Noniin, ihan oikeasti hei.. Nyt minä haluaisin jo vihdoin saada jonkinlaisen järkevän selityksen tälle asialle. Juttelin tuossa mieheni kanssa misseistä, ihan yleisellä tasolla keskusteltiin ja sitten kysyin häneltä että ovatko he kauniita ja olisiko mukavaa jos hänelläkin olisi sen tyylinen nainen. Mies sanoi että "Eipä se pahitteeksikaan ois vaikka semmonen nainen itellä oiskin mutta ei sellasia kauniita naisia kaikille miehille riittäis ja kaikki ei semmosia saa", jäin suu auki ihmettelemään että ok, mitähän vit.. Sitten kysyin että tyytyykö hän tavallaan minuun kun tietää ettei parempaa sais? Mies vastasi että ei ja muka niin vakuutti että olen kaunis ja että eihän hän minun kanssa olisi jos en ulkonäöllisesti viehättäisi lainkaan. Korosti myös sitä että on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin vain se ulkonäkö.
Tuo asia jäi siltikin vaivaamaan, tuntuu että hän haluaisi paljon kauniimman naisen mutta tyytyy tämmöseen kun kai se ajattelee että ei voi koskaan mitään missejä saada? Siis semmosta missin näköstä (kun kaikki niin tuntuu niitäkin niin kauniina pitävän..)
En jaksa jankata tästä asiasta enään miehelleni, kuitenkaan siltä sen kummempaa vastausta enään saa, siksi kysyn täältä.
Ollaanko me jotkut naiset vaan semmosia joihin jotku miehet tyytyy tai joutuvat tyytymään kun eivät "paremman näköistäkään saa"?
Eräs tuttava mies sanoi muutes samaa kerran että "eipä niitä kauniita naisia kaikille halukkaille miehille oo.." sitten se koitti muka alkaa selittämään että "emmää siis silleen tarkottanu että ite haluaisin semmosen kauheen timmin naisen tykkään muhkummista" jne.. Joopa joo..
Miehet.. Naisetkin voi vastata.. Mikä hitto tässä oikein on logiikka?
Tuo asia jäi siltikin vaivaamaan, tuntuu että hän haluaisi paljon kauniimman naisen mutta tyytyy tämmöseen kun kai se ajattelee että ei voi koskaan mitään missejä saada? Siis semmosta missin näköstä (kun kaikki niin tuntuu niitäkin niin kauniina pitävän..)
En jaksa jankata tästä asiasta enään miehelleni, kuitenkaan siltä sen kummempaa vastausta enään saa, siksi kysyn täältä.
Ollaanko me jotkut naiset vaan semmosia joihin jotku miehet tyytyy tai joutuvat tyytymään kun eivät "paremman näköistäkään saa"?
Eräs tuttava mies sanoi muutes samaa kerran että "eipä niitä kauniita naisia kaikille halukkaille miehille oo.." sitten se koitti muka alkaa selittämään että "emmää siis silleen tarkottanu että ite haluaisin semmosen kauheen timmin naisen tykkään muhkummista" jne.. Joopa joo..
Miehet.. Naisetkin voi vastata.. Mikä hitto tässä oikein on logiikka?
Vastaukset 83
Vanhimmat
Käsi sydämelle: onko miehesi sinusta maailman komein ilmestys?
Jos vastaat "kyllä"-sinä valehtelet.
Jos vastaat "Ei"-sinäkin olet tyytynyt siihen, mitä sait.
So simple.
Juuri näin.
Miehesihän vain sanoi, ettet ole maailman kaunein nainen, minkä itsekin hyvin tiedät. Eikä miehesi ole maailman komein mies, minkä hyvin itsekin tiedät. Et varmaankaan olisi laittanut vastaan, jos miehesi olisikin ollut maailman komein ja tullut iskemään sinua. Samoin miehesi ei olisi pahoittanut mieltänsä, jos olisitkin ollut missin näköinen.
En minä ole mihinkään ikinä tyytynyt, olen rakastunut, johon tottakai ulkonäöllä on ollut pelinsä, mutta ei se rakkaus pelkästä ulkonäöstä synny.
En minä ole ikinä maailman komeimmasta miehestä haaveillut, vaan miehestä, joka herättää minussa tunteita ja viehättää minua, ei tarvi olla muidenkin mielestä todella komea, riittää että on minun silmään miellyttävä katsoa. Luulisin että monilla on näin, mutta kai se lienee nykyään muotia olla näennäis rehellinen, ja "myöntää" että ulkonäöllä on väliä.
Jos pidät jotain muuta miestä komeampa kuin omaasi, olet aloittajan logiikan mukaan tyytynyt mieheesi.
hassua että minä sain ap:n logiikasta jonku ihan muun käsityksen, jota taitaa tuolla alla selittää tarkemminkin. kai se riippuu siitä mistä lähtökohdasta haluaa toisen kirjoitusta tarkastella, ja mitä on jo päättäny valmiiksi siitä mitä toinen haluaa kirjoittaa. tuttu ilmiö tällä palstalla varsinkin
Täysin samaa mieltä edellisen kanssa.
Vastaan käsi sydämellä vaikken aloittaja olekaan: Minusta mieheni on maailman komein ilmestys. Minusta ei kertakaikkiaan ole toista yhtä komeaa.
Ja ei, en valehtele mutta toki saatte uskoa mitä haluatte.
Meikäläinen on käynyt nää samat keskustelut miehen kanssa, ja lopputulos on se että hän on tyytynyt minuun kun kokee ettei parempaa saisi. Kyllähän se päähän ottaa ja laski minunkun itsetunnon alas että tuskin sieltä koskaan nousee. Mutta se on tosi asia. Kyllä ne miehet haluaisi mallin rinnalleen.
Se nyt on sattumaakin kenen kelkkaan eksyy - yhtä hyvin se voi olla missi tai ei-missi. Sitä paitsi jokainen rehellinen voi todeta, että oman itsensä mielestä kauneimmat naiset eivät löydy missien joukosta. Tämähän olisi sula mahdottomuuskin: ikään kuin missien valintaprosessia ohjaisi jokin 'erehtymätön' kauneuden absoluuttinen arvioija.
Se, että missit yleisellä tasolla ovat kauniita ei muuta tätä tosiasiaa. Useimpien miesten mielestä on kuitenkin erityisen miellyttävää jos nainen on kaunis - siis kaunis ennen kaikkea miehen itsensä mielestä. Näin on siitäkin huolimatta, että muut kuin ulkoiset arvot ovat viime kädessä paljon merkityksellisempiä.
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan, että sinun tulisi kantaa ylpeänä viittaasi. Mies hyvin todennäköisesti pitää sinua kauniina, vaikka missejä kehuukin. Pitäisin tätä asetelmaa ns. normaalina ilmiönä.
Itsekin olen törmännyt tuollaiseen ajattelumalliin miesten kohdalla, aika outoa minusta. Miksi siis pitää ottaa se ihanteidensa vastainen nainen ja "tyytyä" siihen omaan puolisoon, kun toisen näköiset naiset viehättävät oikeasti enemmän? En minä ainakaan haluaisi olla mikään plan b. Jos minä rakastun johonkin ihmiseen ja olen hänen kanssaan niin silloin se oma kulta on silmissäni komein/hyvännäköisin.
Miehet myös kummasti jaottelevat naisia aina "vaimomateriaaliksi" ja "panoiksi" eli sänkyyn halutaan se todella kuuma ilmestys mutta se ei yht äkkiä kelpaakaan vaimoksi koska vaimon täytyy olla "siveämpi" muttei välttämättä kovin kaunis eli sellainen nätti tai tavallinen. Mistä ihmeestä tämä johtuu? Miehet osaavat kyllä olla ällöttäviä..
Omasta puolestani voin vastata, että olen miettinyt asiaa tarkasti ja pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei minun kannata odottaa Beyonceeta vaan koettaa mieluummin onneani jonkun toisen naisen kanssa. Näin ollen olen joutunut tyytymään nykyiseen Plan B:hen, kun en Beyonceeta saanut.
Jälikimmäiseen... Siksi, että panoksi miehet tietää että on helpompi saada kauniskin, siis kyllähän hekin pystyvät tasoaan ylläpitämään hetken aikaa, oli mikä mörkki tahansa. Mutta kauniilla riittää vientiä, ja miehet pelkäävät kilpailua. He käyttävät hyväkseen kauniita helposti, koska ovat itse heikkoja. He siis pelkäävät kilpailua, eivät luota uskollisuuteen ja vaimomateriaali on arkista, tavallista ja sitä mihin tyydytään, koska ne dorkat luulee, että se tavis ei kyllästy, petä eikä kaipaa mitään. He pystyvät omasta mielestään vastaamaan huutoon helpostikin. Ellei löydy todella heikkoitsetuntoista kaunista pakkausta.
