tämä alkaa olla todellinen ongelma.
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, kihloissa kaksi vuotta ja asuneet neljä vuotta yhdessä. Olen 23 ja mieheni (tai avomieheni, miten vaan) 24. Isäni ei ilmeisesti ole vieläkään hyväksynyt miesvalintaani. Hän aina elätteli toiveita, että menen lukion jälkeen yliopistoon (niin kuin meninkin) ja löydän sieltä akateemisen ja kultivoituneen älykön, jonka kanssa sitten yli kolmekymppisenä voisi hankkia jälkikasvua. Toisin kuitenkin kävi, rakastuin 18-vuotiaana "vähä-älyiseen duunariin", lähdin kotoa ovet paukkuen kun en saanut mitään hyväksyntää isältäni siihen että edes seurustelen. Ja mieheni on oikeasti sydämellisin ihminen maailmassa, isäni taitaa ola ainoa joka ei pidä hänestä. (hänellä on tatuointi ja korvis, voi jeesus mikä päivittely niistäkin aikanaan tuli...)
Niin, isäni ei puhu mieheni kanssa muuta kuin pakollista, jos menemme käymään hänen luonaan, tekee hän heti jonkin laisia "testejä" miehelleni. "tuoppas se viinilasitarjotin" (testaa kaataako mieheni sen) ja seuraa vierestä hullun kiilto silmissä. Jos mieheni ei tiedä jostain asiasta mistä isäni tietää, tekee hän heti miehestäni julkisesti tyhmän. Äitini kanssa mieheni tulee erinomaisesti toimeen..Nyt kun olemme suunnitelleet lapsen hankkimista, ja jotain kautta isäni on saanut saman asian päähänsä, on hän kauhuissaan. Soitti yksi päivä että eikös sun pitänyt mennä vaihtoon ulkomaille tai mee nyt vähän katsomaan maailmaa jne..jotta menisi poikki tämä suhde. MIKSI isäni on tuollainen!!?? hän on itse ihan tavallinen duunari myös, yrittää vain esittää snobia ja älykköä.
Juuri tänään huomasin taas kuinka alhainen isäni ajatusmaailma on. Hän antoi meille aika uuden työtietokoneensa, ja oli meidän puolesta luonut käyttäjätunnukset sinne. Sitten kun tutustuin asiaan tarkemmin, huomasin että mieheni "tilistä" puuttuu oikeudet kaikkiin tietokoneen asioihin. Ei pääse edes wordiin ilman että kirjautuisi ulos ja menisi minun puoleltani sisälle...ei voi olla totta. Rakastan isääni mutta mikään ei tunnu auttavan. olen kyllä sanonut hänelle ajatuksiani, mutta olen ilmeisesti aina hänen pikkutyttönsä jolle kelpaa vain "paras". kuka on sanonut että akateeminen rikas on paras...auttakaa! anteeksi kun tästä tuli näin pitkä...
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, kihloissa kaksi vuotta ja asuneet neljä vuotta yhdessä. Olen 23 ja mieheni (tai avomieheni, miten vaan) 24. Isäni ei ilmeisesti ole vieläkään hyväksynyt miesvalintaani. Hän aina elätteli toiveita, että menen lukion jälkeen yliopistoon (niin kuin meninkin) ja löydän sieltä akateemisen ja kultivoituneen älykön, jonka kanssa sitten yli kolmekymppisenä voisi hankkia jälkikasvua. Toisin kuitenkin kävi, rakastuin 18-vuotiaana "vähä-älyiseen duunariin", lähdin kotoa ovet paukkuen kun en saanut mitään hyväksyntää isältäni siihen että edes seurustelen. Ja mieheni on oikeasti sydämellisin ihminen maailmassa, isäni taitaa ola ainoa joka ei pidä hänestä. (hänellä on tatuointi ja korvis, voi jeesus mikä päivittely niistäkin aikanaan tuli...)
Niin, isäni ei puhu mieheni kanssa muuta kuin pakollista, jos menemme käymään hänen luonaan, tekee hän heti jonkin laisia "testejä" miehelleni. "tuoppas se viinilasitarjotin" (testaa kaataako mieheni sen) ja seuraa vierestä hullun kiilto silmissä. Jos mieheni ei tiedä jostain asiasta mistä isäni tietää, tekee hän heti miehestäni julkisesti tyhmän. Äitini kanssa mieheni tulee erinomaisesti toimeen..Nyt kun olemme suunnitelleet lapsen hankkimista, ja jotain kautta isäni on saanut saman asian päähänsä, on hän kauhuissaan. Soitti yksi päivä että eikös sun pitänyt mennä vaihtoon ulkomaille tai mee nyt vähän katsomaan maailmaa jne..jotta menisi poikki tämä suhde. MIKSI isäni on tuollainen!!?? hän on itse ihan tavallinen duunari myös, yrittää vain esittää snobia ja älykköä.
