Eli tuossa kysymys olikin eli kuinka usein te parisuhteessa olevat soittelette toisillenne ja kyseessä olisi parisuhde jossa asutaan vielä omissa asunnoissa.
Soitatteko vain silloin kun on asiaa vai ihan muuten vaan?
Itseäni vaivaa omassa parisuhteessani se, että puhumme/tekstailemme aika vähän. Mies soittaa silloin kun on asiaa ja myös puhuu siten kun asiaa on.
Mies ei muulla tavoin ole sellainen puhumaton henkilö, mutta tämä puhelimessa käyttäytyminen vaivaa. Kun toinen ei pahemmin soittele niin itselle tulee sellainen olo, että kaipaako se toinen minua ollenkaan..
Iät voisi myös kertoa.
Soitatteko vain silloin kun on asiaa vai ihan muuten vaan?
Itseäni vaivaa omassa parisuhteessani se, että puhumme/tekstailemme aika vähän. Mies soittaa silloin kun on asiaa ja myös puhuu siten kun asiaa on.
Mies ei muulla tavoin ole sellainen puhumaton henkilö, mutta tämä puhelimessa käyttäytyminen vaivaa. Kun toinen ei pahemmin soittele niin itselle tulee sellainen olo, että kaipaako se toinen minua ollenkaan..
Iät voisi myös kertoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitä ollaan aina vailla, mutta ei sitten itse kerrota mitään. Miksei sitä omaa ikää voi sitten kertoa?
Mikko 15v ;P
Oma ikäni on 28v
No eikö ole mieleesi tullut, että kaikki ihmiset eivät vain ole hyviä puhelimessa lörpöttämisessä? Minulla on jopa pari naispuolista kaveriakin, jotka töksäyttelevät yksitavuisia vastauksia, kun heille soitan - kun ollaan kasvokkain, juttu luistaa.
Parisuhteessa harvoin kaikki menee 50-50. Sanotaan, että yleensä aina jompikumpi rakastaa "enemmän". Jos ja kun teillä on asiat muuten ok, niin älä tuijota liikaa tuohon miehen puhelimessa puhumattomuuteen.
Muutin pari vuotta sitten yhteen mieheni kanssa, sitä ennen seurustelimme pari vuotta - tai no, lopulta hän asusteli enemmän luonani kuin omassa asunnossaan. Joka tapauksessa hänen tapansa oli ja on edelleen hoitaa asiat lyhyillä tekstareilla, hyvin harvoin vieläkään soittaa - "muuten vain" ei soita. Se on hänen tapansa enkä siitä tee numeroa en ole koskaan tehnytkään.
Ikää 33 ja 31
Ihan muuten vaan soitellaan ja silloinkin kun on asiaa :). Jokapäivä tai jokatoinen päivä. Silloin kun ei soiteta, saatetaan tekstailla. Vähintään kerran viikossa nähdään.
Nainen 48v
No me soiteltiin tosi harvoin sillon kun ei vielä asuttu yhdessä. Enemmän tekstailtiin ja mesessä juteltiin. Mies soitteli lähinnä vain silloin kun oli asiaa. Muistan että saatiin joskus riitakin siitä aikaseksi kun luulin ettei välitä kun ei useammin soittele.
Nähdään viikonloppuisin, viikolla ei soitella (omasta pyynnöstäni) kuin ehkä kerran, tekstaillaan kuitenkin. Itelle tulee puhelimessa ikävä ja jopa ärtymys kun haluisi päästä lähelle ja elää yhteistä elämää, ei mitään puhelinsuhdetta.
Miten voi olla niin vaikia pitää yhteyttä toiseen jos toisesta tykkää? Mäkin ajattelen sen niin että toinen ei kyllä kovinkaan paljon toista ajattele jos ei tee mieli välillä jotakin höpöttää. Exäni oli sellanen joka inhosi puhelimessa lörpöttelyä. Kun sille soitti niin oli suorastaan äkäinen että joutui vastaamaan luuriin. Ei sitten muakaan huvittanut enää jossain vaiheessa soittaa kun tuli aina sellanen olo että häiritsee. Ikinä ei tullut mitään tekstareita ellei ollut asia viestiä. Eihän sellanen suhde toiminut. En jaksa kertoa mikä kaikki muukin oli pielessä mutta eiköhän toi asenne liittynyt ihan kaikkeen muuhunkin. Neljä vuotta silti kattelin. Typerä...
Nyt en ole parisuhteessa mutta olen tapaillut hetken miestä joka lähettää mulle viestiä tekstarilla ja Faceen vissiin oikeestaan päivittäin. Lörpöttelee mitä on ite puuhastellut ja kyselee mitä minä olen puuhastellut. joskus toteaa vaan että on ikävä ja lähettää pusuja. Joskus lähettää romanttisia biisejä. Tämä on enemmän mun juttu. Tietysti vastaan "samalla mitalla" takaisin :) ...se on helppoa, kun tykkään hulluna tästä tyypistä...vaikka en sitä taho ihan täysin vielä paljastaakaan...ehkä kohta...Jos tästä tai jostain muusta tapauksesta parisuhde joskus kehkeytyy niin tällä kertaa en tyydy vähempään. Vuorovaikutusta täytyy olla puolin ja tosin. Täytyy arvostaa toisiaan ja pitää toista hyvänä :)
kun luen nuita vastauksia niin tunnen olevani onnekas, kun oma miesystäväni 35 v on aika tunteikasta tyyppiä. Jos ei pystytä näkemään, toivotetaan monesti aamuisin toisillemme puhelimitse soittamalla tai tekstaamalla mukavaa päivää. Mesessäkin tulee juteltua monen monta tuntia päivässä ja nykyään vähän vähemmän tekstailtua kun mese kulkee kännykässä mukana. Illalla ennen nukkumaanmenoakin tulee höpöteltyä jonkin aikaa vielä kun toisen ääntä ja läheisyyttä on ikävä, toivoteltua hyvät yöt... yhdessä oltu 3 vuotta. Onhan se mukavaa kun toistakin kiinnostaa tietää mitä toinen on touhunnut ja mitä mielessä liikkuu. On se vaan kumma miten niin pieni viesti tai yllätyspuhelinsoitto voi piristää päivää ja nostaa hymyn huulille.
Kyllä me päivittäin puhutaan, vaikka nähdäänkin päivittäin.
Jos toinen on reissussa, niin sitten pitää ainakin soittaa siinä iltasella nukkuma-aikaan :)