Eihän kaikki kauniit ja nämä pakkaukset petä siis ja tunteet heilläkin on. Eikä nyt puhuta niistä "pimatsuista" siis bilehilepimatsut, eivät ole näitä upean kauniita tyyyppejä. Eikä ne kauniit makaakaan ympäriinsä välttämättä, mutta ongelma on usein siinä, että heidän ei tarvitse miellyttää ketään ja mies ei muutenkaan mielellään ota naista, jota pitää itsensä yläpuolella olevansa. Täytyy olla todella, todella vahva itsetuntoinen mies, jos pystyy seurustelemaan tasa-arvoisesti ja oikeasti naistaan rakastaen ja arvostaen kauniin ja älykkään naisen kanssa vaikka. Suurimmalla osalla pokka ei kestä ja siksi esim. kauniita usein haukutaan tyhmiksi: kun ei rumiksi voi. Miehillä on tarve olla naisen yläpuolella, rinnalla olo ei kelpaa. Pahin olisi nainen, joka olisi kaunis, älykäs, tekevä ja osaava. Sellainen olisi ihana työkaveri, mutta vaimona painajainen. Sitä heikkouden tunteen määrää ei voittaisi enää varmaan mikään.
Ja siis... Sitä rataa. Siksi se vaimomateriaali on sitä tavallista ja arkisempaa yleensä, ja se on sitä mihin tyydytään. Mikä menee ja menettelee. Miehet elää uskossa, ettei se petä eikä jätä. Pysyy paikallaan, ei muutu eikä ainakaan tule sitä alemmuuden tunnetta. Siksi se on niin shokki, kun se saakin tarpeekseen. Ei pelkästään siksi, että se olisi koskaan niin rakas ollut, sillä jos se olisi, sitähän olisi pitänyt niin hyvänä, ettei se lähde...
Kauniin naisen kanssa he pelkäävät alituisesti joutuvansa tekemään töitä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn: mietitkö hetkeäkään että herättääkö toinen sinussa suurempia tunteita, ja herättääkö? Jos Beyonce tulisi ehdottelemaan niin heivasitko nykyisesi?
Elämän aikana tulee kaikenlaista vastaan, myös toisia naisia, ja voi sitä tuskaa kun kokee elävänsä sellaisen rinnalla joka ei herätä mitään syvempiä tunteita. Ollaan vaan tyydytty siihen parhaaseen ulkonäöllisesti joka on mahdollista saada. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä aidon ystävyyden ja rakkauden kanssa. Silloin kyllä tunnustaa toki muiden kauneuden, mutta ei sitä muuta kauneutta rinnalleen kaipaa, kun tietää että toinen on jo se paras mahdollinen.
Ja paradoksihan tässä nyt on se (ok, yleistys), että niillä luonnostaan kauniilla naisilla on monesti paras itsetunto, jonka vuoksi heidän ei tarvitse hakea sille pönkitystä muiden miesten suosiosta. Ovat siis vähemmän alttiita pettämään, koska ovat tottuneet miesten huomioon ja pitävät sitä neutraalina ilmiönä. Vähemmän viehättävät naiset taas kokevat miehiltä saamansa huomion vahvemmin ja ovat alttiimpia testaamaan omaa viehätysvoimaansa, koska he eivät ole siitä varmoja kuten kauniit.
Eli siinä miehet sahaavat omaa oksaansa (eivät uskalla parisuhteeseen kauniin kanssa ja katkeroituvat) ja pahimmassa tapauksessa jos uskaltautuvat tuhovat koko suhteen turhalla mustasukkaisuudella.
No tuota, mieti nyt.
Onko miehesi mielestäsi maailman komein? Jos ei, niin miksi tyydyt sellaiseen?
Mitä oikeastaan kauneus on? Kun katsoo erilaisia ihmisiä, niissä kaikissa miltei on jotain kaunista/komeaa tai sitten ne on kauheen rumia.
Minä ainakin kategorioin ihmiset "missehin", kiinnostaviin ja rumiin. Missityyppi on ihan jees kattella, mutta ei sellasta kotona haluais pitää, kiinnostavat on se kategoria johon mä satsaan.
sama se mistä ruokahalu hankitaan kunhan syö kotona. Eiks niin?
Noh, kerran oman ukkoni kanssa keskustelin myös hyvännäköisistä naisista. Itse en ole sellainen enää, olen pieni ja nykyään myös paksu. Mieheni tuumasi, että mihinkä sitä silmänsä laittais, kun niitä ohi kävelee. Ja että minkäs se nainen sille voi, jos on hyvännäköinen. Onhan se niinkin. Tuleepa sitä itsekin todettua toisinaan, että onpa siinä komea tai hyvännäköinen mies. Ulkonäköön nyt vaan kiinnittää huomiota vieraassa ihmisessä. Se on taivahan tosi.
Nämä on kuules niitä itsetuntokysymyksiä. Ei kannata liikaa ruveta märehtimään moisia asioita. Usko itseesi. Sinun miehesi on kimpassa sinun kanssasi ja hän arvostaa ominaisuuksiasi, vaikket ehkä ihan missi olisikaan.
Sääntönä sopii pitää vanhaa sanontaa: katsoa saa, muttei koskea...
Eikö ihmiset enää mene yhteen rakkaudesta?
Upean pinnallista paskaa...jatkakaa samaan malliin.
Kyllä, minun mies on mielestäni todella hyvän näköinen, ainakin viehättää minun silmääni todella paljon. En koe lainkaan että joudun tälläseen tyytymään. Oon onnellinen tuosta miehestä. En pelkästään sen takia että se on mielestäni hyvän näköinen vaan myös muutenkin.
Mutta kyllä se ketuttaa jos toi ukko haluais kauniimman naisen ja vaan tyytyy muhun. Sitä mä en voi käsittää.
Se kyllä siinä sitten nakkasi tälleen että "Sitä pittää tyytyä semmoseen jonka saa" ja nauro päälle. Olin taas siinä että mitä helvettiä oikeesti.. Uskon että veti vitsillä, mutta mistäs sitä koskaan tietää.
Paljon se kyllä sanoo että tykkää muodokkaista naisista ja ei haittaa vaikka on vähän massua tai on vähän muhkeempi.. Mut sit toisaalta sen mielestä ois niin ihanaa jos ois rinnalla joku tyyliin Megan Fox. Huoh.
Mää en vaan tajua. Enempi ja enempi aina vaan uskon siihen että jotku miehet oikeesti vaan tyytyy siihen tavalliseen naiseen ja sit fantasioidaan jostain tosi kauniista mut tiedetään et ei oo mahkuja saaha semmosta.
Mutta miehesi ei ole maailman komein, joten olet joutunut tyytymään häneen.
Niimpä. Itekään en osaa edes verrata omaa miestäni muihin miehiin! Mun mies on ainakin just mun makuun.
Lehdissä näkyvät miehet ja kaikenmaailman Brad Pittit ei oo edes mun makuun (ovat aika tylsiä..?) ja ne hyvännäköisimmätkään ei ole niin hyvännäköisiä kuin poikaystäväni. Eikä mun poikaystävä treenaa eikä mitään (enkä edes treenatun näköisistä pidä), mutta on luonnostaan sopivan kokoinen ja kasvoista on just mun makuun. Pyllykin hyvä.
Joten ite en ainakaan naisena tajua, miksi joku oikeasti haluaisi tavoitella jotain julkkiksia, esim. missejä, jotka on usein ihan tavallisen näkösiä..? Ei ole mun mielestä edes järin hyvävartaloisia tai naisellisia loppujenlopuksi, tosi tavallisen näkösiä. Taviksistakin löytyy aika usein semmoisia, jotka on mun mielestä paljon kauniimpia.
Joten miehet, minä en ainakaan (tai myöskään) ymmärrä logiikkaanne.
Naiset harvoin ovat niin pinnallisia, että haluaisivat "maailman komeimman" miehen. He yleensä haluavat sen miehen, joka on kaikin puolin paras (ja rakkain) juuri heille. Mistään tyytymisestä ei siis ole kyse, kun ainen pariutuu tavallisen miehen kanssa.
