On niin järkyttävää tämä ihmiselämä nykyään.
Erotaan kun ei enää olekaan kivaa, eli kestetä pienintäkään vastoinkäymistä.
En ymmärrä mien lapsiperheen isän tai äidin aika riittää salasuhteisiin, kun ei riitä edes omien lapsien kanssa leikkimiseen, heistä huolehtimiseen saatikka kodin asioihin osallistumiseen.
Milloin sitä suhde on muuttunut kylmäksi, milloin ei saa seksiä tarpeeksi tai muuten vain nyt einää tämän kumppanin kanssa leikki luista. Kuitenkin on saatettu maailmaan lapsia. Vastuu on kokonaan kadonnut.
Eli etsitään sitä uutta ja sitten joku päivä puoliso irtisanotaan iolman minkäänlaista ennakkoaavistusta.
Ja jo seuraavan yönä onkin slasuhde peitä käyttämässä, eipä siinä juuri järkikulta kolkuta.
Kaikki moraalinen käyttäytyminen eroissa kadonnut, että ensin tosiaan oltaisiin yksin lasten kanssa ja sitten ruvetaan elämään uudelleen seura-elämää ja siihen malliin, että lapset eivät ole heittopusseja.
Kyllä on älytön sekin, joka tulee pian toisen kotiin, saatikka sitten vastaanottaja.
Ei ole kenellekään lupa tehdä tuollaista järkytystä elämään.
Tämä tulija on hyvin maraaliton, sillä ensin tutustutaan ja seurustellaan, ja sitten tutustutetaan läheisiin ihmisiin, pitää antaa myös heille aikaa toipua erostanne.
Ei tarvita mitään uusia ihmisä siihen murheeseen.
Muuten miksi se uusi pitäisi olla heti, kun entisen on ajanut pois. en ymmärrä tätä asiaa en niin millään.
Eikä millään muulla ole mitään väliä, kuin sillä seksillä elämässä, eiköhän se ole tyhjää elämää.
Erotaan kun ei enää olekaan kivaa, eli kestetä pienintäkään vastoinkäymistä.
En ymmärrä mien lapsiperheen isän tai äidin aika riittää salasuhteisiin, kun ei riitä edes omien lapsien kanssa leikkimiseen, heistä huolehtimiseen saatikka kodin asioihin osallistumiseen.
Milloin sitä suhde on muuttunut kylmäksi, milloin ei saa seksiä tarpeeksi tai muuten vain nyt einää tämän kumppanin kanssa leikki luista. Kuitenkin on saatettu maailmaan lapsia. Vastuu on kokonaan kadonnut.
Eli etsitään sitä uutta ja sitten joku päivä puoliso irtisanotaan iolman minkäänlaista ennakkoaavistusta.
Ja jo seuraavan yönä onkin slasuhde peitä käyttämässä, eipä siinä juuri järkikulta kolkuta.
Kaikki moraalinen käyttäytyminen eroissa kadonnut, että ensin tosiaan oltaisiin yksin lasten kanssa ja sitten ruvetaan elämään uudelleen seura-elämää ja siihen malliin, että lapset eivät ole heittopusseja.
Kyllä on älytön sekin, joka tulee pian toisen kotiin, saatikka sitten vastaanottaja.
Ei ole kenellekään lupa tehdä tuollaista järkytystä elämään.
Tämä tulija on hyvin maraaliton, sillä ensin tutustutaan ja seurustellaan, ja sitten tutustutetaan läheisiin ihmisiin, pitää antaa myös heille aikaa toipua erostanne.
Ei tarvita mitään uusia ihmisä siihen murheeseen.
Muuten miksi se uusi pitäisi olla heti, kun entisen on ajanut pois. en ymmärrä tätä asiaa en niin millään.
Eikä millään muulla ole mitään väliä, kuin sillä seksillä elämässä, eiköhän se ole tyhjää elämää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moraalin pasuuna taas törähti!!
Ihan vaan tiedoksi:
En eroa, en koskaan, enkä kiusallanikaan.
Vain siksi, että sä niin kovasti yrität rikkoa mun avioliiton,
vaikka mä aina kunnioitin sun avioliittoa. En olisi ehkä
halunnut, mutta tein sen sun takia.
