HARHAOPPISTA IHMISTÄ KARTA
Olen sanonut ennen ja sanon vieläkin, etten tahdo
tästä lähin olla tekemisissä hurmahenkien kanssa,
vaan jätän heidät Jumalan tuomittaviksi. Sillä
minä ja monet muut olemme niin perusteellisesti
ja vakaasti kumonneet heidän mielettömät
puheensa, että heidän on itsensä ollut pakko
peruuttaa suurin osa, vaikka he aluksi pitivät
siitä itsepintaisesti kiinni. Ja näin kokemus
näyttää, että he ovat esittäneet omia, itse
sepittämiään ajatuksia vailla varmaa pohjaa.
Mutta kun he kadottavat yhden todisteensa,
miettivät ja tuumivat he niin kauan, kunnes
keksivät toisen, eivätkä voi tähän päivään saakka
lakata lörpöttelemästä, sillä koko heidän
olemassaolonsa on sen varassa, etteivät vaikene.
He tekevät aivan niin kuin heidän mestarinsa
perkele: kun hän ei voita pyhiä miehiä
väkivalloin ja viekkaudella, hän yrittää väsyttää
heidät herkeämättä pitkittämällä siten ehkä
päästäkseen voitolle.
Sen tähden on minun vilpitön kristillinen
neuvoni: älä ole missään tekemisissä heidän
kanssaan, sillä heidän väitteillään ei ole
loppua. Eivät he luovu mielipiteistään, eivät
kuule, eivät mitään tiedä eivätkä voi muilta
mitään oppia. Äläkä ota tätä neuvoa, niin kuin se
olisi minusta kotoisin, vaan Pyhän Hengen
neuvona, joka tuntee kaikki sydämet ja kaiken
paremmin kuin me. Hänhän on valitun aseensa,
apostoli Paavalin, kautta antanut meille tämän
neuvon: “Harhaoppista ihmistä karta varoitettuasi
häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät,
että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja
tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut”
(Tiit. 3:10-11).
KASTE ON JUMALAN TEKO
Martti Luther
Sinä ehkä sanot, ettei Kristus ole käskenyt
kastaa lapsia eikä siitä ole yhtään esimerkkiä
apostolien kirjoituksissa eikä kirjeissä. Minä
vastaan tähän: Ei hän ole erikseen käskenyt
kastaa aikuisiakaan, ei miehiä eikä naisia eikä
erityisesti ketään muutakaan. Onko meidän siis
jätettävä kaikki kastamatta? Sen sijaan hän on
kyllä käskenyt kastaa kaikki pakanat, ketään
erottelematta, sanoessaan Matteuksen evankeliumin
lopussa (Matt. 28:19): “Menkää ja opettakaa
kaikki kansat ja kastakaa heidät minun nimessäni”
jne. Mutta melkoinen osa pakanoistahan on juuri
lapsia!
Apostolien teoista ja pyhän Paavalin kirjeistä me
luemme, miten kokonaisia perheitä kastettiin (Ap.
t. 10:48; Ap. t. 16:15,33; 1 Kor. 1:16). Lapset
ovat aivan varmasti tärkeä osa perhettä. Näyttää
siis siltä, että samoin kuin Kristus käski
apostolien opettaa ja kastaa erottelematta kaikki
pakanat, samoin he myös ovat tehneet kastaessaan
kaikki perheeseen kuuluneet. Jos he olisivat
osanneet varautua siihen, että lahkolaiset
pyrkivät tekemään eron nuorien ja vanhojen
välillä, he olisivat varmasti kumonneet tämän
kaiken vielä selvemmin. Ovathan he jo muutenkin
kaikissa kirjeissään kirjoittaneet paljon siitä,
ettei kristittyjen kesken ole mitään arvoeroa eri
henkilöiden välillä. Pyhä Johanneskin sanoo 1.
kirjeensä toisessa luvussa (1 Joh. 2:14)
pikkulapsista, että he tuntevat Isän. Lapsikaste
periytyy siis varmasti apostoleilta, kuten myös
pyhä Augustinus kirjoittaa.
Uudestikastajat menettelevät siis vaarallisesti
kaikissa asioissa. He eivät ole epävarmoja
ainoastaan omassa asiassaan, vaan he toimivat
myös edellä mainittuja raamatunlauseita vastaan.
