Ajattelin tällasen haukkumaketjun läskejä kohtaan tässä avata?
En siis todellakaan!
Kysyn vain, että onko muilla pariskunnilla tällaisia ''ongelmia''? Minä olen ylipainoinen. Mieheni tietää sen, muttei jostain syystä usko sitä? :D Minun ylipainostani ei keskustella, se on ikäänkuin aihe jota kumpikin välttelee kiusallisesti. Olemme olleet yhdessä pian 1,5 v. Olen ollut suhteen ajan melko samanpainoinen, ehkä muutaman kilon saanut lisää ehkäisyn (tai laiskuuteni) takia.
Sanaa ylipainoinen ei meidän suhteessa olla sanottu ääneen koskaan. Kurvikas sanaa enemmänkin. Mieheni on joskus sanonut minulle, että minun kannattaisi pudottaa painoa, mutta suutuin hänelle siitä niin paljon, ettei asiasta olla sitten keskusteltu enää. Suutuin pelkästä periaatteesta, että joku haluaisi muokata minua erilaiseksi, vaikka totuus on että haluaisin itsekin pudottaa painoa. En vain oikein tiedä hyvää, minulle sopivaa tapaa.
Mieheni treenaa ja kuntoilee lähes päivittäin. Osittain mietin johtuuko se siitä, että olen niin suuri että hän tuntee itsensä pieneksi?
Kysyn nyt siis, että kannattaisiko minun ottaa tämä asia puheeksi vai antaa vain olla?
En yritä tunkea sanoja hänen suuhunsa, vaan rehellisesti ja reilusti kysyä, onko syy treeniin minun kokoni. Olen kokoa 46.
En siis todellakaan!
Kysyn vain, että onko muilla pariskunnilla tällaisia ''ongelmia''? Minä olen ylipainoinen. Mieheni tietää sen, muttei jostain syystä usko sitä? :D Minun ylipainostani ei keskustella, se on ikäänkuin aihe jota kumpikin välttelee kiusallisesti. Olemme olleet yhdessä pian 1,5 v. Olen ollut suhteen ajan melko samanpainoinen, ehkä muutaman kilon saanut lisää ehkäisyn (tai laiskuuteni) takia.
Sanaa ylipainoinen ei meidän suhteessa olla sanottu ääneen koskaan. Kurvikas sanaa enemmänkin. Mieheni on joskus sanonut minulle, että minun kannattaisi pudottaa painoa, mutta suutuin hänelle siitä niin paljon, ettei asiasta olla sitten keskusteltu enää. Suutuin pelkästä periaatteesta, että joku haluaisi muokata minua erilaiseksi, vaikka totuus on että haluaisin itsekin pudottaa painoa. En vain oikein tiedä hyvää, minulle sopivaa tapaa.
Mieheni treenaa ja kuntoilee lähes päivittäin. Osittain mietin johtuuko se siitä, että olen niin suuri että hän tuntee itsensä pieneksi?
Kysyn nyt siis, että kannattaisiko minun ottaa tämä asia puheeksi vai antaa vain olla?
En yritä tunkea sanoja hänen suuhunsa, vaan rehellisesti ja reilusti kysyä, onko syy treeniin minun kokoni. Olen kokoa 46.
Vastaukset 7
Vanhimmat
46 ei oo LÄSKI
:-D
Kaipa tuo hieman riippuu sekä pituudesta että vaatteen mallista? Itse normaalipainon ylärajoillakin jo koko 42 on aivan liian suuri. Nyt pari kiloa tiputtua 42 luokitellaan päälläni jo teltaksi, sopiva on yleisimmin 38.
Älä ota puheeksi. Puhe ei sua hoikista, saat taas skitsoraivarit ja miestä ottaa päähän.
Jos et jaksa liikkua niin ei tarvitse. Hoikistumiseen riittää pysyvä ruokamuutos, olipa se karppaus tai rasvaton linja. Valitse sopivin.
Miksi pitää suuttua "periaatteesta", jos toinen osoittaa huolenpitoa terveyttäsi kohtaan? Varsinkin, jos olet samaa mieltä, että kyseessä on ongelma?
Sanoiko hän haluavansa muokata sinua erilaiseksi, vai mistä päättelit tämän syyksi? Kysyitkö edes?
Tällainen käytös tuskin hirveästi auttaa avoimen ilmapiirin kehittämistä, joten onko yllättävää, ettei asiasta puhuta?
Mies luultavasti kuntoilee, koska haluaa pysyä terveenä ja näyttää hyvältä sinua varten. Ei siksi, että se olisi mikään pakko!
Mielestäni sinun kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi ja ainakin pyytää anteeksi käytöstäsi, sillä voin hyvin kuvitella, että asia on jäänyt kalvamaan miestäsi.
Itse painon pudotus tapahtuu helpoiten jättämällä päivittäisestä ruokavaliosta pois ylimääräisiä kaloreita (karkit, sokeroidut juomat, yms.) ja myös pikkuhiljaa rukkaamalla sitä terveellisempään suuntaan. Kalorien laskeminen kannattaa ehdottomasti ainakin kunnes on kehittänyt paremman tietoisuuden siitä, mitä ja miten paljon syö. Pelkkä liikunnan lisääminen ei oikeastaan toimi, mutta ehdottomasti hauskan ja liikunnallisen yhteisen harrastuksen keksiminen kannattaa kunnon ja parisuhteenkin vuoksi. :)
T: 15 kiloa tiputtanut ja pari vuotta pois pitänyt.
Mitä turhaan toiselta kommentteja kinuamaan. Mietihän sitä, jos vastaus on sinulle epämiellyttävä, niin miten sitten reagoit. Painosi tuntuu olevan SINULLE ongelma, joten SINUN vastuullasi on asiaan puuttua. Tukea ja taitoa löytyy netistä, ihan asiallisilta sivustoilta, kuten vaikkapa Kiloklubi:sta. Ei muuta, kuin tuumasta toimeen pieniä muutoksia tekemään.
Kokemuksia.... Itse olin koko aikuisikäni lievästi ylipainoinen. Laihduin ja laihdutin sitten ihannemittoihini eron jälkeen ja voin kertoa että aivan kuin uusi elämä olis alkanut :) Se oli ihan uskomatonta, kun voin katsoa peiliin ja olla tyytyväinen! En sinänsä kuntoillut enkä kuntoile vieläkään, ei oo mun juttu. Ruokamääriä pienensin radikaalisti ja painokin sitten tippui nopeasti. Miehiltä alkoi tulla huomionosoituksia ja kehuja, itsetunto kohosi roimasti ja voin sanoa, että elämänlaatu parani huomattavasti! Mitat on nykyään 163/50. Olen vain harmitellut, etten laihduttanut aikaisemmin... Tai kyllähän minä yritin, mutta se tuntui ihan mahdottomalta. Tarvin vain potkun persuksille, jonka eroaminen sitten vihdoin antoi.
MUTTA minä laihdutin ihan itseni takia. Kaikki pitää lähteä itsestä jotta motivaatio riittää! Tsemppiä!
Miksi ottaisit puheeksi? Sinähän jo alunperin vedit herneen nenääsi lihavuudestasi, joten miten kuvittelet miehen reagoivan silloin, kun alat puhua halustasi laihduttaa? Ei hän VOI vastata mitenkään muuten, kuin että "ei sun tartte"-hän tietää miten käy, jos vastaa toisella tapaa.
"En vain oikein tiedä hyvää, minulle sopivaa tapaa."-kyllä tiedät. Syöt terveellisemmin, ja liikut säännöllisesti. Ei siinä muuta tarvita.