Hei! Tarvitsen kipeästi apuanne....Olen ollut tyttöystäväni kanssa nyt reilu 4 kuukautta,ja sain kuulla jotai hirveää hänen edellisestä suhteestaan.Hänen entinen poikaystävä oli painostanut häntä sänkyyn siitä lähtien,kun he alkoivat seurustelemaan,ja kun he lopulta harrastivat seksiä,teki poika jotain mitä kenenkään pojan ei todellakaan pitäisi.Hän jatkoi seksiä tyttöystäväni kanssa vaikka hän huusi useita kertoja että sattuu ja lopeta.Hän lopetti vasta tämän isän tultua kotiin.Tämä asia oksettaa minua suuresti,ja mietityttää kokoajan esim.aina kun ajattelen häntä,tuo iljettävä asia tulee väkisinkin mieleen ja varsinkin aina kun harrastan seksiä hänen kanssaan.Mitä tehdä että pääsen asian yli?
Mitä tehdä?
mikaelinpoeka
8223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Pertsa 69" on sairas!
Jaaha se "Pertsa 69" :n kirjoitus sitten poistettiin, hyvä niin!
Aloittajalle sanosin, että keskustelemalla tyttöystävän kanssa.
Juttele asiasta äidin tai muun naispuolisen, vanhemman luottoihmisen kanssa.
Valitettavasti äiti on vähä sellane ettei tällasista asiasta voi jutella...):
Sää oot tullu vähän äitiisi. Koko juttu ei mun mielestä kuulu sulle mitenkään.
Se on täysin tyttöystäväsi ja sen exän välinen asia.
Mä luulen että sua vedätetään, tytöt on semmoisia kun ne ei halua, ne kehittää draamoja! Mitä isompi draama sen siveellisempiä ne on omasta mielestään.
Mun neuvo on.... vaihda ajoissa !
Voihan sen noinkin ajatella,mut mä en tyttöystävääni jätä sen EXÄN takia...Se et mä mietin sen tyypin pahoinpitelyä,ja pidän sitä todella hyvänä vaihtoehtona,ei ole oikein.en tahtoisi tehdä sitä vaan päästä tän asian yli enkä tiedä miten
Ai että SINÄ pääset asian yli? No ensinnäkin lakkaat omimasta toiselle tapahtunutta asiaa omaksi tragediaksesi ja ongelmaksesi. On hieman itsekeskeistä ruikuttaa että asia on sinulle traumaattista, kun sinulle se on vain tarina. Tuntuu kuin olisit mustasukkainen tai jotain, ja niinkuin sinua oksettaisi tyttöystäväsi eikä tuo teko. Mietipä nyt kaksi kertaa. Jos teillä on tervettä ja hyvää seksiä, miten se edes tulee mieleesi? Pitäisiköhän sinun keskittyä silloin hieman johonkin muuhun.
Tuntuu että sinä säälit itseäsi tuon tapahtuneen johdosta. Tehdäänpä siis muutama asia selväksi: Se ei käynyt sinulle. Sinuun ei sattunut, sinä et ollut paikalla eikä se ole sinun kehosi. Sinä et ole asiasta vastuussa, ja tavallaan se ei kuulu edes sinulle. Kuin kertomuksena.
Sinulla ei ole mitään tragediaa, se ei ole sinun surusi. Sinä voit tukea ja auttaa tyttöystävääsi mutta miten pohjatonta voi itsekkyys olla, että sinä tässä apua kaipaat?
Mietit tyypin pahoinpitelyä, mutta kuule. Kun se asia ei siitä korjaannu. Tyttöystäväsi on kaikesta myötätunnosta huolimatta oma ihmisensä ja hänellä on vastuunsa oman itsensä korjaamisessa, kuten meillä kaikilla: ympäriinsä riehuva poikaystävä ei kyllä välttämättä auta yhtään. Jos haluat auttaa, niin ole tukena, lakkaa asian vatvominen ja itsesi siihen sotkeminen, ole poikaystävä joka halaa ja on kiva, auttaa ja on mukana elämässä.
Sinä et ole tyttöystäväsi psykologi etkä terapeutti. Jos tapahtuma on ollut hänelle kovin traumaattinen, sinun pitäisi kannustaa häntä hakemaan apua ihan ammattilaiselta. Kenenkään suhde ei terapointia kestä. Se vaan on näin. Mutta yhdessä ja avun kanssa voitten päästä uuteen alkuun, ehkäpä sinäkin tajuaisit seksuaaliterapeutilla vaikka paremmin mistä tuossa sinun korostuneessa tarpeessa päästä asiasta yli, on oikein kyse.
Ymmärrän siis, että läheiseen sattuminen on kamalaa itsellekin, en ole eilen syntynyt. Mutta tiedän myös jotain uhrin osasta. Ei pidä uhriutua, siis tyttösi, se pilaa elämän. Pitää hakea apua. Ja mikään ei ole niin rasittavaa, kun jos se läheinen alkaakin vaan ajatella itseään ja "riistää" sen kivun muka omakseen. Sitten täytyy alkaa paranemisen sijaan huolehtimaan siitä läheisestä. Oletkos miettinyt sitä? Kumpaa teistä pitikään auttaa pääsemään asiasta yli ja kumman piti siinä auttaa? Kumpi teistä nyt sen kokemuksen taas kokikaan.
Mieti näitä ja löydät kyllä vastaukset. Tai riippuu tietty mikä on tärkeämpää. Sääliä itseään, vetää kaveria turpaan, vai auttaa rakastaan ja olla tälle vakaa ja turvallinen kumppani, ketä hän tarvitsee.
Tuosta viestistä oli todella apua,kiitos siitä! mutta rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään tässä maailmassa,kaikki rahani kuluvat häneen jne,JOTEN ON MIELESTÄNI TODELLA KOHTUUTONTA SANOA ITSEKKYYTENI ON POHJATON?! jos asia todella olisi näin ja välittäisin itsestäni enemmän ku rakkaastani,minun puolesta sitä saisi panna vaikka koko luomakunta