia tasapuolisen kohtelun vuoksi.
Hei! Sinun täytyy vain jättää kommentit omaan arvoonsa ja opetella arvostamaan itseäsi ja tuntemaan itsesi kauniiksi! Jokaisessa meissä on virheitä, niistä pitää vain oppia olla välittämättä :)
Voimia sinulle! :)
Olen hoikka ja ryhdikäs, hiukset paksut ja kauniit.
En juo alkoholia.
Piirteissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta silti olen ruma-you know-ruma.
Kohtelu yhtä kauheaa kuin ennenkin.
Olen ruvennut kasvattamaan pidempiä etuhiuksia ja sivuhiuksia,
jotta saan kasvoni piiloon.
Olen luultavasti erakoitunut entistä syvemmin.
En enää välitä ihmisistä, he siis eivät enää kiinnosta minua, vaikeaa on tuntea edes myötätuntoa:( Minusta luultavasti tulee lopulta hirviö.
Sinänsä ne tyypit eivät herjaa ulkonäköäni, vaan kohtelevat todella sikamaisesti, puukottavat selkään jne. Ei ole mitään, mitä tehdä. Olen luovuttanut. Pyysin uudelleen päästä terapiaan. En päässyt. Jos keksitte apukeinon, kertokaa, minulta on mennyt kokonaan elämänhalu. Ihmiset ovat peilejä toisilleen. Kun näet heidän kohtelunsa, tiedät, millainen olet heidän silmissään.
Vaikea edelleen käsittää, mitä tarkoitat sillä, että olet ruma, jos piirteissäsi ei ole mitään vikaa.
Tuntuu siltä, että tarvitset terapiaa. Kannattaa yrittää hakea apua uudestaan, eri tahoilta. Ei vaikuta ihan tavalliselta, että ihminen sanoo "minusta tulee lopulta hirviö".
En tunne sinua, mutta tekstin perusteella tulee sellainen vaikutelma, että sinua kartetaan enemmän käytöksesi kuin ulkonäkösi perusteella. Voi olla, että olen ihan väärässä, mutta tällainen mielikuva tekstistäsi syntyy.
Kannattaa käydä juttelemassa psykologille. Jos et kirjoita tänne vain, koska haluat jonkun sanovan sinua kauniiksi, tuo kuulostaa BDD:ltä (Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö). Terapia voi auttaa siihen.