Tapasin pari viikkoa sitten miehen, joka tuntuu täydellisen sopivalta juuri minulle. Olemme tavanneet neljästi; aloitimme kahvilla, istuimme iltaa hänen kaverinsa luona, hän kävi kotonani ja minä hänen kotonaan, menimme ulos syömään... Kaikki tuntuu jotenkin natsaavaan, meillä on samanlainen elämänfilosofia ja koko juttu jotenkin vain tuntuu todella oikealta. Suudelmatkin tuntuvat oikeilta, kaikki ympärillä unohtuu ja sydän laulaa.
Ongelmana on miehen exä. Hän kertoi tästä kunnolla vasta viime tapaamisen yhteydessä. Olin miettinyt, miksi mies katsoi minua ja hymyili minulle niin kauniisti aina tavatessamme, mutta silti vaikutti jotenkin etäiseltä sekä tavatessamme että ollessamme erossa. Eilen asia sitten selvisi.
Miehen exä, josta hän erosi reilu puoli vuotta sitten, on edelleen kovasti kiintynyt häneen. Mies lopetti suhteen, mutta exä ei halunnut tätä hyväksyä vaan muutti hänen peräänsä Helsinkinn ja soittelee hänelle jatkuvasti. He seurustelivat reilu puolitoista vuotta, ja samoihin aikoihin kuin mies ilmoitti haluavansa erota nainen tuli raskaaksi. Ymmärsin, että hän olisi halunnut pitää lapsen, mutta päätyi lopulta aborttiin. En tiedä, paljonko mieheni mielipide vaikutti tähän päätökseen, mutta omasta mielestään hän ei painostanut naista tähän. Abortin jälkeen nainen sairastui masennukseen ja bulimiaan, ja mies yritti (ja yrittää kai edelleen) tukea häntä, jotta kumpikin pääsisi eteenpäin elämässään. Tämä näyttää kuitenkin olevan vaikeata kummallekin.
Mies kertoi minulle, ettei haluaa jatkaa juttua exänsä kanssa. Hän potee kuitenkin suhteellisen pahaa syyllisyyttä exänsä kunnosta ja abortista, sen huomaa selkeästi. Hän on kertonut pitävänsä minusta kovasti, mutta hän ei vielä tiedä onko valmis ryhtymään uuteen suhteeseen. Lisäksi hän pelkää, että hänen exänsä satuttaisi itseään, mikäli saisi tietää uudesta suhteesta.
Olen siis pattitilanteessa. En halua painostaa miestä, mutta haluaisin hänen tietävän, kuinka paljon pidän hänestä ja että uskon, että meillä saattaisi olla yhteinen tulevaisuus edessä. Ajattelen hänta koko ajan, töhin en pysty keskittymään eikä ruoka maistu millekään. Mikään ei tunnu miltään.
Mitä tehdä? Arvostan suuresti kaikkia neuvoja, varsinkin henkilöiltä, jotka ovat olleet tai ovat samankaltaisesa tilanteessa kuin minä itse!
Kiitos :)
Ongelmana on miehen exä. Hän kertoi tästä kunnolla vasta viime tapaamisen yhteydessä. Olin miettinyt, miksi mies katsoi minua ja hymyili minulle niin kauniisti aina tavatessamme, mutta silti vaikutti jotenkin etäiseltä sekä tavatessamme että ollessamme erossa. Eilen asia sitten selvisi.
Miehen exä, josta hän erosi reilu puoli vuotta sitten, on edelleen kovasti kiintynyt häneen. Mies lopetti suhteen, mutta exä ei halunnut tätä hyväksyä vaan muutti hänen peräänsä Helsinkinn ja soittelee hänelle jatkuvasti. He seurustelivat reilu puolitoista vuotta, ja samoihin aikoihin kuin mies ilmoitti haluavansa erota nainen tuli raskaaksi. Ymmärsin, että hän olisi halunnut pitää lapsen, mutta päätyi lopulta aborttiin. En tiedä, paljonko mieheni mielipide vaikutti tähän päätökseen, mutta omasta mielestään hän ei painostanut naista tähän. Abortin jälkeen nainen sairastui masennukseen ja bulimiaan, ja mies yritti (ja yrittää kai edelleen) tukea häntä, jotta kumpikin pääsisi eteenpäin elämässään. Tämä näyttää kuitenkin olevan vaikeata kummallekin.
Mies kertoi minulle, ettei haluaa jatkaa juttua exänsä kanssa. Hän potee kuitenkin suhteellisen pahaa syyllisyyttä exänsä kunnosta ja abortista, sen huomaa selkeästi. Hän on kertonut pitävänsä minusta kovasti, mutta hän ei vielä tiedä onko valmis ryhtymään uuteen suhteeseen. Lisäksi hän pelkää, että hänen exänsä satuttaisi itseään, mikäli saisi tietää uudesta suhteesta.