Itse en ainakaan "tekisi" sillä miehen komeudella yhtään mitään. Haluan rinnalleni ihmisen, en pelkkää ihmisen kuorta.
typerä ulkonäöstä jauhaminen. Oikeasti, voi kun aivoja voisi asentaa ihmisten päähän. Kaikki ihmiset vanhenee, rypistyy, roikahtaa, löllähtää. Nuoruus kestää hetken aikaa, 40v. alkaa rupsistuminen todenteolla vauhdittumaan. Toki voi säilyä hyvännäköisenä silti, jos hiukan panostaa painoon, hiuksiin, siisteyteen ja vaatteisiin. Kannattaa vanheta arvokkaasti. Kiristetyt kuminaamat on naurettavia.
Eipä naisetkaan saa sitä 1 toivetta miehissä, täytyy tyytyä muihin.
Olen samaa mieltä kuin pari muutakin kirjoittajaa, eli että tuskin sinunkaan miehesi on maailman komein vaikka onkin sinulle hyvä. Minä en ole Jessica Alba eikä mieheni Johnny Depp, mutta kun maailmassa on paljon muutakin kuin pelkkä ulkonäkö, niin olen hyvin tyytyväinen. Ja tietenkin toisen ulkonäkö miellyttää molempia, eli niin kuin miehesi sanoikin niin tuskin sitä yhdessä oltaisiin jos toisen ulkonäkö ei miellytä. Miehesi siis varmaankin keskusteli PELKÄSTÄ ulkonäöstä.
Kuulostat aika nuorelta ja idealistiselta. Tietysti ihannemaailmassa sitä ottaisi kumppanin, jolla on 100% täydellinen ulkonäkö, 100% täydellinen luonne, 100% täydelliset kaverit, 100% täydellinen elämäntapa,... Mutta todellisessa maailmassa osoittaisi mielestäni vain naiviutta odottaa jotakin TÄYDELLISTÄ.
Uskokaa hyvät naiset ja miehetkin. Kyllä se pari valitaan muutoin kuin pelkän ulkonäön perusteella aika usein. Minä en ole mikään laiha missi, mutta silti kelpasin maan mainiosti akateemisesti koulutetulle miljonäärille ihan mainiosti..hän olisi kyllä saannut halutessaa huippumallinkin, mutta valitsi toisin.
Tuota, ellen nyt ihan väärin muista niin rakastuttuamme tai ihastuttuamme olimme toisistamme varsin täydellisesti sekaisin ihan molemmat, vaikka emme nyt kumpikaan todellakaan voida sanoutua nykyisistä duuneista irti ja alkaa elättää itseämme malleina. Sen koomin tietysti meno on vähän arkipäiväistynyt mutta en edelleenkään osaa miettiä koko ulkonäköasiaa yhtään. Ei kai kukaan mihinkään "tyydy" sentään? Jos on kurjaa niin kai sitä osaa lähteä liitosta? Eihän nykyään ole kenenkään mikään pakko seurustella, voi olla yksinkin jos ei mieluista löydy?
Moniko nykyajan missi on oikeasti kaunis? Nehän on ihan tavallisen näköisiä naisia, jotka vaan haluaa olla enemmän kuin "tavistyttöjä". Misseys on suora pääsy paremmille miesapajille eli niiden miesten perään, jolla on käteistä normaalia enemmän. Jos sattuu sinulla olemmaan sopivasti pituutta, niin kisaan vaan. Ei oo kummosen näköisiä naisia, joten en edes ymmärrä teidän ei-missien ajatus maailmaa. Eri asia on sitten nämä maailman luokan missit, mutta ne taitaa olla kaikenmoisissa leikkauksissa käyneitä.
Miksi naiset aina väittävät haluavansa rehellisen miehen?
heh. on turhaa itsensä kiduttamista (ja samalla miehen kiduttamista myös) kysyä mieheltä tuollaisesta asiasta, kun hyvin tiedät itsekin jo vastauksen valmiiksi, että et ole mitään täydellinen nainen. Sitten loukkaannut kun kuulet totuuden. Jos mies vastaisi että hyi en pidä kauniista naisista, niin suutut siitä että mies valehtelee. Ikinä ei ole hyvä. Itselläkin on aika heikko itsetunto varsinkin kun on nyt tullut pari kiloa joita yritän saada häviämään, ja joskus heikkona hetkenä olen kysellyt omalta miesystävältäni naiskauneudesta, "onko tuo nainen kaunis, panisitko tuota ja tuota ja tuota" mutta turha tuon kanssa on mistään semmoisista asioista keskustella, mies vaivaantuu pahasti eikä sano sitten mitään. Ja sekös se loukkaa myöskin siten. Ei hyvä jos vastaa rehellisesti, ei hyvä jos valehtelee vihaavansa kauneutta, eikä hyvä jos ei kommentoi.
Naiset... miksi me olemme niin hankalia jääriä ja väkisin vääntelemme riitaa olemattomista asioista? Miehet ovat ajatusmaailmoiltaan niin erilaisia, eivät ne osaa muotoilla lauseitaan kulloinkin sopivimmaksi tilanteen mukaan, eikä niille tule mieleen sanoa että "kulta, sinä olet nainen johon rakastuin ja sinä olet minulle se kaunein." Yritettäisiinkö miettiä välillä järjellä eikä aina niillä pelkillä ylipursuvilla tuntekuohuilla?
Ja etenkin, kun se oikea lause menisi
"Kulta. Sinä satuit olemaan siinä ja vapaa, joten sinuun minä tyydyin. Hetken aikaa alkuhuumassa olin jopa ihastunut ja nykyään tämä kaikki on vaan niin paljon helpompaa. Et ole minulle se kaunein, mutta älä sure, minulla on fantasioita ja voinhan aina pettää, kuten 85% muistakin miehistä. Älä sure, elämässä ei ole satuja, ei sinulle eikä minulle, eikä kannata liikaa unelmoida mistään kauneudesta tai rakkaudesta, koska sellaista ei ole juurikaan olemassa. Menepäs laittamaan ruokaa ja tuo olut, tv:stä tulee jääkiekkoa... Joten olethan hiljaa?"
Ei kannatakaan haastaa riitaa, kun suurin osa ihmisistä vain tyytyy, naisistakin.
Nuo miesten mielistelyt on naurettavia. Minä olen nainen mutta en mikään sinun "me", joten puhu vain itsestäsi. Sinä olet ehkä hankala, jäärä ja väkisin vääntelet riitaa, ja olet epäjärkevä, mutta älä jaksa yleistää. Loppulauseesi on puhdasta mielistelyä. "Yritettäisiinkö miettiä välillä järjellä eikä aina niillä pelkillä ylipursuvilla tuntekuohuilla?"
Puuttuu enää se jatko "kuten miehet", eikö totta.
Kovinkaan moni tuntemani ei mieti millään ylipursuavilla millään, ja on jopa täysin typerää miettiä tunteita järjellä. Oletko tyhmä? Tunteet ovat nimenomaan tunteita ja tottakai, kannattaa miettiä kannattaako kaikkeen reagoida. Satuja ei ole. Mutta tunteita ei voi ymmärtää järjellä. Miehet eivät nimenomaan hallitse tunteitaan tämän takia, useinkaan. Siksi niin moni juo, riehuu ja on väkivaltaisia. He yrittävät luoda illuusion "vain järjestä" ja siksi voivat pahoin. Että nuo nuoleskelut voi jättää jo, ja olet ihan yksinäsi se nainen kuka olet. Kuten jookainen mies on lopulta yksinään se mies kuka on. Jos et jo tajunnut niin siinä kun useammat naiset reagoi välillä vatvomalla tunteitaan, on se paljon pienempi paha, kun se että pidättelee, ja kieltää asiat, vetää lärvit ja tappaa jonkun kun kaikki pääsee valloilleen.
Mutta että pysy vaan ihan omalla puolellasi ja nosta itseäsi muitten yläpuolelle ihan ilman sukuelimistä johtuvia yleistyksiä.
Alkuperäiseen ongelmaan en ota kantaa. Useat ihmiset ovat niin epärealistisia ihmisen luonteen kanssa, että pettymyksiä seuraa väkisinkin. Toisaalta, pettymykset kuuluvat elämään, kannattaa ne puida pois, mutta ei niistä koskaan eroon pääse. Ottakaa siis lunkisti.
Harvoin täällä muutakaan voi.
" Yritettäisiinkö miettiä välillä järjellä eikä aina niillä pelkillä ylipursuvilla tuntekuohuilla? " Olen kysynyt usein samaa, mutta saamieni vastauksien perustella mahdotonta.
