Hei olen 17-vuotias poika. Olen ollut yhdessä samanikäisen tyttöystäväni kanssa yli 2 vuotta. Hänellä on ollut aina syksyllä masennus/itku kohtauksia ehkä johtuen parin vuoden takaisesta kolmiodraamasta. Nyt hän viikonloppuna jätti minut ja sanoi että ei jaksa juuri nyt seurustella koska stressaa ja ahdistaa koulu, kaverit jne. Näimme tosi usein (melkein joka päivä). Hän on myös yli vuoden käynyt terapeutilla puhumassa asiosta. Olen ottanut eron tosi raskaasti ja tunnen itseni tosi ahdistuneeksi..Rakastan kuitenkin häntä ja ollaan molemmat myös tosi hyvin väleissä perheidemme kanssa. Kun kävimme eilen terapautilla molemmat puhumassa asioista niin sen jälkeen kysyin että pitääkö hän tätä erona vai "taukona". Hän myös sanoi että "tällä hetkellä erona" ja kertoi että rakastaa minua vain "puoliksi" enää. Samalla hän sanoi että hänestä tuntuu tosi pahalta. Kotiin päästyäni tekstasin hänelle "Jos tunnet sen vielä uusiks.. älä epäröi soittaa takaisin
Apua, mitä teen?? :(
jer_944
1146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nuorena erot tuntuvat erityisen koville ja tunteet ovat järkyttävän vahvoja. Asia on kuitenkin niin, että ajan kanssa niistä eroista pääsee yli vaikka silloin tuntuukin, että en koskaan löydä ketään muuta ja en ikinä pääse siitä yli jne. Nuorempana se ehdottomuus saa yleensä jäämään kiinni sellaisiin suhteisiin joissa ei ole kuitenkaan tulevaisuutta ja niitä sitten myöhemmin katuu.
Sitten kun kohtaat sinulle sopivamman tytön, niin osaat arvostaa häntä paremmin kun olet kokenut ei toimivan suhteen. Mielestäni jos tuossa iässä jo tarvitaan terapeutin apua suhteessa, ei se vaikuta kovin hyvälle. Oikeassa suhteessa molemmat haluavat olla täysillä mukana.
Sinun kannattaisi keskittyä kavereittesi kanssa olemaan, harrastuksiin ja kaikkeen mitä nuorena kuuluu tehdä. Tutustu uusiin ihmisiin ja suuntaa katseesi eteenpäin pieleen menneestä suhteesta, tulet huomaamaan, että joku toinen saattaakin olla paljon parempi ja mutkattomampi kumppani sinulle.
En halua väheksyä nuoruuden sydänsuruja mutta muistan kyllä aivan selvästi(olen nyt kolmekymmentä :) ) sen liioitellun tunnemyrskyn ja roikkumisen turhassa mihinkään viemättömässä suhteessa sen vuoksi, että hoki itselleen kuinka ei koskaan voi rakastaa ketään muuta. Suhde joko toimii tai ei, pahinta mitä voi tehdä on jäädä kiinni huonoon suhteeseen ja katua siihen hukattua aikaa myöhemmin... toivon sinulle hyvää onnea tulevissa ihmissuhteissasi, ehkäpä tämä nykyinen ei nyt vaan vielä ollut se oikea sinulle.