Omasta päästään ja vastoin Jumalan tahtoa he
keksivät erotella ihmisiä. Vaikka he
arvelisivatkin, etten vielä ole heitä kyllin
pätevästi kumonnut, heidän täytyy kuitenkin
kaikessa riidanhalussaankin vähintään pelästyä ja
huolestua siitä, että he tekevät väärin
uudestikastaessaan noin epävarmojen perusteiden
nojalla. Mutta koska he ovat epävarmoja, seuraa
jo siitä, että he toimivat väärin. Sillä
jumalallisissa asioissa ei saa olla epävarma,
vaan niissä pitää pelata varman päälle.
Jos uudestikastaja ei ole itsepäinen, vaan valmis
oppimaan, hänkin voi kuulla, että samoin kuin
Johannes tuli uskovaksi ja pyhäksi, kun Kristus
tuli ja puhui äitinsä suulla, niin myös lapsi
tulee uskovaksi, kun Kristus kasteessa puhuu
hänelle kastajan suulla. Onhan se hänen sanansa
ja hänen käskynsä, eikä hänen sanansa voi olla
vaikuttamatta. Uudestikastajankin täytyy myöntää,
että asia saattaa todella olla näin. Hän ei voi
sitä lopultakaan täysin kiistää eikä sitä
Raamatulla kumota. Jos taas hän ei voi sitä
lopullisesti eikä pätevin perustein kiistää, hän
ei myöskään voi aina pitäytyä uudestikasteeseen.
Mikäli hän edelleen haluaa puolustaa
uudestikastamista, hänen on ensin aukottomasti
todistettava, että lapset kastetaan ilman uskoa.
Olen siis mielestäni riittävän selvästi
todistanut, että heidän perustelunsa ovat
epävarmoja ja pelkkää röyhkeyttä.
Vaikka he pystyisivätkin varmasti osoittamaan,
että lapset ovat kasteessa ilman uskoa, sillä ei
olisi minun mielestäni mitään merkitystä.
Haluaisin silloinkin mielelläni tietää, millä
perusteella he arvelevat todistavansa, että
lapset olisi kastettava uudestaan, jos he
myöhemmin uskovat tai tunnustavat uskonsa. Ei
nimittäin riitä, että he sanovat: “Lapset on
kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on
kastettava uudelleen.” Heidän on myös
perusteltava väitteensä.
Sinä sanot ehkä: “Kaste on väärä.” Entä sitten,
onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on
aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se
olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on
lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on
tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko
on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin
ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on
otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys,
niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin.
Abusus non tollit substantiam, imo confirmat
substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian
olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes
väärinkäyttöä.
Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen
jälkeen, miksi silloin olisi kastettava
uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki
tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt
kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän
usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa
varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee
täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.
Aivan samoin käy silloin, kun tyttö menee jonkun
miehen kanssa naimisiin vasten tahtoaan ja täysin
vailla aviollista kiintymystä mieheen. Jumalan
silmissä hän tuskin on miehensä aviovaimo. Kaksi
vuotta myöhemmin hän kuitenkin alkaa rakastaa
aviomiestään. Onko heidän silloin mentävä
uudestaan kihloihin ja naimisiin? Onko nyt
järjestettävä uudet hääjuhlat? Onko ensimmäistä
kihlausta ja vihkimistä pidettävä turhana vain
sen vuoksi, ettei hän heti ollut uskollinen
aviovaimo? Varmaan monet pitäisivät sinua
hulluna. Onhan nyt kaikki kunnossa, koska hän on
muuttunut ja kiintynyt siihen mieheen, josta hän
ei aiemmin välittänyt.
Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee
kasteelle ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon.
Olisitko, ystävä hyvä, sitä mieltä, että
tällainen ihminen pitäisi kastaa uudelleen? Hän
on ottanut oikean kasteen väärin vastaan.
Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee
kasteen vääräksi ja että inhimillinen
väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin
Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?
Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain
vuorella. Monet ottivat kuitenkin tämän liiton
vastaan väärin ja ilman uskoa. Kun nyt nämä samat
ihmiset myöhemmin tulivat uskoon, onko tämä
liitto sen vuoksi ollut väärä? Vai mitä sanot,
ystävä hyvä? Täytyisikö Jumalan jokaista varten
tulla uudestaan Siinain vuorelle ja solmia uusi
liitto?