Juuri tänään huomasin taas kuinka alhainen isäni ajatusmaailma on. Hän antoi meille aika uuden työtietokoneensa, ja oli meidän puolesta luonut käyttäjätunnukset sinne. Sitten kun tutustuin asiaan tarkemmin, huomasin että mieheni "tilistä" puuttuu oikeudet kaikkiin tietokoneen asioihin. Ei pääse edes wordiin ilman että kirjautuisi ulos ja menisi minun puoleltani sisälle...ei voi olla totta. Rakastan isääni mutta mikään ei tunnu auttavan. olen kyllä sanonut hänelle ajatuksiani, mutta olen ilmeisesti aina hänen pikkutyttönsä jolle kelpaa vain "paras". kuka on sanonut että akateeminen rikas on paras...auttakaa! anteeksi kun tästä tuli näin pitkä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Todella kurjaa tuollainen, toivottavasti isäs järkiintyy ennenkuin teiltä menee välit ihan lopullisesti poikki.
hei, muuttakaa profiilit:
esim. XP:ssa Control Panel => sieltä User Accounts
;) Isäsi on väärässä, sano hänelle ettei hän saa käyttäytyä näin muuten ette tule enää käymään!
tiedät itse, mikä sinulle on parasta. Puolusta aina miestäsi, ettei hänellekin tule ongelma.
Sano jossain typerässä mollaustilanteessa: isä, minä rakastan tätä miestä. Kyllä isukki jossain välissä päästää irti pikkutytöstään.
Isäsi ehkä olisi halunnut itsekin akateemiselle uralle, ja ehkäpä näkee asian todella niin, että akateeminen mies olisi se "paras". Tai ehkä hän kokee ettei ole tarpeeksi hyvä ollut miehenä äidillesi, kun on "pelkkä" duunari, ja siksi toivoo sinulle jotain muuta.
En tiedä, koska en asiaa paremmin tunne. Luulen kuitenkin, ettei isäsi miestäsi vihaa tai tahallaan halua loukata, ei vaan osaa tehdä oikein.
Yritä antaa isällesi mahdollisuus kertomalla miltä sinusta tuntuu. Sano, ettei ole kiva tavata ollekaan jos käytös ei muutu. Sano että olet miehesi valinnut, ja se on vain hyväksyttävä.
Älä katkaise välejä kuitenkaan.
Tuo kyllästyttää-nimimerkin kirjoitus appiuksotaan. Hänestä tulee samanlainen isä kuin sinun isästäsi, uskotko?
Mulla oli itellä sama juttu. Appiukko ei pitänyt meikäläistä minään kun en ollut teeveestä tuttu remonttireiska.
Parin vuoden jälkeen kerroin appivanhemmille etten todellakaan ole remonttireiska eikä musta semmoista tule. Jos tarvin niiden palveluja, ostan ne ( kaikki kunnioitus kuitenkin meikäläiseltä reiskoille).
En osaa neuvoa, mutta tuntuis kyllä siltä, että ton miehen pitäis jutella appiukon kanssa eikä sun. Ottaa asia pöydälle. Mutta sun tehtävänä on tehdä jo irtiotto vanhemmistas. Mitä niiden mielipiteillä sulle on väliä? Eihän ne sun ja miehes elämää elä. Tylyjä sanoja, mutta tää tilanne tulee vastaan kuitenkin jossain vaiheessa. Mitä kauemman odotat irtiottoa, sitä enemmän olette isän tyttöjä ja poikia ja ton ikäisten pitäis elää omaa elämää.
mutta tottakai se harmittaa jos oma isä suhtautuu tolleen. Monilla tuttavapareilla mies ja appiukko ovat kuin parhaita kavereita, mökillä käy yhessä ja juo kaljaa, heittää vitsiä jne..mun isäni on ihan vastakohta. Mutta antaa olla. Harmittaa vaan.
