Hei!
Kysyn teidän neuvoja. Tilanne on tämä:
Minulla on ERITTÄIN vahva intuitio/fiilis/tunne (miksi sitä haluaakaan sanoa) että mies on pettänyt minua. Olen raskaana 6kk, mies ei ole halunnut seksiä viimeiseen kuukauteen ja sitäkin ennen raskauden aikana tosi harvoin. Minulle maistuisi ja olen houkutellutkin, mutta tulen torjutuksi. Syynä on kuulemma masuvauva, ja tämän voin jotenkin ymmärtääkin. Muutenkin on mennyt viime ajat vahvaa alamäkeä: mies on piittaamaton, juo paljon, on 90% ajastaan kavereiden kanssa ulkona ja meillä on ollut paljon pikkuriitaa. Olen sanonut etten haluaisi hänen olevan yömyöhään ulkona, vaan tulisi ajoissa kotiin. En siis ole edes kieltänyt juominkeja tai ulkona hillumista, vain pyytänyt että tulisi ennen aamuyötä kotiin eikä menisi joka ilta.
No taannoinen viikonloppu mies soitti minulle perjantaina, että tulisin hänen kaverinsa synttäreitä juhlimaan. Menin, pidin hauskaa. Aikaisin illasta mies ihan suoraan pyysi minua lähtemään bileistä, koska omien sanojensa mukaan "en voi tintata (siis juoda) samalla lailla kun sä oot siinä". Loukkaannuin tästä kovasti, että minusta haluttiin eroon, ja lähdin suuttuneena kotiin. Mies oli poissa vielä klo. 8 seuraavana aamuna, jolloin koitin soittaa hänelle. Ei vastausta. Lähetin kiukkuisen viestin, ei vastausta. Hän tuli kotiin klo 12, luikki kuin koira seiniä pitkin suoraan makkariin ja aikoi mennä nukkumaan. Yritti siis välttää kokonaan minun näkemiseni, ei halunnut selittää eikä mitään. Näytti koiralta joka on tehnyt pahaa, luimisteli vain. Kun itkien kysyin missä on oltu ja miksi, tuli vain selitys että kaverilla, ja kun epäilin että puhutko totta niin sain takaisini haistattelua. Sen enempää hän ei asiasta halunnut puhua.
Nyt väittää viimeiseen asti että ei ole pettänyt minua, mutta mitä tehdä kun vahvasti on sellainen fiilis, asiat ei oikeen täsmää, mies käyttäytyi ERITTÄIN itselleen epätyypillisellä tavalla ja näytti niin syylliseltä. Mutta ei varmasti myönnä mitään. Kaverit tuskin kertoisivat minulle totuutta vaikka jotain olisinkin sattunut. Tai en tiedä, kannattaisiko heihin yrittää vedota? Hänen kaverinsa tyttöystävä on myös ollut paikalla, kannattaisiko koittaa vedota häneen että kertoisi jos jotain on sattunut? Suhde on katkolla nyt ihan muistakin syistä kuin tuosta illasta, ja ajattelin laittaa miehen seinä selkää vasten: joko kerrot totuuden ja annan anteeksi, tai jatkat valehtelua ja jätän sinut, kun se muutenkin on vaihtoehtona.
Miten siis saada totuus irti miehestä? Ennenkin on sekoillut jotain pientä, eikä kertonut ennenkuin jäi kiinni. Ei siis helpolla tunnusta mitään. Vai voiko oma fiilis olla noin väärässä, että luulee toisen pettäneen ja kaikki merkit näyttäis viittaavan siihen, mutta on silti väärässä? Pitääkö omaan intuitioon luottaa, kannattaako? Ja miten tosiaan kysyä asiaa mieheltä, millä taktiikalla, että saisi todennäköisesti tunnustuksen?
Kertokee vinkkejä, olen hukassa asian kanssa enkä saa rauhaa. Pitäisiköhän tuo vaan jättää kun kaikkea paskaa on ollut... En halua kasvattaa lasta pettäjän ja valehtelijan kanssa.
Kysyn teidän neuvoja. Tilanne on tämä:
Minulla on ERITTÄIN vahva intuitio/fiilis/tunne (miksi sitä haluaakaan sanoa) että mies on pettänyt minua. Olen raskaana 6kk, mies ei ole halunnut seksiä viimeiseen kuukauteen ja sitäkin ennen raskauden aikana tosi harvoin. Minulle maistuisi ja olen houkutellutkin, mutta tulen torjutuksi. Syynä on kuulemma masuvauva, ja tämän voin jotenkin ymmärtääkin. Muutenkin on mennyt viime ajat vahvaa alamäkeä: mies on piittaamaton, juo paljon, on 90% ajastaan kavereiden kanssa ulkona ja meillä on ollut paljon pikkuriitaa. Olen sanonut etten haluaisi hänen olevan yömyöhään ulkona, vaan tulisi ajoissa kotiin. En siis ole edes kieltänyt juominkeja tai ulkona hillumista, vain pyytänyt että tulisi ennen aamuyötä kotiin eikä menisi joka ilta.
