Eli joo, elämässäni pyörii/häärii entinen poikaystäväni. Suhteemme alkoi jo v.2007 ja seurustelimme tiiviisti yhdessä (ei kuitenkaan muutettu yhteen missään vaiheessa) No sitä suhdetta kesti puolitoista vuotta, jonka jälkeen erosimme riitaisissa merkeissä. Mies on erittäin mustasukkainen, välillä suorastaan narsitinen. No jokatapauksessa seurustelimme molemmat tahoillamme muiden kanssa, mutta jokin miehessä veti puoleensa ja olimme monia kertoja yhdessä eromme aikana. Nyt sitten tilannetta on jatkunut jo neljän vuoden ajan ja edelleen palaamme vähän väliä yhteen ja taas huomaamme ettei mistään tule mitään ja samassa pattitilanteessa olemme jälleen. Mies ei pysty unohtamaan "vanhoja asioita" ja kaivaa joka kerta esiin asiat mitä olen tehnyt sinkkuna ollessani. Kirjaimellisesti minun olisi pitänyt pysyä kotona eikä ikinä lähteä minnekkään. Miehen käytös tuntuu jotenkin oudolta. Tässä ei kysymys ole mistään "teinisuhteesta" aikuisia olemme molemmat. Onko kellään kokemuksia tämmöisestä ja toivonki kommentteja AIKUISILTA ihmisiltä.
Exä ja aina vain exä
_scarlett_
5256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Kaivaminen" ei lopu koskaan, tämä on hyvä huomioida jatkoa suunnitellessa.
Pitkässä juoksussa on henkisesti parempi kun eroatte pysyvästi, sekä sinulle että exällesi. Näin asia vain on.
Exäsi rakastaa sinua paljon mutta rakkaudella on pimeä puolensa, ilman sinkkuaikojen tekosiasi todennäköisesti et tänne edes kirjoittelisi, ei olis tarvetta.
Ihan sama tilanne täällä. Olimme pitkään yhdessä, ja asuimmekin kimpassa. Oli vaikeaa, ja erosimme riidoissa.
Meni jonkin aikaa, löysin uuden. Hänen kanssaan kun meni muutaman kuukauden jäljeen sukset ristiin, löysin itseni exäni sängystä. Paladin hänen kanssaan takaisin yhteen. Ei mennyt kauas kun hän petti ja erosimme taas riitaisasti. Sen jälkeen (tästä on nyt vuosi) olen ollut yksin.
Asiaan saattaa vaikuttaa se, että nykyäänkin löydän itseni exäni sängystä toistuvasti. Eli toisin sanoen olemme harrastaneet villiä seksiä vuoden, ilman suhdetta.
Välillä minut haukutaan pystyyn, koskaan ei sano välittävänsä, sanoo vain että tässä on kaikki mitä voin saada. Hän soittaa vain kun haluaa minua fyysisesti, minun souttoihini harvoin vastaa. Tapaamme kun hänelle sopii. Niin, tiedän, huono diili.
Mutta liha on heikko. Voin kyllä olla tapaamatta ja vastaamatta, mutta aina kun törmäämme esim kaupungilla, päädymme jonnekkin kahden. En vain voi vastustaa
Sama homma se on täälläki ettei pysty vastustamaan häntä. Ja sinulle 16. Exäni on itsekkin touhunnut yhtä sun toista sinkkuna ollessaan, mutta minä taas pystyn unohtamaan. Vika on siinä että me ollaan erilaisia. Minä voin unohtaa hän ei. Pystyin jopa hänen vieraissa käynnin unohtamaan ainakin niin etten tuo sitä riitoissa esiin. Itsekseni ja kavereiden kesken olen siitä puhunut mutta muuten en. Ja jos toisen kanssa muka haluaa olla niin kannattaisi etukäteen miettiä pystyykö unohtamaan eikä antaa toiselle turhaa toivoa. Siinä lopulta satuttaa ittensä tosi pahasti!
Täälläkin on aika samanlaista! Kyllä sitä vain kannattaa yrittää pysyä erossa siitä toisesta. Elämässä ei muuten pääse eteenpäin.. Tietysti mielestäni on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa, jos tosissaan tuntuu, että toinen olisi se aito oikea rakkaus eikä halua vain päästää irti: muutto toiselle paikkakunnalle, jonkinlainen pariterapia tai uskoontulo.
No kysymys kuuluuki että miten ihmisen saisi pariterapiaan? Eihän sinne saa suomalaista jäärää miestä millään ku ne puhuu huuhaata. Itse muutin toiselle paikkakunnalle mutta ilmeisesti liian lähelle, koska yhteydenpito ei meillä ole loppunut siihen.