Samalla tavalla Jumala antaa saarnata kymmentä
käskyään. Mutta koska muutamat ihmiset ymmärtävät
ne vain korvillaan eli siis täysin väärin, niin
eivätkö ne muka enää olekaan kymmenen käskyä. Nyt
ne eivät enää kelpaa mihinkään, ja Jumalan täytyy
antaa uudet kymmenen käskyä entisten tilalle. Se
ei enää riitä, että ihmiset tekisivät oikean
parannuksen ja pitäisivät entiset kymmenen
käskyä. Sepä vasta olisikin merkillinen juttu,
että iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana pitäisi
muuttaa ja uudistaa yhtä usein kuin ihmiset
muuttuvat ja uudistuvat. Sehän pysyy
muuttumattomana ja samana sen vuoksi, että
niillä, jotka nyt luopuvat siitä eivätkä pysy
siinä, olisi luja kallio, jolle he voisivat
palata ja jolla he voisivat pysyä.
Entäpä jos alamaiset tekevät uskollisuudenvalan
hallitsijalleen vain siinä tarkoituksessa, että
pääsisivät surmaamaan hänet, mutta kolmen päivän
kuluttua he kuitenkin rupeavat katumaan ja
vakuuttavat sydämestään olevansa kuuliaisia.
Sano, ystävä hyvä, onko nyt taas tarpeen tehdä
uusi ja toinen uskollisuudenvala? Ei tietenkään,
koska he nyt rehellisesti pitävät sen valan,
jonka he aikoinaan vannoivat vilpillisesti.
Jos me seuraisimme heidän tahtoaan, meillä
riittäisi kastamista joka hetkeksi. Minä voisin
ottaa tämän raamatunlauseen "joka uskoo" omaan
käyttööni. Missä ikinä tapaisin kristityn, joka
on langennut eikä usko, siellä minä sanoisin:
"Tämä ei usko, siispä hänen kasteensa on ollut
turha. Minäpä kastan hänet uudestaan." Ja jos hän
lankeaisi toistamiseen, sanoisin minäkin
uudelleen: "Huomaatko, hän ei usko. Sen vuoksi
hänen edellinen kasteensa on turha. Hänet on nyt
kastettava kolmannen kerran." Näin minä
jatkaisin. Aina kun hän lankeaisi tai alkaisi
epäillä uskoaan, minä sanoisin: "Hän ei usko, sen
vuoksi hänen kasteensa on turha." Hänen olisi
siis mentävä kasteelle yhä uudelleen ja
uudelleen, kunnes hän ei enää lankeaisi eikä
luopuisi uskosta. Näin hän noudattaisi tätä
raamatunlausetta "joka uskoo". Sanohan minulle,
tulisiko kukaan kristitty milloinkaan kastetuksi
riittävän usein ja saisiko kukaan lopullista
varmuutta omasta kasteestaan?
Kaste kyllä pysyy oikeana ja riittävänä, vaikka
kristitty luopuisi uskosta ja tekisi syntiä tuhat
kertaa vuodessa. Riittää, että hän jälleen tekee
oikean parannuksen ja uskoo. Ei häntä pidä aina
kastaa uudelleen. Miksei siis ensimmäinen kaste
olisi riittävä ja oikea, jos kristitty myöhemmin
tulee oikeaan uskoon? Jos kaste on ilman uskoa,
niin se on ilman uskoa, eikä sillä ole mitään
väliä, puuttuuko usko ennen kastetta vai sen
jälkeen. Mutta jos kaste on ilman uskoa, niin
uudestikastajat haluavat tällä raamatunlauseella
"joka uskoo" narrata meidät muuttamaan kasteen
olemuksen.
Vaikka siis uudestikastajat pystyisivätkin
todistamaan oikeaksi sen näkemyksensä, etteivät
pienet lapset usko (mitä he eivät pysty
tekemään), niin he eivät minun mielestäni olisi
osoittaneet sen enempää kuin että oikeaa, Jumalan
asettamaa kastetta ei ole otettu vastaan oikein,
vaan väärin. Mutta se joka osoittaa ainoastaan
väärinkäytön, osoittaa vain sen, että oikaisun
tulee koskea väärinkäyttöä eikä asian olemusta.