En ole sulle mitään 'velkaa' vaan pikemminkin päinvastoin.
Kaiken mitä olet rikkonut, pitäisi sun korjata.
Ja jätä mut rauhaan.
Kaikki ne vuodet, jotka olen sua rakastanut, ovat menneet hukkaan.
Vieläkin olen sun takia laittanut avioliittoni koetukselle, vaikken koskaan
sanonut, miten vaikeata se mulle oikeesti on. Jos olisit mun tilanteessa,
et tekisi sitä itsekään. Et olisi edes harkinnut sitä.
Olen pahoillani siitä, jos en ole tehnyt päätöksiä ajoissa tai että se on ollut
vaikeata päättää. En ole estänyt sua menemästä, joten voit kai itseäsikin vielä syyttää, jos et ole mennyt. Kaikkien yhteisten unelmien ja vielä koko ihmissuhteen kariutuminen kaikilla tasoilla on ollut mulle vaikea asia, mutta oikeesti hautasin niitä haaveita jo vuosi sitten. Koska en uskonut, että oikeesti tulet koskaan enää takaisin
millään tavalla. Toisaalta en ole tiennyt, oletko tosissasi tai jos olet sitä ollut, niin
missä vaiheessa. Ja nyt en oikeastaan itse enää halua. Jossain vaiheessa sanoin sulle, että kaikki miehet epäonnistuvat mun kanssa, koska ne käyttää vääriä keinoja saadakseen tahtonsa perille. Mä toivoin, että sä olisit ollut poikkeus, mutta valitettavasti sä et sitä ollut. Toisaalta olen pitkälle ymmärtänyt sun negatiivisia fiiliksiä, mutta nyt ne on kyllä tallanneet jalkoihinsa kaiken sen kauniin, mitä meillä joskus oli. Ehkä vielä jonain päivänä muistan senkin.
Kun et kerran ymmärrä, mitä sitten vaahtoat?!
Kun itse en ymmärrä jotain asiaa, yritän opetella ymmärtämään. Hyväksyä ei tarvitse, mutta ymmärrys on hyvä asia maailmassa. Ja sen huomaaminen, että kaikki asiat eivät yksinkertaisesti kuulu sinulle...
Eiköhän se ero ole ihan jokaisen oma asia ja syytkin siihen voivat olla sellaiset, joita ei ulkopuoliset osaisi millään arvatakaan...
Itselläni se syy on väkivaltainen käyttäytyminen miehen puolelta.
Mieluummin olisin ottanut sen pelkän kyllästymisen.
Oma asiahan se ero, mutta kyllä siitä pitää voida keskustella niiden kanssa joiden elämään asia vaikuttaa.
Tottahan on että ei kukaan pysty elämään tilanteessa, jos kaikki mättää, vaikka syykin on vain omassa päässä.
Mutta et kuitenkaan ole yksin asiasi kanssa, aina siihen vähintäänkin kuuluu tämä avio-tai avopuoliso, sekä molempien vanhemmat ja sisarukset, myöskin ystäviä asia kosketaa.
Asia täytyy heille jotenkin oikealla tavalla kertoa, sillä niin voi jatkua edes se elämä tämän puolison jälkeen edes jollakin tasolla ja sinulla on olemassa turvaverkko ympärilläsi.
Turhaa on syyttää yhtään ketään erostaan, sillä kyllä siihen aina on osaa molemmilla tai sitten sairaudella ym sellailasella syyllä.
Sekin tulee ymmärtää, että vaihtamalla asiat eivät katoa, eikä unohdu. Tulet aina muistamaan myös tämän suhteen ja siinä olleet hyvät ja huonot hetket.
Olet niin herkässä tilassa erosi aikana ja jälkeen, että olet myös herkästi hyväksikäytettävissä, narsistit ovat jonossa perässäsi.
Voi kun jaksaisitte olla ilman suhdetta ainakin vuoden lopullisen eron jälkeen, että ajatuksenne olisivat jonkinlaisessa järjestyksessä ja voisitte katsoa asioita järkevämmin , ette haksahtaisi vielä vaikeampaan suhteeseen jossa menetätte lopunkin itsetunnostanne, senhän narsisti vie.