No taannoinen viikonloppu mies soitti minulle perjantaina, että tulisin hänen kaverinsa synttäreitä juhlimaan. Menin, pidin hauskaa. Aikaisin illasta mies ihan suoraan pyysi minua lähtemään bileistä, koska omien sanojensa mukaan "en voi tintata (siis juoda) samalla lailla kun sä oot siinä". Loukkaannuin tästä kovasti, että minusta haluttiin eroon, ja lähdin suuttuneena kotiin. Mies oli poissa vielä klo. 8 seuraavana aamuna, jolloin koitin soittaa hänelle. Ei vastausta. Lähetin kiukkuisen viestin, ei vastausta. Hän tuli kotiin klo 12, luikki kuin koira seiniä pitkin suoraan makkariin ja aikoi mennä nukkumaan. Yritti siis välttää kokonaan minun näkemiseni, ei halunnut selittää eikä mitään. Näytti koiralta joka on tehnyt pahaa, luimisteli vain. Kun itkien kysyin missä on oltu ja miksi, tuli vain selitys että kaverilla, ja kun epäilin että puhutko totta niin sain takaisini haistattelua. Sen enempää hän ei asiasta halunnut puhua.
Nyt väittää viimeiseen asti että ei ole pettänyt minua, mutta mitä tehdä kun vahvasti on sellainen fiilis, asiat ei oikeen täsmää, mies käyttäytyi ERITTÄIN itselleen epätyypillisellä tavalla ja näytti niin syylliseltä. Mutta ei varmasti myönnä mitään. Kaverit tuskin kertoisivat minulle totuutta vaikka jotain olisinkin sattunut. Tai en tiedä, kannattaisiko heihin yrittää vedota? Hänen kaverinsa tyttöystävä on myös ollut paikalla, kannattaisiko koittaa vedota häneen että kertoisi jos jotain on sattunut? Suhde on katkolla nyt ihan muistakin syistä kuin tuosta illasta, ja ajattelin laittaa miehen seinä selkää vasten: joko kerrot totuuden ja annan anteeksi, tai jatkat valehtelua ja jätän sinut, kun se muutenkin on vaihtoehtona.
Miten siis saada totuus irti miehestä? Ennenkin on sekoillut jotain pientä, eikä kertonut ennenkuin jäi kiinni. Ei siis helpolla tunnusta mitään. Vai voiko oma fiilis olla noin väärässä, että luulee toisen pettäneen ja kaikki merkit näyttäis viittaavan siihen, mutta on silti väärässä? Pitääkö omaan intuitioon luottaa, kannattaako? Ja miten tosiaan kysyä asiaa mieheltä, millä taktiikalla, että saisi todennäköisesti tunnustuksen?
Kertokee vinkkejä, olen hukassa asian kanssa enkä saa rauhaa. Pitäisiköhän tuo vaan jättää kun kaikkea paskaa on ollut... En halua kasvattaa lasta pettäjän ja valehtelijan kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarkennuksena vielä sen verran, että mies ei ole ollut sammuneena kun soitin (myönsi myös) koska ei ollut mennyt nukkumaan ollenkaan. Ennen on aina reissuiltaan vastannut kun soitan, tai ainakin soittanut takaisin, tai laittanut viestiä kun on tulossa kotiin. Nyt ei reagoinut puheluun tai mihinkään, väittää vain ettei huvittanut. Käyttäytyi siis hyvin erilailla kuin yleensä, mikä herättää epäilyksiä... miksei voinut vastata tai soittaa takaisin?
Ihan ekaksi, onnea, olet löytänyt varsinaisen kultakimpaleen mieheksesi!!
Olet raskaana ja äijä käyttäytyy noin. Ihanko tosissas luulet, että kaikki on ihanaa kun se sun "masuvauva" putkahtaa tähän teidän idylliin?
Otan osaa sun tulevaisuudennäkymien takia.
Suhde voi eheytyä jos he haluavat. Minun mieheni petti kun olin raskaana ja kyllä meillä menee nyt hyvin. Vauva on 6kk ja mies ei ole kertaakaan poistunut kotoa muutakuin töihin. Ei ryyppäämistä, sitä ei ollutkaan. Hoitaa vauvaa, siivoaa, tekee ruokaa jne. Selitti ettei ymmärrä mikä häneen meni, ettei halua enää loukata eikä meitä menettää.