Väärinkäyttö ei nimittäin muuta minkään asian
olemusta. Kulta ei muutu oljeksi sen vuoksi, että
rosvo sen varastaa ja käyttää sitä omaksi
edukseen. Hopea ei muutu paperiksi sen vuoksi,
että koronkiskuri keinottelee sillä
vilpillisesti.
Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen
väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa,
luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he
yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja
uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki
harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he
ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat
sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he
rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden
evankeliumin. Missä tahansa sinä siis tapaatkin
uudestikastajia, siellä he toimivat väärin,
pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä.
Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi
he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät
pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä
ja väärinkäytöksiä.
Heidän keskuudessaan on tekojen perkele, joka
puhuu uskosta, mutta tarkoittaa kuitenkin tekoja.
Uskon nimellä ja varjolla hän johtaa
ihmisraukkoja luottamaan tekoihin, aivan kuten
meille paavin vallan alla tapahtui. Meitä
vaadittiin käymään ehtoollisen sakramentilla ja
näin tekemään kuuliaisuuden tekoja. Kukaan ei
mennyt sakramentille ravitakseen uskoa. Kun me
olimme vastaanottaneet sakramentin, silloin oli
kaikki tapahtunut ja teko oli täytetty.
Myös uudestikastajat pakottavat ihmisiä
luottamaan tekoihin niin, että tultuaan
kastetuiksi, he luulisivat kaiken olevan oikein
ja kunnossa. Näennäisesti he kyllä kerskuvat
uskosta, mutta todellisuudessa he vähät
välittävät siitä. Jos heidän pitäisi etukäteen
olla varmoja uskosta, he eivät — kuten edellä
olen jo sanonut — voisi enää milloinkaan kastaa
yhtään ihmistä. Jos he vakavissaan etsisivät
uskoa eivätkä luottaisi tekoihin, heidän pitäisi
luopua uudestikastamisesta.
Muuttumaton Jumalan sana, joka kerran lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa, pysyy ja kestää yhä. Sen
vuoksi he voivat myöhemmin uskoa siihen, jos
tahtovat. Samoin he voivat myöhemmin uskossa
ymmärtää sen veden, joka kasteessa vuodatettiin
heidän päälleen, jos vain tahtovat. Sillä vaikka
he toistelisivat tuota sanaa satakin kertaa, se
on kuitenkin se sama sana, joka lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa. Sen voima ei riipu
siitä, kuinka monta kertaa se lausutaan tai
toistetaan, vaan siitä, että se on kerran
käsketty lausumaan.
Perkele näyttää varsinaisen taituruutensa siinä,
että hän kykenee pakottamaan kristityt
uskonvanhurskaudesta tekojen vanhurskauteen.
Samoin hän pakotti galatalaiset ja korinttilaiset
luottamaan tekoihin, vaikka he olivat
Kristuksessa, uskoivat vakaasti ja juoksivat
hyvin, kuten pyhä Paavali kirjoittaa (Gal. 5:7).
Olen sanonut ennen ja sanon vieläkin, etten tahdo
tästä lähin olla tekemisissä hurmahenkien kanssa,
vaan jätän heidät Jumalan tuomittaviksi. Sillä
minä ja monet muut olemme niin perusteellisesti
ja vakaasti kumonneet heidän mielettömät
puheensa, että heidän on itsensä ollut pakko
peruuttaa suurin osa, vaikka he aluksi pitivät
siitä itsepintaisesti kiinni. Ja näin kokemus
näyttää, että he ovat esittäneet omia, itse
sepittämiään ajatuksia vailla varmaa pohjaa.
Mutta kun he kadottavat yhden todisteensa,
miettivät ja tuumivat he niin kauan, kunnes
keksivät toisen, eivätkä voi tähän päivään saakka
lakata lörpöttelemästä, sillä koko heidän
olemassaolonsa on sen varassa, etteivät vaikene.
He tekevät aivan niin kuin heidän mestarinsa
perkele: kun hän ei voita pyhiä miehiä
väkivalloin ja viekkaudella, hän yrittää väsyttää
heidät herkeämättä pitkittämällä siten ehkä
päästäkseen voitolle.