Merkki joka tulisi nähdä, jos uusi suhde vaatii että ette enää tapaa vanhoja tuttujanne ja sukulaisianne kertoo narsistin toimista, hänhän kaikin tavoin eroittaa teidät kaikesta, jotta saa itse alistaa teidät valtansa alle.
Olisitkohan ottanut sittenkään sen pelkän kyllästymisen. Et ole sitä läpi käynyt, et kokenut alakuloa ja masentuneisuutta ja tyhjyyttä suhteessasi. Ja mistä syystä se kyllästyminen tulee, et ole kokenut sitäkään. Olipa ne syyt sitten fyysiset tai psyykkiset, ne ovat aina yhtä rasittavia. >Ihminen on koottu näistä molemmista ja molemmat ovat tärkeitä. Elääkö elämätöntä elämää kuin kuollut vai elämästä iloitseva, sillä on merkitystä.
Kyllä olen joutunut kokemaan myös tuon tyhjyyden..ennen väkivaltaa..tai väkivallan välissä.
Olen joutunut tuntemaan miltä tuntuu, kun on kaksin, mutta yksin. Ja itkenyt itseni uneen monasti sen asian vuoksi.
Mutta väkivaltainen käytös tavallaan avasi silmäni-ikävä kyllä- ja sai minut toimimaan.
Itselläni oli rinnakkaissuhteita peräti kolme ex-liittoni loppumetreillä. Yksi niistä kesti kaksi vuotta. Kaikki ne auttoivat minua selvittämään ajatukseni ja löytämään itseni uudelleen. Ex-mieheni oli sen verran raskaan sarjan narsisti, ettei noista rinnakkaissuhteista ollut sen suhteen oikein mihinkään :). Eli näinkinpäin voi käydä. Sanoisin, että se on todennäköisempääkin. Nyt tajuan kiertää narsistit kaukaa, koska tunnen yhden läpikotaisin.
Sinä tarvitset apua, ei se perhe jota mustamaalaat täällä jatkuvasti.
Jumala antaa anteeksi pahat tekomme, toisten elämää elävä ihminen ei.
Olisitkohan ottanut sittenkään sen pelkän kyllästymisen. Et ole sitä läpi käynyt, et kokenut alakuloa ja masentuneisuutta ja tyhjyyttä suhteessasi. Ja mistä syystä se kyllästyminen tulee, et ole kokenut sitäkään. Olipa ne syyt sitten fyysiset tai psyykkiset, ne ovat aina yhtä rasittavia. >Ihminen on koottu näistä molemmista ja molemmat ovat tärkeitä. Elääkö elämätöntä elämää kuin kuollut vai elämästä iloitseva, sillä on merkitystä.
Nimimerkki yksi ainoa elämä, kirjoitat näin , mutta mitä sitten nyt oikein haluat.
Mitä tarkoitat , että et ole käynyt läpi, alakuloa ja masennusta ja tyhjyyttä suhteessa. Tai mistä syystä kyllästyminen tulee.
Jospa nyt kertoisit, mitä nämä oikein tarvkoittavat jokainen kohta erikseen, mitä sinä koet näillä kohdin.
Entä tuo elämätön elämä, mikä sitä on ja mikä on sitten se iloitseva elämä, mitä näihin mielestäsi kuuluu.
Jotenkin haluaisin sisäistää näitä ajatuksia, mitä ne todella sisällään pitävät.
Kerro hyvä ihminen, sillä minäkin haluaisin oppia jotakin tästä elämästä ja noista tunnoista. Miten ne vaikuttavat, mitä ne saavat aikaan.
Markku Ojanen:
'Elämän mieli ja merkitys':...mielekkyys ei löydy yhdestä päivästä tai tapahtumasta, vaan on elettävä koko elämä...ihmisistä on tullut elämyshakuisempia ja se johtaa siihen, että kaikki tavallinen tuntuu tylsältä, kuten parisuhteen arki.
Kaikessa on kuitenkin vain kyse oman itsensä etsimisessä ja tasapainon löytymisessä.
Kannattaa lukea!