Ruumiista irtaantuminen

Tapahtui taas viime viikonloppuna su ja ma välisenä yönä.
Olin unessa tutunoloisessa paikassa, missä lähdin kävelemään
puisia portaita pitkin ylöspäin sillalle. Silta olisi jatkunut pitkälle eteenpäin
ja kävelin sen yläportaalle asti, kunnes huomasin, että puinen silta
oli huonoa tekoa. Kävelin jonkun matkaa eteenpäin ja laskeuduin takaisin.
Ajankohta oli aikainen aamu ja kaikki ilman lämpöä, taustalla olevia autoja,
maisemaa ja vuoristoa myöten oli niin aitoa, kuin vain olla aja voi. Maata on vaikea sanoa tarkkaan, mutta Italiassa käyneenä se muistutti pohjois-italian maisemaa.
Nousin siis pois sillalta ja laskeuduin takaisin kadulle. Kävelin jonkun matkaa
ja pysähdyin asfaltille tien viereen. Lähellä minua oli valkoinen kissa, paksuturkkinen se katsoi minua ja lähti sitten pois. Pesin käteni asfaltilla olleessa lätäkössä ja vesi tuntui jälleen kerran niin aidolta, kuin vesi vain voi tuntua. Palasin sitten takaisin tähän ns. "todellisuuteen".
Pystyin aistimaan asioita unessa todentuntuisemmin, kuin tässä "todellisuudessa" samaten näkemään ja kokemaan itseni ikään kuin ulkopuolelta käsin.