Sen tähden on minun vilpitön kristillinen
neuvoni: älä ole missään tekemisissä heidän
kanssaan, sillä heidän väitteillään ei ole
loppua. Eivät he luovu mielipiteistään, eivät
kuule, eivät mitään tiedä eivätkä voi muilta
mitään oppia. Äläkä ota tätä neuvoa, niin kuin se
olisi minusta kotoisin, vaan Pyhän Hengen
neuvona, joka tuntee kaikki sydämet ja kaiken
paremmin kuin me. Hänhän on valitun aseensa,
apostoli Paavalin, kautta antanut meille tämän
neuvon: “Harhaoppista ihmistä karta varoitettuasi
häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät,
että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja
tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut”
(Tiit. 3:10-11).
KASTE ON JUMALAN TEKO
Martti Luther
Sinä ehkä sanot, ettei Kristus ole käskenyt
kastaa lapsia eikä siitä ole yhtään esimerkkiä
apostolien kirjoituksissa eikä kirjeissä. Minä
vastaan tähän: Ei hän ole erikseen käskenyt
kastaa aikuisiakaan, ei miehiä eikä naisia eikä
erityisesti ketään muutakaan. Onko meidän siis
jätettävä kaikki kastamatta? Sen sijaan hän on
kyllä käskenyt kastaa kaikki pakanat, ketään
erottelematta, sanoessaan Matteuksen evankeliumin
lopussa (Matt. 28:19): “Menkää ja opettakaa
kaikki kansat ja kastakaa heidät minun nimessäni”
jne. Mutta melkoinen osa pakanoistahan on juuri
lapsia!
Apostolien teoista ja pyhän Paavalin kirjeistä me
luemme, miten kokonaisia perheitä kastettiin (Ap.
t. 10:48; Ap. t. 16:15,33; 1 Kor. 1:16). Lapset
ovat aivan varmasti tärkeä osa perhettä. Näyttää
siis siltä, että samoin kuin Kristus käski
apostolien opettaa ja kastaa erottelematta kaikki
pakanat, samoin he myös ovat tehneet kastaessaan
kaikki perheeseen kuuluneet. Jos he olisivat
osanneet varautua siihen, että lahkolaiset
pyrkivät tekemään eron nuorien ja vanhojen
välillä, he olisivat varmasti kumonneet tämän
kaiken vielä selvemmin. Ovathan he jo muutenkin
kaikissa kirjeissään kirjoittaneet paljon siitä,
ettei kristittyjen kesken ole mitään arvoeroa eri
henkilöiden välillä. Pyhä Johanneskin sanoo 1.
kirjeensä toisessa luvussa (1 Joh. 2:14)
pikkulapsista, että he tuntevat Isän. Lapsikaste
periytyy siis varmasti apostoleilta, kuten myös
pyhä Augustinus kirjoittaa.
Uudestikastajat menettelevät siis vaarallisesti
kaikissa asioissa. He eivät ole epävarmoja
ainoastaan omassa asiassaan, vaan he toimivat
myös edellä mainittuja raamatunlauseita vastaan.
Omasta päästään ja vastoin Jumalan tahtoa he
keksivät erotella ihmisiä. Vaikka he
arvelisivatkin, etten vielä ole heitä kyllin
pätevästi kumonnut, heidän täytyy kuitenkin
kaikessa riidanhalussaankin vähintään pelästyä ja
huolestua siitä, että he tekevät väärin
uudestikastaessaan noin epävarmojen perusteiden
nojalla. Mutta koska he ovat epävarmoja, seuraa
jo siitä, että he toimivat väärin. Sillä
jumalallisissa asioissa ei saa olla epävarma,
vaan niissä pitää pelata varman päälle.