Minä olen luovuttanut. Nainen tarvitsee elääkseen erilaista tunteiden meuhkaamista ja jatkuvaa liikettä tunteiden marginaalien välissä. Annan vaimoni meuhkata aikansa ja usein hän tulee samaan johtopäätökseen 12 h viiveellä.
Meillä tämä kaunein nainen- keskustelu käydään säännöllisesti samalla kaavalla mutta ei se minua häiritse; meillä homma toimii näin ja hyvin.
Kyllä minäkin vääntäisin riitaa jos mies sanoisi että "on tyytynyt minuun". Sehän kertoo siitä että mies olisi mahdollisuuden tullessa ottanut kauniimman, eli siis laittanut ulkonäön etusijalle ja sisin olisi ollut toissijaista.
Ylä-asteella ja lukiossa vielä ihan ymmärrettävää, mutta aikuiset halauvat parisuhteiltaan jo jotain enemmän. Ei riitä kaunis ulkokuori,pitää olla jotain pinnan alla joka viehättää.
Kyllä ap varmaan hyväksyy, ettei ole miehensä silmissä maailman kaunein, mutta tuskin sitä, että mies oikeasti haluaisi vierelleen sen maailman kauneimman eikä häntä.
"Kyllä ap varmaan hyväksyy, ettei ole miehensä silmissä maailman kaunein, mutta tuskin sitä, että mies oikeasti haluaisi vierelleen sen maailman kauneimman eikä häntä."
Väärin.
Mies oikeasti haluaisi vierelleen kaikki maailman siedettävännäköiset naiset, mutta tyytyy siihen yhteen, jota täydentää kuvitelmilla ja nettipornolla -- jos on kunnollista sorttia.
"että mies oikeasti haluaisi vierelleen sen maailman kauneimman eikä häntä."
Mistäs näin päätellään? Tuskin se maailman kaunein mikään mahtava tyyppi on? Ei oikeasti jaksa näitä naisten (aloittajankin) jekkukysymyksiä, joihin pitää keskittyä vastaamaan ja silti nainen ymmärtää jotenkin negatiivisesti. Jos hakee konfliktia miehensä kanssa, niin kyllä sen jossain vaiheessa saa.
Siis mikä siinä on hankala ymmärtää. mies voi vain vastata: "kyllä monet muut naiset on nätimpiä. mutta sinua en vaihtais koska ei se olisi muiden kanssa samanlaista" Näin on oma mieheni tajunnut aikanaan sanoa, keskustelu on jäänyt tasan siihen. Ei noissa asioissa tarvitse ku sydämestä puhua.
Ap:n mies sanoi ajattelemattomasti. En usko että tarkoitti sitä, mutta ei tuo nyt kovin kivasti ole sanottu että mielellään ottaisi kauniin naisen rinnalleen, mutta kun niitä ei kaikille riitä.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää että miesten ja naisten aivot toimivat eri tavalla, jos näet tuon ap:n miehen sanomisen pelkkänä toteamuksena siitä että maailmassa on kauniita naisia.
Tällaiset keskustelut on miehenä parasta vain välttää. Onhan se nyt selvä, että juuri se sinun naisesi ei ole maailman kaunein, eikä lähelläkään. Se voi silti olla oikein hyvännäköinen omaan silmään, ja ihmisenä loistava. Naisille tämän sanominen ei välttämättä riittäisi alkuunkaan... :D
vain naiset jaksaa jauhaa tuosta ulkonäöstä.
Huh mitä vastauksia. Minun mieheni ei ole maailman komein, mutta minulle on aivan sama minkänäköinen hän on, minulle riittää että hänen ulkonäkönsä on/on ollut sellainen johon olen viehättynyt aikanaan. Parisuhdetta ajatellen, ulkonäkö on ollut toissijainen kriteeri: paljon enemmän on merkannut se tunne, mitä olen toista kohtaan tuntenut. Ei tulisi mieleenkään alkaa seurustelemaan jonku kanssa pelkän ulkonäön vuoksi, kyllä siinä täytyy olla sitä jotain sekä arvomaailmoiden täytyy myös kohdata.
Vaikka olisi vaihtoehtona Brad Pitt, en miestäni vaihtaisi, koska tiedän etten samanlaista ihanaa, rakkauden- ja huumorintäyteistä suhdetta tulisi kenenkään muun kanssa saamaan. Hän on minulle se oikea juuri nyt.
Ulkonäön ainoa sija parinvalinnassa on ollut minulle se että minun pitää kokea viehätystä toista kohtaan, halua suudella, rakastella. Ei ihme että on niin paljon avioeroja, riitaisia suhteita, onnettomuutta, rakkaudettomuutta, jos perheitä perustetaan noista lähtökohdista "ollaan nyt sitten tämän kanssa, kun ei parempaa saada". Yksikin joka noin ajattelee, ei ole oikeaa, aitoa, pyyteetöntä rakkautta kokenut.
Ihminen "tyytyy" elämässään hyvin moneen asiaan. Sitä kutsutaan yleisesti realismiksi. Ihminen hakee elämässään tasapainotilaa jossa nähty vaiva, halu jonkun saamiseen ja siitä saatu tyydytys ovat balanssissa. Suuri osa meistä voisi esim. päässä työuralla hyvinkin pitkälle jos asettaisia sen ykköseksi elämässään, tekisi valtavasti töitä ja pyrkisi määrätietoisesti eteenpäin. Suurin osa meistä silti "tyytyy" kohtuulliseen palkkaan ja asemaan ja asettaa vaikka vapaa-ajan ja perheen sen edelle. Samoin jokainen meistä voisi olla laiha, huippukuntoinen ja lihaksikas jos käyttäisi neljä tuntia joka ikinen päivä treenaamiseen. Mutta silti useimmat meistä "tyytyvät" olemaan tavallisia hieman ylipainoisia sohvaperunoita koska sohvalla tv:n katselu on mukavampaa kuin salilla rehkiminen.
Emme siis useinkaan pyri siihen korkeimpaan mahdolliseen jonka voimme saada sillä se, jonka olemme jo saaneet, on meille ihan riittävän hyvä. Yleensä siis jonkinlainen kompromissi mutta sellainen kompromissi jonka kanssa voimme hyvin elää tyytyväisenä. Ja tämä pätee myös puolison valintaan. Eikä sitä pidä ottaa minään loukkauksena vaikka suurin osa naisista haluaisikin olla jotain aivan eritysen erikoista ja maailmaa mullistavan ihanaa sille miehelle. Mutta se on vain sellainen "leikki" jossa vähän aikaa ollaan kuin se olisi totta ja sitten solahdetaan siihen tavalliseen arkeen ja eletään sen realistisen totuuden kanssa. EIkä se tarkoita ettei sitä tavallista puolisoa voisi oikeasti rakastaa, vaan sitä että häntä rakastaa siitä huolimatta että hän ei ole se maailman kaunein tai komein. Eikö se ole oikeastaan parempi niin? Kuka nyt ei rakastaisi täydellistä ihmistä, epätäydellisen rakastaminen on paljon vaikeampaa.
Riippuu varmaan täysin miehestä.
Itse en voisi koskaan olla naisen kanssa johon olisin vain "tyytynyt". Se olisi loukkaus sekä häntä, että itseäni kohtaan.
Mutta kyllähän se lienee fakta, että vaikka olisi Jope Ruonansuun näköinen, ni silti varmaan mielummin ottaisi sen "kauniin" naisen kuin omaa tasoaan olevan sotanorsun.
Suurin osa varmasti (sukupuoleen katsomatta) tajuaakin sen, että on melko turha haaveilla mistään Brad Pitteistä/Angelina Jolieista jos näyttää perus sohvaperunalta...
Olen saanut itse kuulla tästä "vaimo-matskusta" mieheltäni ja minusta se on loukkaavaa. Varsinkin kun mieheni on sanonut että minä voisin olla sitä vaimo-matskua mutta jos haluaisin olla esimerkiksi seksikäs ja kaunis niin minun pitäisi laihduttaa. Ja samaan hengenvetoon kertoo sitten kuinka kaunis työkaveri hänellä on ja kuinka mukavaa sen kanssa on tehdä yhteisiä työvuoroja. En ole edes isokokoinen, mutta en tosin mikään salilla treenattu timmipersekään, kuten tämä hänen työkaverinsa. Eipä siinä, salasuhde heillä kahdella varmaan onkin.