Olen siis pattitilanteessa. En halua painostaa miestä, mutta haluaisin hänen tietävän, kuinka paljon pidän hänestä ja että uskon, että meillä saattaisi olla yhteinen tulevaisuus edessä. Ajattelen hänta koko ajan, töhin en pysty keskittymään eikä ruoka maistu millekään. Mikään ei tunnu miltään.
Mitä tehdä? Arvostan suuresti kaikkia neuvoja, varsinkin henkilöiltä, jotka ovat olleet tai ovat samankaltaisesa tilanteessa kuin minä itse!
Kiitos :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei mulla muuta neuvoa ole kun että anna olla. Ihan tosi. Voin kokemuksen diipillä keuhkoäänellä sanoa että älä IKINÄ sekaannu mieheen joka ei ole sinut exäjuttujensa kanssa. Siitä ei tule mitään. Paskaa naamalle vaan. Onko kivaa miettiä ja spekuloida ja raahata itse "suhdetta" eteenpäin?
Suhteen tulee alkaa puhtaalta pöydältä. Sen tulee olla helppoa ja ihanaa. Siinä ei jutella mistään eksistä ja niiden metkuista ja masennuksista. Sulle oikea Mies huomaa vain sinut. Ihan samoin kun sinä huomaat vain hänet. Siinä molemmat leijuu pari milliä kadun yläpuolella kun toinen tulee mieleen matkalla töistä kotiin ja muihin menoihin. Hymyillään typerästi kun istutaan yksinään bussissa ja katellaan ikkunasta kauniita syksyn lehtiä ja kohat puhelimeen tulee jokin söpö viesti. Näin ainakin meikäläisellä nyt ja vain joitakin kuukausia sitten yritin jonkun toisen miehen kanssa joka ei ollut laskenut oikeasti ekästään irti vaikka niin väitti. Sattui. Mutta se tuntuikin alusta asti jotenkin vaikealta ja masentavalta. Nyt on eri kujeet ja olen yhtä hymyä joka päivä. Ainut mikä on vaikeaa on kun miettii kuinka monta päivää vielä että näkee hänet. Ja hän laskee myös :)
Anna hänelle aikaa. Selitä hänelle kuinka tunnet häntä kohtaan, ja kerro että olet valmis odottamaan (et nyt ikuisuutta sentään) ja että voitte pitää suhteenne salassa kunnes hänen eksänsä on selvittänyt ongelmansa. Jos eksä ei saa niitä selvitettyä, niin miehen pitäisi tajuta itse, ettei hän voi olla lopun elämäänsä vastuussa naisesta joka ei pidä huolta itsestään.
Ei mitään lässynlää "olen valmis matelemaan edessäsi ja vonkumaan huomiota" juttuja!
Hänenhän pitäisi olla itse riemuissaan antamassa sulle huomiota.
Exät on exiä ja piste. Minäkin välitän todella paljon exästäni jonka kanssa seurusteltiin vuosia ja hän välittää minusta. Ollaan todella hyviä frendejä nykyään. Tämän vuoksi hän uuden suhteen ..eeh suhteen on sitä mieltä että kunhan tämä uusi mies tekee minut onnelliseksi niin hänkin on onnellinen. Ja minä en toivo hänelle yhtään sen vähempää.
Toi sinun tapauksesi tunteilee vielä exänsä perään. Älä koskaan matele. Minä ainakin nykypäivänä juoksen hyvin nopeasti vastakkaiseen suuntaan jos edes aavitetlen että toinen ei olekaan ihan mukana. Säästyy niin paljolta. On satutettu liikaa. Yksin on sillon parasta olla! ...tosin siinä on puolensa ja puolensa. Voin pelätä turhaankin jotain minkä ehkä vain itse kuvittelen ja olen jo starttikuopissa toisinaan...
höh "jos edes aavitetlen" oli siis tarkoitus muotoilla jotta "..aavistelen".
Tuohduin varmaankin niin kovasti tosta "anna aikaa ja selitä tunteesi" hommasta ettei sormet edes toimi :D ...Kyllä mies tietää mitä tehdä jos se oikeasti susta tykkää. Sellaset hommathan pitäisi silloin luonnistua ihan luonnostaan. Ajan antamisen ja asioista keskustelemisen voi tehdä sitten tilanteissa joihin ne on oikeasti tarkoitettu.
ei tässä kyllä syy ole miehen exä vaan mies itse.