Minä löysin itselleni hyvän mieskaverin ja nyt ollaan asuttu yhdessä monta vuotta,vanhempani ei hyväksynyt miestäni alkuun ollenkaan,he yrittivät puhua vaikka millä tavalla että se ei ole sinulle sopiva. Minä tiesin että mieskaveri on maailman parhain mies ja ei ole väkivaltainen ja ei ole alkoholisti ja muutenkin rehellinen ja kunnon mies,niin vanhempani eivät hyväksyneet,mutta minä suljin korvani ja en kuunnellut koska minä tunsin mieheni paremmin kuin minun vanhempani ja se surullisinta että he eivät alkuun halunneet edes tutustua mieskaveriini. Mutta pidin oman pääni ja onneksi pidin.
Joten Saara jätä oman arvoosi isäsi suhtautumisen mieheesi,se on isäsi ongelma ja häpeä jos ei hyväksy miestäsi.Tärkeintä on että sinä rakastat miestäsi ja teillä menee hyvin yhdessä.Jätä omaan arvoosi isäsi arvostelut ja joskus on parempi että antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.Ketään ei voi muuttaa joten ota etäisyyttä isääsi ja elä omaa elämääsi.
Varmaankin se harmittaa. Kuitenkin voit mukautua siihen tai sitten et.
Kun ensimmäisen kerran esittelin mielitiettyni vanhemmilleni, alkoi tenttaus:
1.Koulutus
2.ammatti
3.asumismuoto
4.perhesuhteet
5.parisuhteet
6.elintavat...jne
Poloinen ei salaillut mitään, ei vaan päässyt kaikkea kertomaan tai jätti muuten vain mainitsematta "epäolennaisia" asioita:
Seuraavat saivat miinusta
1.keskikoulu (ei kerennyt mainita muita)2.puuseppä (yritysjohtaja omassa useita henkilöitä työllistävässä yrityksessä, asia selvinnyt vanhemmilleni paljon myöhemmin)
3.kotitilalla äidin kanssa (omistaa suurehkon viljelystilan ja leskiäiti huolehtimassa kotitaloudesta koska tilalla töissä palkattua väkeä)
seuraavat saivat plussaa:
4.poikamies
5.ei aikaisempia suhteita
6.absolutisti...
Olemme olleet kihloissa nyt kolme vuotta.
Sulhaseni on edelleen vanhemmilleni arvoitus, mutta nyt jo hyvin mieleinen arvoitus.
Vanhemmat toivoisivat lastensa elämälle aina parempaa kuin mitä itse ovat saaneet.
"Huolehtiminen" sinänsä on aivan normaalia.
En minäkään tiennyt sulhaseni taustoista juurikaan mitään.
Heti ensisilmäyksellä hän hurmasi minut hymyllään, olemuksellaan ja käytöksellään. rakastuin häneen oitis ja päätä pahkaa.
Silmissäni hän oli unelmieni prinssi... ja on edelleen.
En ymmärrä, miksi mies oli säilynyt poikamiehenä niinkin pitkään.
Minun kannaltani hyvä sinänsä, sain hänet "helposti" omakseni.
Kun sulhaseni sai "läheisteni" hyväksynnän omalla "vaatimattomalla" persoonallaan, olemme pikkuhiljaa "paljastaneet" hänestä muutakin.
Vaatimattomuus kaunistaa = mieheni on upea!
Sun isäs on itse tyhmä!!
se on todella tyhmä!! ja se vain nolaa alvariisa ittesä!!! ja tekee itestä itte tyhmän!
tyhmyys on juuri tuollaista mitä isästäs saimme lukea!! siinä kuvitellaan itestään liikoja vaikka ollaankin oikeesti tyhmemppiikin tyhmempii...huh huh!!
mitä sitä miestä sitten rahtaamaan sun vanhemmilles kylään jos se on vain sellasta et siitä ei kukaan nauti??
ja toiseksi, sun isäs on todella sika tyhmä koska se ei tiedä mitään eri lahjakkuus luokista...ja niitä on paljon!!!!!!!
Minulla on yksi poka ja kaksi tytärtä. Jokainen heistä on valinnut puolison, jotka eivät ole olleet aivan meidän mieleemme. Mutta avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Avioliitot ovat kaikki suhteellisen onnellisia ja lasten lapset ovat aivan ihania. Emme ole koskaan sanoneet arvostelevia asioita heidän puolisoistaan. Sinäkin voisit sanoa isällesi, että sinä olet miehesi valinnut ja jos hän ei pysty kunnioittamaan sinun valintaasi, niin pysyköön poissa teidän läheisyydestänne. Älä anna isäsi pilata suhdettanne.
Miehille puukot ja puntarit ja lähetä navetan taakse ratkomaan ongelmansa, mukaan myös muutama pullo miestä väkevämpää. Eikähän aikuiset miehet osaa selvitellä välinsä