Miehelläsi taitaa olla vielä paljon elämässä opittavaa, mutta sinun ei sitä opiimista tarvitse jäädä odottelemaan. Tiedät sen itsekkin, että joku olisi varmasti valmis rakastaan sinua, niinkuin sinäkin kykenet toista ihmistä rakastamaan. Jätä pikkupojat pikkutytöille ;)
En minä ole täydellinen, ei kukaan ole, eikä pidä ollakaan. Haluaisin vain että mieheni ei ajattelisi että tuohon akkaan täytyy tyytyä kun en muutakaan oo saanut. Mutta tuosta keskustelusta tuli tunne että hän haluaisi kauniin naisen, jonku todella seksikkään ja täyteläisen. Ja kun vitsillä sanoi että täytyy tyytyä siihen mitä saa, perhana kun toi lause vaivaa, entä jos ei oikeesti vitsillä sanonutkaan!
Eikä minua haittaa vaikka mieheni ajattelisi (ja tiedän ajattelevankin ainakin välillä..) esim kaupassa että ompa nätti nainen tuossa.. Se on ok, en minä ole kaunein, tiedän sen. Mutta edelleen painotan sitä että haluaisin vain että mieheni ei ole ottanut minua ja koe että tuohon on nyt tyydyttävä kun ei paremman näköstä ole saanut.
On varmasti niitä jotka noin voisi omasta kumppanista ajatellakin, toivottavasti semmosia ihmisiä ei paljoa olisi.
Ja ei, ulkonäkö ei ole tärkein mutta täytyy sitä fyysistä vetovoimaa olla että voi seurustella, minun mielestäni ainakin.
Haluan EHDOTTOMASTI olla hänen silmissään kaunein nainen maailmassa ! Jos muuta uskaltaa kertoa, loppuu tämä peli tähän !
Ja huom. olen kesi-ikäinen, harmaantunut, meikkaamaton, kirppiskuteisiin pukeutunut.
Mutta näin se vaan menee. Kyllä oman miehen pitää arvostaa naista, vaikka sitä ei kukaan muu tekisikään !
"Haluan EHDOTTOMASTI olla hänen silmissään kaunein nainen maailmassa !"
"Kyllä oman miehen pitää arvostaa naista, "
Elikkä arvostus on sinulle yhtä kuin tyhjien paikkansa pitämättömien kohteliaisuuksien/latteuksien lausuminen?!
Vai oliko tekstisi sarkasmia..?
Loistava lähtökohta suhteen onnistumiselle; "Haluan EHDOTTOMASTI...", oman miehen pitää arvostaa naista".
Onnea valitsemallasi tiellä.
Tuskin oli sarkasmia, vaan naiset yleensäkin haluavat olla sen oman miehen silmissä myös kauneimpia maailmassa. Miehet eivät ehkä tätä oikein sitten näköjään tajua. Minäkin joskus kuvittelin että minun kanssani oleva mies näkisi minut myös ulkonäöltäni kauniina ja ihanana, parempana kuin kukaan muu nainen. Ehkä siksi, että naiset itse näkevät sen oman kultansa näin, hyvännäköisenä, komeampana kuin muut miehet. Kun rakastuu toiseen, toisen ulkonäkökin alkaa näyttää paremmalta, vaikkei se mitenkään enemmistön mielestä mikään huippuhyvä olisikaan. Näin ei sitten ehkä tapahdu miehille, nainen onkin vain tavis ulkonäöltään, eikä mies hänen ulkonäköään alakaan ihailla rakastuessaan.
Minäkin olen kuullut mieheltäni että en ole kaunis, en nätti, olen ihan tavallisen näköinen. En ole kuulemma rumakaan. Sanoi myös ettei olisi kauniin kanssa ihan vain ulkonäön vuoksi, mutta eipä tuo paljon lohduttanut.
Naisilla on kyllä käsittämätön kyky valehdella sekä itselleen että muille. Välillä olen jopa uskoa naista, kun joku nainen sanoo että hänen mielestään hänen kultansa on maailman komein, vaikka kaikki joilla on silmät päässet voivat nähdä että kyseessä on tavallinen sohvaperuna.
"Minäkin olen kuullut mieheltäni että en ole kaunis, en nätti, olen ihan tavallisen näköinen. En ole kuulemma rumakaan. "
No ei nyt noinkaan. =P
Kyllä esim oma naiseni on hyvännäköinen (itseasiassa poikkeuksellisen hyvännäköinen) ja todella seksikäs ja timmi vartaloinen.
Mutta ettäkö 7 miljardiin ihmiseen ei mahdu paremman näköistä?! Järki käteen...
Komppaan fiksuja yllä vastanneita, eli parisuhteessa painaa niiiiin monet muutkin tekijät kuin se ulkonäkö - ja lisäksi se mystinen rakastumisen kemia tekee ne tepposet kaikille, että rakkaan ulkonäkö on omille silmille kaunista katseltavaa. Jos sen sijaan on tyytymisen tunne itsellä, niin silloin sitä oikeata rakkauttakaan ei ole.
Lisäksi haluan muistuttaa, että kauneuteen ja komeuteenkin turtuu. Usko tai älä, se missikin alkaa näyttämään ihan tavalliselta kuolevaiselta siinä vieressä, kun kovin huuma on ohi ja todellista rakkautta, joka perustuu henkiseen puoleen, ei ole. Samoin tietysti se miesmalli.
En sitten ymmärrä miksi niin monet naiset ovat niin epävarmoja ja etenkin ulkonäöstään.. vaikka rinnalla olisikin mies, niin turhaa!!
Suurin osa naisista kun on jollain tavalla miehistä nättejä/kauniita! Tähän riittää että vähän kattoo mitä päälleen laittaa (jotku sitten osaa korostaa niitä parhaita puoliaan enemmän), tukka yms. siistit, ei haise tai ole sairaaalloisen lihava.
Missitkin menee pitkälti varsinkin suomessa tuohon kategoriaan, ne on vain vähän tavallista naista enemmän laitettuja, ja vielä ammattilaisten käsissä..
Tuollaisten kysymysten esittäminen vain on varma tapa saada riita aikaan, sillä mies ei voi vastata kuin väärin :)
ei vastaa - nainen suuttuu
vastaaminen kestää - nainen suuttuu
olet kaunein - nainen suuttuu, mies valehtelee
missi on kaunis - nainen suuttuu ja loukkaantuu
sekä sinä että missi olette kauniita - jatkokysymys kumpi on kauniimpi/ kumman valitsisit, lopulta mies kumminkin ajautuu umpikujaan ja suututtaa naisen :D
En itsekkään mikään missi tyyppi ole mutta tyytyväinen noin yleensä ottaen ulkonäkööni ja tiedän hyvin mistä asioista mieheni minussa pitää sekä kuinka paljon. Mutta aina on joku minuakin kauniimpi niin omasta kuin miehenikin mielestä, itse asiassa tälläisiä naisia taitaa tulla päivittäin vastaan :)
mitä sitten, mulla on muutakin kuin ulkonäkö ja olen melko varma ettei kukaan muu pitäisi miehestäni enempää kuin minä, joten jos mies vaihtaa minut, niin todennäköisesti se on hän joka häviää :)
Puhut asiaa, mutta ymmärrän kyllä miksi niin monelle naiselle tämä on iso juttu ja itsetunto on valmiiksi alhaalla. Osa miehistä kun vertailee naisten ulkonäköä -hyvinkin äänekkäästi. Baarissa heitetään pistemääriä, päin naamaakin saatetaan sanoa epämiellyttävistä kasvonpiirteistä jne. Oikeasti, aika iso osa miehistä on ilkeitä suustaan mitä tulee naisten ulkonäköön. Vaikea uskoa että olisi juuri törmännyt sellaiseen mieheen joka ei sitä tekisi.
Kyllä minulla kieltämättä hieman inhottaa ihan rehellisesti sanottuna, kun mies vertailee naisensa ulkonäköä esim. ohikulkijoihin, ja mikä pahinta: naisen kavereihin. Jotkut naiset kestävät tämän, mutta minä en ole niin terästä että kestäisin miehen kommentin siitä että ystäväni on hänen mielestään kauniimpi kuin minä.
Toki kaikki eivät näin tee, mutta jotkut tekevät ja se jättää jälkensä.
täytyy kyllä todeta, että pahempaa minustaki on mikäli mies/mieheni vertaisi minua kavereihini tai tavallisiin naisiin kadulla, etenkin jos en edes kysy kumpi on kauniimpi tms..