Meillä eletään normaalia perhe-elämää.
Mies on ennen viimeisiä kuukausia aina käyttäytynyt hyvin. Tällaisia ongelmia ei ole ollut. Onko se sit niin, että panikoitui tulevasta lapsesta? Kaiken voi heittää nyt roskiin, menetetty tapaus?
On toki jälkeenpäini itkenyt ja anellut anteeksi, väittää siis ettei ole pettänyt vaan että ilta vain meni överiksi. Että onko sitä aina tyhmä jos antaa jotain anteeksi? Vai vaan hyväuskoinen?
Hyvän kommentin laitoit, harsh but true.
Kuulostat aidolta ja empaattiselta ihmiseltä. Ei todellakaan ole tyhmä jos antaa anteeksi. Pitääkö tällä palstalla suurin osa itseään kristittynä???? Anna anteeksi niin sinulle annetaan anteeksi. Se on minun elämän ohjeeni. Anteeksi pitää pystyä antamaan, muttei tarvitse hyväksyä. Eihän hyvinä aikoina ole vaikea rakastaa ja pysyä toisen rinnalla, vaan vaikeina aikoina. Ystävää ei ole vaikea rakastaa vaan vihamiestä. Anna anteeksi miehellesi ja puhukaa.
Kannattaa todellakin huolestua. Hieno isä lapselle tulossa.
Aika hyvä olis jos esimerkiksi voisit vähän kysäistä kaverin tyttöystävältä, naiset kun usein kuitenkin pitävät yhtä. Siinä saattaisi päästä jo vähän jyvälle.
mutta jos noin jatkuu niin äkkiä pois alta ja lapsi suojaan, eihän se voi syntyä tuollaiseen elämään. kauheaa.
Mielestäni sun tilanteessa kaikkein pahin ongelma on miehesi ryyppääminen ja poissaolo kotoa. Se, että onko muna joskus eksyny väärään reikään, on pientä tuon sekoilun rinnalla.
Sitten kun vauva syntyy, hän ei todellakaan voi olla 90 % ajastaan kavereiden kanssa, hänen täytyy ottaa vastuuta. Toki pettäminen on väärin, mutta kyllä hän tekee paljon muutakin väärää.
siis voi hyvä isä sentään kerrankos ryyppyilta venähtää. Saattaapi olla että olet liian vainoharhainen ja raskauskin tekee tepposet. Kuulostaa viattomalta minusta. Mulle kävi niin, että mies valehteli olevansa töissä, öitä pois ja nylykytti toista. Olin raskaana ja esikosen kanssa yksin kotona kaikki ne kerrat. Tosin meillä kävin niin että kaverini käräytti mieheni, pistin kovaa kovaa vasten ja mies tunnusti. Minä olisin lähtenyt heti lätkimään, mutta mies pyysi jäämään, niin ne aina tekee... No joka tapauksessa kannattaa rauhassa katella, yh:Na kaan ei niin helppoa ole. Meillä rullaa tällä hetkellä ihan ok.
Kiitos vastauksista. Kaikki tekee omat ratkaisunsa tottakai, mutta jotenkin helpottaa asian jäsentämistä kuulla muidenkin mielipiteitä ja kokemuksia. Oma perhe on tukena, mutta tahtovat vain minut ja pienen turvaan... Itse pitäisi miettiä parisuhdettakin.
Joo, onhan tuo mahdollista että vainoilen raskaushormoneissani. Ja totta, kyllä tuo asenne yleensäkin taitaa olla isompi huoli. Ollaan nyt juteltu (olin kaksi viikkoa toisella puolella Suomea karussa) ja kovasti hän vakuuttelee että muuttaa tapansa, jättää ryyppäämisen ja yöjuoksut... Nähtäväksi kai jää mikä pitää paikkansa, kyllähän ne tällaisessa tilanteessa lupaavat mitä vain.
En ehkä kuitenkaan ole valmis heittämään pyyhettä kehään, on niin isoista asioista kyse. Tytön parhaasta ja isän läsnäolemisesta. Vastuu tuntuu valtavalta: miten tällaisia asioita voi päättää... Mutta taidan antaa hänelle vielä mahdollisuuden kun on luvannut jättää juomisen ja olla läsnä ja mun tukena. Ei asiat kai aina ole niin mustavalkoisia ja ihmiset tekee virheitä. Haaveena kuitenkin on kokonainen perhe lapselle.
Kiitos vielä ja voimia teille keillä on myös ollut vaikeaa. Toivottavasti asiat menee parhain päin.