Mutta aloittajahan kysyi misseistä, mikä on aika eriasia kuin tavallisista naisista kysely, yleensäkin turhan paljon havitellaan julkisuuden antamaa kauneus ihannetta.
Tuollaiset miehet jotka arvostelee/ vertaa/analysoi naistaan kysymättä, tai arvostelevat tuntemattomia naisia baareissa päin näköä nyt ovat ihan naurettavia.
Kyllä itekin törmännyt tähän julkiseen pisteyttämiseen oudoilta miehiltä, joku jopa joskus sanoi, että ootko hyvä estejuoksus kun oot tommenen hevonen! :( eipä se hyvältä tuntunu, mutta niin vain samaisen henkilön veli kelpuutti minut useamman kerran yöksi viereensä :D Eli makuja on monia, kannattaa vain valikoida seura tarkasti :)
Itse en kotipaikkakunnallani juuri saanut miehiltä kuin neg. tiivistä huomiota, koska kyseisellä paikkakunnalla vieruksutaan hyvin paljon erilaisuutta, enkä ole mitenkään perinteisesti kaunis, enkä luonteeltanikaan mikään muiden mukana menijä kokemusten vuoksi. Nykyisen mieheni paikkakunnalla, olen saanut todella paljon huomiota miehiltä, niin ulkonäön kuin luonteenkin osalta ja vain positiivisesti. Seuralla siis todella on väliä!
Minun mielestäni kumppani voi pitää jotakuta kauniina tai nättinä ja ehkä sanoakin sen, mutta se ei välttämättä tarkoita että hän RAKASTAA ihailun kohdetta eikä välttämättä halua mitään seksiä ja muuta vastaavaa. Kyse voi olla tavallisesta: "Ihan kivan näkönen". Ei rakkaus synny ulkonäöstä..
"Minun mielestäni kumppani voi pitää jotakuta kauniina tai nättinä ja ehkä sanoakin sen, mutta se ei välttämättä tarkoita että hän RAKASTAA ihailun kohdetta eikä "
Tässähän onkin juuri jutun pointti. On todella hassua että nainen hakee sitä hyväksyntää nimenomaan sen ulkonäön kautta ja ajattelee ikäänkuin miehen suuri ihastus naisen ulkonäköön olisi automaattisesti sama asia kuin miehen rakkaus naiseen ja halu olla naisen kanssa. Eivät miehet sentään ole niin yksinkertaisia enkä ole ennen ajatellut naistenkaan olevan niin yksinkertaisia että noin ajattelisivat.
Toki on imartelevaa ja itsetuntoa kohottavaa jos oma mies pitää naistaan kauniina mutta kyllä se todellinen rakkaus on kuitenkin se tärkein. Sitä ei saa aikaan kauneus eikä kauneus sitä pelasta jos sitä ei muuten ole.
En minä kyllä käsittänyt niin että ap korreloisi rakkauden oman kauneuden tunnustukseen. Enemmänkin kyse taisi olla siitä (näin naisena ajateltuna), että nainen ei halua että mies vaihtaisi mahdollisuuden tullessa kauniimpaan. Ei kai tässä ollut kyse siitä, ettei mies saisi ihannoida muiden naisten kauneutta, vaan siitä että samalla tunnustaa että siinä omassa on sitä jotain (persoonassa, sielussa), joka viehättää enemmän kuin kenenkään muun olemus.
Hassu juttu, minä käsitän ap:n kertomuksen niin eri tavalla. Minä käsitän sen niin, että ap on huolissaan siitä että miehensä kriteeri parisuhteeseen on ollut ulkonäkö ja kauneus, eikä se persoona ja tunne toista kohtaan.
Mutta ap:han kirjoitti: "Mies vastasi että ei ja muka niin vakuutti että olen kaunis ja että eihän hän minun kanssa olisi jos en ulkonäöllisesti viehättäisi lainkaan. Korosti myös sitä että on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin vain se ulkonäkö."
Ihan hullu kysymyskin. Ja minun mieheni tulisi ajatella, että minä olen maailman kaunein nainen!
Minun mieheni ei ole Depp tai Clooney. Enkä minä JLo. He kaikki ovat minun mielestäni faktisesti meitä kauniimpia tai komeampia. So?
Minä olen mieheni silmissä kaunis, viehättävä ja haluttava. Mitä muuta nainen voi tahtoa? Sitä, että muut maailman kauniit naiset katoavat?
Minä ajattelen asian niin, että vaikka maailmassa on paljon minua kauniinpia (ja nykyään nuorempia!) naisia, niin mieheni pysyy silti rinnallani ja on aikoinaan valinnut minut. Vaikka ympärillä oli niin paljon muitakin.
Samalla tavalla ajattelen miehestäni, että vaikka fyysisiltä piirteiltä komeampia miehiä on olemassa, niin yhtäkään heistä en kelpuuttaisi puolisokseni. Ja miestäni pidän hauskan näköisenä, välillä jopa niin komeana, että hätkähdän kun katson häntä kauempaa vaikka kaupassa tai jossain juhlissa.
Minä rakastan miestäni vielä sittenkin kun häneltä tukka lähtee päästä ja ryhti menee kumaraan. Tekohampaatkin saa tulla ;) Rakastan toivottavasti vielä enemmän kuin nyt.
Me ihastelemme välillä yhdessä kauniita naisia ja komeita miehiä. Eikä se tunnu millään tavalla pahalta. Samalla tavalla voi katsoa kaunista maisemaa tai taulua. Eihän meidän kotikaan ole maailman hienoin, ja silti se tuntuu maailman viityisimmältä paikalta olla ja elää.
Ja takana yhteisiä vuosia jo yli 20.
"mieheni pysyy silti rinnallani ja on aikoinaan valinnut minut. Vaikka ympärillä oli niin paljon muitakin."
Tässähän se pointti juuri olikin eli mies kyllä itse tiedostaa ettei ole niin komea että saisi jonkun noista "todella kauniista" naisista joten hän tyytyy sinuun. Eli oikeasti sellainen kauniimpi nainen kiinnostaisi mutta koska sitä ei ole mahdollista saada, niin sitten "joutuu" olemaan sen oman puolisonsa kanssa. Näin minä sen käsitin.
Ja monet ovat sanoneet että vaikka mies pitäisikin muita naisia seksikkäämpinä/kauniimpina kuin omaa puolisoa niin siinä on tunteetkin mukana eikä mies näin ollen haluaisi seurustella kauniimman kanssa. Mutta entäs sitten jos kyseessä tosiaan on pelkkä ulkonäkö? Eli voiko mies sitten pettää tälläisen kauniimman naisen kanssa koska siihen ei liity tunteet mitenkään?
Itse olen onneksi tavannut tarpeeksi järkeviä miehiä, jotka eivät ääneen ihastele muita tai vertaa heitä minuun ym. koska se olisi todella loukkaavaa. Kyllä varmasti joku muu on kauniimpi kuin minä, mutta en minä halua sitä kuulla..
Minun itsetuntoni kyllä kestää sen tosiasian, että en ole maailman kaunein nainen.
Olen ihan riittävä tällaisenaan, ja tyytyväinen itseeni. Kauniita ihmisiä -sukupuolesta riippumatta- on mukava katsella ja ihastella. Joskus jopa ääneen. Ja myös puolisoni kanssa.
Maailma ei katoa ympäriltä kun ollaan parisuhteessa. Sitä on mukava katsella ja ihastella. Niin niitä maisemia, tauluja kuin muita ihmisiä. Ja se kauneuskin on aina katsojan silmissä. Seksikkyyskin lähtee aivan jostain muualta kuin pinnasta.
Ikä tuo sinullekin aivan varmasti varmuutta itsestäsi ja ymmärrät, että ei kukaan petä vain siksi, että jollain toisella on nätti naama.
Luota itseesi enemmän. Kyllä sinä sitten vielä joskus pystyt olemaan loukkaantumatta.
Tyytyminen johonkin tarkoittaa kyllä minun maailmassa lähes samaa kuin tyytymätön. Ei saa sitä mitä oikeasti haluaisi, ja ottaa korvikkeeen. Vaikka mieheni ei ole maailman komein mies, en todellakaan ole tyytynyt häneen. Muita en ottaisi. En, vaikka jonoon asettuisivat tarjolle. Oletan, että mieheni ajattelee minusta samoin. Tai näin on ainakin sanonut ajattelevansa.
Tyhmä nainen.
Erotkaa niin miehelläsi on mahikset löytää ainakin fiksumpi jos ei nätimpi.
Nyt en puhu ap:n tilanteesta, vaan ihan tästä yleisestä keskustelusta mitä mieleeni tulee. On ihan tajuttoman outoa että miehillä on aina oikeus arvostella naisten ulkonäköä, vertailla niitä muiden ulkonäköihin, jopa sanoa päin naamaa naisten ulkonöstä: kuka on ruma, kuka tavis, kuka kaunis. Siis sen oman mielipiteen asiasta (tuskin kukaan muiden puolesta puhuu). Koska kyllähän miehellä on oikeus ihailla naiskaunetta suureen ääneen ja todeta että eipä tuo oma nyt kummonen ole, mut hei, oispa huonomminki voinu käydä! Mutta miettikääpä miehet, kuinka usein nainen on teidän ulkoista olemusta arvostellut teille ääneen (lukuunottamatta teiniaikoja)? Siinä on muuten iso ero, ainakin tämän olen todennut "oikeassa elämässä". Ei tarvi kuin baariin mennä niin kuulee jo kun miesporukka tekee pilaa lähistöllä istuvasta lihavasta tai rumasta naisesta.
Vai onko se sitä, että miehellä on joku ihme alitajuntanen tarve alistaa naista, ja aina tarpeen mukaan etsii keinon siihen?
Alkas feministiksi...
Hox! Kirjoitukseni ei liity ap:n tapaukseen.
"On ihan tajuttoman outoa että miehillä on aina oikeus arvostella naisten ulkonäköä, vertailla niitä muiden ulkonäköihin, jopa sanoa päin naamaa naisten ulkonöstä"
Ei miehillä ole mitään erityistä oikeutta. Se että jotkut miehet moista harrastavat, on ihan näiden miesten omaa moukkamaisuutta joka yleensä näkyy myös monessa muussa sosiaalisen kanssakäymisen osa-alueessa. Jokainen normaali, empaattinen ja naistaan huomioiva mies tajuaa että noita ei pidä mennä laukomaan päin naamaa. Osa miehistä tietysti liikkuu porukoissa jossa kaikenlainen keskenkasvuinen läpänheitto koetaan siksi normaaliksi käytökseksi, mutta ei se sitä silti tee yleisesti hyväksytyksi miesten keskuudessa.
voe tokkiisa,onhan niit kauniita naissia ja miehhiä perskule sentään.
meilläniin eukko kyseleepi herkis kaupas kerrannii ku ol oikee sorja nainen män ohi, nii kyseeli miulta et onkos miun mielest hää kaunis nainen. no tokkiisa mie kysäsin emännält et halluuko rehellisen vai puol rehellisen vastauksennii ??
no pirskatti sentään pit ollanii rehellinen vastaus, no suoraluontonen mies ku oon niin sanoin,et onhan tuo kaanis jossa mieluusti leppuuttaa silmiään,oisnii pitännä jättää sanomatta.
tul meinaa sellanen korvatillikka,et oksat poijes ja tulipa vihellettyä ensimmäisen kerran kvai joen siltaa ukkonoan sävelillä ja vielä väärinpäin.
siit ku tokenin niin kyselin et mittää tuo nyt oli ?? siin tul ensin ummet ja lammet ja selitykset päälle,ku totesin et ihe halusnii rehellisen vastauksen,ja valmiiksi käänsin toisen korvan valmiiksikaiken varaksi,mut ei tulluna korvatillikkaa.
illemmalla emäntä saunasa tuumas et ihana ku oon sellainen ku oon, no arvata saattaa et illalla kylvettiin pitkään ja hartaasti.
Olkaa naiset huoletta. Petri Nygårdia lainatakseni. Parhaat pillut jää nussimatta jos ulkonäköön vaan katsotaan, tai jotain sinnepäin.
Kummastuttaa kyllä naisissa tämän kaltaiset kysymykset. Oikein hakemalla haetaan sitä riitaa ja syytä kiukutella ja mököttää.
Kai tämä ongelma pitäisi jotenkin osata suhteuttaa... Itse en tajua koko touhua kun en arvosta ulkonäköä enkä keskity siihen. Mutta nyt kun ajattelee niin kai minä loukkaantuisin jos mieheni antaisi ymmärtää että en minä kovin älykästä seuraa ole eikä kanssani voi keskustella, mutta pakko minua on pitää kun ei tässä yhtiössä saa koiraakaan pitää ja jotain seuraa on hyvä olla. Onnekseni olen saanut kiitosta minulle tärkeistä ja muista kuin ulkonäöllisistä seikoista aivan riittävästi, eri tahoilta ja erikseen kerjäämättä. Mutta kun suhteutan tätä asiaa taas tähän ulkonäköasiaan niin minunhan pitäisi siis tentata mieheltä että kai olen sen mielestä maailman älykkäin vaikka ei nyt synnykään paria mullistavaa teoriaa viikossa enkä ole ratkaissut ikuisen elämän arvoitusta? Että kai MINÄ sentään olen KAIKKEIN älykkäin SINULLE? Joo en ole varmaan oikeasti merkittävän älyläs mutta sen verran sentään tajuan etten todellakaan ole kaikkein älykkäin maailmassa, eikun miten se meni.... :-D Siis pitäisikö minun nyt siis suuttua jos mies TYYTYY minuun eikä tähtää kohti Marilyn vos Savantia? Eikö ole kumma miten naurettavalta kuulostaa, mutta jostain syystä kun puhutaan siitä onko ulkonäkö puolison mielestä kaikkein mahtavin maailmassa niin silloin vaatimus onkin yhtäkkiä todella ymmärrettävää....
Ihminen on tyhmä, jos pariutuu sellaisen ihmisen kanssa, joka ei viehätä.
Sinullapa on viisautta vaikka muille jakaa.
Vinkki: Älä jaa.
ja sinä tyhmyydessäsi pariutunut ruman kanssa...
Parisuhteessa pääsee sammakoita suusta. Ketjun aloittaja ei osaa ajatella että hän itse omalla kysymyksellään mieheltänsä aiheuttaa parisuhteeseen ongelman joka pahentaa vaan suhdetta.
Lähtökohtana voisi sanoa itsetunnon olevan heikko koska onko mitään mieltä edes verrata itseään muihin naisiin. Seksin fiilikset saa muutenkin helpomminkin kadotettua kuin aiheutamalla turhia jännitteitä kahden ihmisen välille.
On sanonta "tie miehen sydämeen vie vatsan kautta" totuus on kuitenkin seksin kautta. Naisenkin olisi hyvä opetella ja tehdä miehelle häntä kiihoittavia tekoja niin miehellä kiinnostus muihin naisiin vähenee varmasti. Fantasia johon kuuluu mahdollisesti muitakin osapuolia on vain fantasia joka tuo lisäherkkua seksiin mutta naisten ikävä käytös miehen fantasiaan saa mieheltä katomaan kiinnostuksen seksiin.
Kaikki tapahtuu usein ihan turhaan siksi kun toinen kuvittelee että häntä tulisi kohdella kuin kuninkaallista.
Parisuhteessa pääsee sammakoita suusta. Ketjun aloittaja ei osaa ajatella että hän itse omalla kysymyksellään mieheltänsä aiheuttaa parisuhteeseen ongelman joka pahentaa vaan suhdetta.
Lähtökohtana voisi sanoa itsetunnon olevan heikko koska onko mitään mieltä edes verrata itseään muihin naisiin. Seksin fiilikset saa muutenkin helpomminkin kadotettua kuin aiheutamalla turhia jännitteitä kahden ihmisen välille.
On sanonta "tie miehen sydämeen vie vatsan kautta" totuus on kuitenkin seksin kautta. Naisenkin olisi hyvä opetella ja tehdä miehelle häntä kiihoittavia tekoja niin miehellä kiinnostus muihin naisiin vähenee varmasti. Fantasia johon kuuluu mahdollisesti muitakin osapuolia on vain fantasia joka tuo lisäherkkua seksiin mutta naisten ikävä käytös miehen fantasiaan saa mieheltä katomaan kiinnostuksen seksiin.
Kaikki tapahtuu usein ihan turhaan siksi kun toinen kuvittelee että häntä tulisi kohdella kuin kuninkaallista.
eipä nuo kauniit ihmiset kauan pysy yhdessä suhteessa,,,,,,kyl se on se kokonaisuus ihmisessä mikä loppu viimein ratkaisee,,,,
Jaa-a. Mielipide asia tämäkin.. Omasta mielestäni Jessica Alba, Megan Fox, Angelina Jolie, ovat peräti vastenmielisen ällöttävän näköisiä. Kuten Brad Pitt ja muut yleisenä ihanteena pidetyt miesjulkkikset. Omaan silmääni kaunista on erilaisuus, joskus tietyissä tapauksissa myös sellaiset piirteet, mitä suurin osa sanoisi rumuudeksi.
Missit/mallit yms. eivät todellakaan edusta kauneutta minulle.
Itse olen suhteessa, jossa mies myöskään ei pidä missi-ihmisistä (turhia julkkiksia) yms., ja nauraa räkäsesti heidän tyhmille jutuilleen.
Joku nyt tulee tähänkin varmasti väittämään, että miehesi vaan näyttelee, ettei muka pidä misseistä, kaikkihan miehet niistä pitävät.
Joopa joo, enköhän minä tunne mieheni paremmin monta vuotta seurustelleena kuin symbioosissa, olemme niin samanlaisia luonteiltamme, että hän voisi minä naisena, ja minä hän miehenä.. :D
Itse en varmaan pystyisi olla suhteessa, jossa mies avoimesti vertailisi ulkonäköäni muihin naisiin. Se olisi erittäin törkeää ja ajattelematonta.
Mitä järkeäkään siinä olisi. Kyllä seurustelukumppanien pitää oikeasti pitää toistensa ulkonäöstä, miten sitä pystyy olla toisen kanssa saatikka haluamaan tätä seksuaalisesti, jos ei ole silmänruokaa omasta kumppanista?
Miehet, jotka puhuvat vaimomateriaalista, kuuluvat kaatopaikalle.
"Kauneus on katsojan silmässä" on paskaa ja hurskastelua yleisellä tasolla. Kauneus- ihanne ja suunnaton tarve olla "hyvännäköinen" ovat ajan henki.
Päivitä pääsi ja hyväksy tosiasiat.
Onnellisuus on toki eri asia, johon kauneus ei juurikaan liity.
"Ollaanko me jotkut naiset vaan semmosia joihin jotku miehet tyytyy tai joutuvat tyytymään kun eivät "paremman näköistäkään saa"?"
Esitänpä tähän pari vastakysymystä, joiden pitäisi vastata alkuperäiseen kysymykseen: Onko se tyytymistä, että on parisuhteessa ihmisen kanssa, jota rakastaa? (retorinen kysymys alleviivaamaan edellistä kysymystä) Voiko ihmisessä rakastaa muuta kuin ulkonäköä?
Ja jos se ei rakasta niin silloin ei varmaan oo järkeä sitä suhdetta jatkaa...
Onhan ne jotkut missit ihan kauniita katsottavia , mutta omia silmiäni miellyttää enempi sellainen nätti naapurintyttö.
Kauneus/komeus on katsojan silmissä. Ulkonäköön/olemukseen ihastutaan ja sisimpään rakastutaan.
Harvempi alkaa tekemään lähempää tuttavuutta sellaisen ihmisen kanssa joka ei ulkoisesti miellytä tai herätä kiinnostusta. Olemmeko siis kaikki pinnallisia kun meille ei kelpaa kuka tahansa?
Onneksi minulla ei ole tuollaista ongelmaa, sillä olen kaunis ja kaikki miehet himoitsevat minua!
Noin se menee. Miehet haluaisivat mahdollisimman kauniin naisen, koska heidän oma arvonsa on kiinni naisen ulkonäöstä.
onneksi suurin osa heistä on kuitenkin realisteja ja tyytyy tavalliseen, lopulta jopa rakastuu sellaiseen, kun tietää ettei parempaa saa.
Naiset eivät ole yhtä visuaalisia, pelkkä ulkonäkö ei ole naisille ratkaiseva asia.
> Naiset eivät ole yhtä visuaalisia, pelkkä ulkonäkö ei ole naisille ratkaiseva asia.
Jossain muistaakseni oli tutkittu tätä asiaa. Kärjistäen se meni niin, että naisten omasta mielestä ulkonäkö ei ole tärkeää, kun taas miesten mielestä ulkonäöllä on merkitystä. Huomattiin kuitenkin että myös naisille ulkonäöllä oli ihan yhtä lailla merkitystä.
Älä yleistä, kaikki eivät ole samanlaisia!
> Sitten kysyin että tyytyykö hän tavallaan minuun kun tietää ettei parempaa sais?
Hän varmasti pitää sinua kauniina ja ihanana, mutta voi ajatuksen tasolla haaveilla missityypin naisista. Aika moni nainenkin kun fantasioi komeista miehistä, vaikka oma mies on se paras kuitenkin, eikös? Todellisuus on taas ihan eri juttu. Ainakin itselle naisen kauneus tai timmeys ei merkitse mitään jos ei samalla luonne ole kunnossa. Mieluummin muhkumpi naapurintyttö kuin kaunis tyhjäpää. Älä stressaa :)
> Eräs tuttava mies sanoi muutes samaa kerran että "eipä niitä kauniita naisia kaikille halukkaille miehille oo.."
No samalla logiikalla ei niitä komeita miehiä kaikille naisille ole. Mutta noin yleisesti ihminen valitsee samanluonteisista ihmisistä tietysti sen omaa silmää eniten miellyttävimmän.
> Miehet.. Naisetkin voi vastata.. Mikä hitto tässä oikein on logiikka?
Logiikka on se että sinulla on huono itsetunto. Sinä olet tehny tästä asiasta ongelman ja siksi se vaivaa sinua. Huomaat kyllä miehesi käytöksestä tykkääkö hän sinusta vai ei.
Etkö kertonut miehelle, että tuon sanominen loukkaa? Kyllä monet miehetkin loukkaantuisi ja alkaisi valittamaan, jos nainen yhtäkkiä kuolaisi bodareiden perään ja höpöttäisi, että ''tommosen mä oisin halunnut'' ja ''tommonen kroppa miehellä pitää olla''. Sitten ne miehet katkeroituisi, tulisi valittamaan suomi24:seen siitä kuinka naisille ei kelpaa mikään ja mimmosia lutkia naiset ovat..
Kyllä mä oon muutaman kerran miehelle sanonut, että jotkut asiat ovat olleet loukkaavia ja mies on kyllä ottanut mielipiteeni tosissaan. Samoin on mies joskus sanonut mulle, että jostain toisesta miehestä puhuminen tiettyyn sävyyn on vähän häiritsevää tai jos olen ollut hänestä tahalleen flirtti jonkun toisen miehen kanssa. Ja kyllä mä lopetan heti. Ei ole tarkoitus flirttailla muille ja varsinkaan saada miehelle sellaista kuvaa, että yritän lytätä hänen itsetuntoaan tai hypätä toisen miehen matkaan.
Asiat, joista huomauttelemme toisillemme, ovat yleensä sellaisia, joiden emme ole tiedostaneet loukkaavan toista tai joita emme ylipäätänsä ole tiedostaneet. Esimerkiksi itse olen tottunut olemaan vähän flirttaileva jokaisen miehen kanssa aikoinaan ja tuntuu, että miehet odottavat sitä. Paha tapa, mutta senkin kitkee hetkessä pois.
Miehesi lause hieman särähti omaan korvaan, koska oma mieheni ainakin joka päivä vakuuttelee, että olen hänelle kaikki kaikessa, ainoa, jota hän on koskaan rakastanut, eikä hän minkään silikoniblondin matkaan lähtisi. (Ja kyllä, hänellä olisi halukkaita, kauniita naisia vaikka joka sormelle)
Miehen pitäisi ennemminkin nostattaa itsetuntoa (koska mitä on elämä parisuhteessa, jossa yritetään polkea ihmistä lyttyyn?) ja toisin päin. Mulla on nykyisen miehen kanssa noussut itsetunto huimasti.
Ja kyllähän maailma on aina täynnä näitä kauniimpia miehiä ja komeampia naisia, mutta kauneuskäsityksetkin vaihtelevat. Monet miehet saattavat pitää jotain tiettyä naistyyppiä mielettömän haluttavana, kun taas toiset ajattelevat samaisista naisista, että ottaisivat korkeintaan paremman puutteissa ja naisihanne on täysin toinen.
Jos oma mieheni ei ole komein ja täydellisin, on hän silti silmissäni haluttavin. Joku ''täydellisen'' näköinen mies ei herättäisi minussa samoja tunteita. Ei hänellä olisi samanlaista rakastavaa katsetta, samoja huulia suudeltavaksi, samaa kosketusta..