Jos uudestikastaja ei ole itsepäinen, vaan valmis
oppimaan, hänkin voi kuulla, että samoin kuin
Johannes tuli uskovaksi ja pyhäksi, kun Kristus
tuli ja puhui äitinsä suulla, niin myös lapsi
tulee uskovaksi, kun Kristus kasteessa puhuu
hänelle kastajan suulla. Onhan se hänen sanansa
ja hänen käskynsä, eikä hänen sanansa voi olla
vaikuttamatta. Uudestikastajankin täytyy myöntää,
että asia saattaa todella olla näin. Hän ei voi
sitä lopultakaan täysin kiistää eikä sitä
Raamatulla kumota. Jos taas hän ei voi sitä
lopullisesti eikä pätevin perustein kiistää, hän
ei myöskään voi aina pitäytyä uudestikasteeseen.
Mikäli hän edelleen haluaa puolustaa
uudestikastamista, hänen on ensin aukottomasti
todistettava, että lapset kastetaan ilman uskoa.
Olen siis mielestäni riittävän selvästi
todistanut, että heidän perustelunsa ovat
epävarmoja ja pelkkää röyhkeyttä.
Vaikka he pystyisivätkin varmasti osoittamaan,
että lapset ovat kasteessa ilman uskoa, sillä ei
olisi minun mielestäni mitään merkitystä.
Haluaisin silloinkin mielelläni tietää, millä
perusteella he arvelevat todistavansa, että
lapset olisi kastettava uudestaan, jos he
myöhemmin uskovat tai tunnustavat uskonsa. Ei
nimittäin riitä, että he sanovat: “Lapset on
kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on
kastettava uudelleen.” Heidän on myös
perusteltava väitteensä.
Sinä sanot ehkä: “Kaste on väärä.” Entä sitten,
onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on
aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se
olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on
lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on
tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko
on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin
ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on
otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys,
niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin.
Abusus non tollit substantiam, imo confirmat
substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian
olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes
väärinkäyttöä.
Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen
jälkeen, miksi silloin olisi kastettava
uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki
tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt
kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän
usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa
varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee
täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.
Aivan samoin käy silloin, kun tyttö menee jonkun
miehen kanssa naimisiin vasten tahtoaan ja täysin
vailla aviollista kiintymystä mieheen. Jumalan
silmissä hän tuskin on miehensä aviovaimo. Kaksi
vuotta myöhemmin hän kuitenkin alkaa rakastaa
aviomiestään. Onko heidän silloin mentävä
uudestaan kihloihin ja naimisiin? Onko nyt
järjestettävä uudet hääjuhlat? Onko ensimmäistä
kihlausta ja vihkimistä pidettävä turhana vain
sen vuoksi, ettei hän heti ollut uskollinen
aviovaimo? Varmaan monet pitäisivät sinua
hulluna. Onhan nyt kaikki kunnossa, koska hän on
muuttunut ja kiintynyt siihen mieheen, josta hän
ei aiemmin välittänyt.
Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee
kasteelle ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon.
Olisitko, ystävä hyvä, sitä mieltä, että
tällainen ihminen pitäisi kastaa uudelleen? Hän
on ottanut oikean kasteen väärin vastaan.
Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee
kasteen vääräksi ja että inhimillinen
väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin
Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?
Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain
vuorella. Monet ottivat kuitenkin tämän liiton
vastaan väärin ja ilman uskoa. Kun nyt nämä samat
ihmiset myöhemmin tulivat uskoon, onko tämä
liitto sen vuoksi ollut väärä? Vai mitä sanot,
ystävä hyvä? Täytyisikö Jumalan jokaista varten
tulla uudestaan Siinain vuorelle ja solmia uusi
liitto?
Samalla tavalla Jumala antaa saarnata kymmentä
käskyään. Mutta koska muutamat ihmiset ymmärtävät
ne vain korvillaan eli siis täysin väärin, niin
eivätkö ne muka enää olekaan kymmenen käskyä. Nyt
ne eivät enää kelpaa mihinkään, ja Jumalan täytyy
antaa uudet kymmenen käskyä entisten tilalle. Se
ei enää riitä, että ihmiset tekisivät oikean
parannuksen ja pitäisivät entiset kymmenen
käskyä. Sepä vasta olisikin merkillinen juttu,
että iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana pitäisi
muuttaa ja uudistaa yhtä usein kuin ihmiset
muuttuvat ja uudistuvat. Sehän pysyy
muuttumattomana ja samana sen vuoksi, että
niillä, jotka nyt luopuvat siitä eivätkä pysy
siinä, olisi luja kallio, jolle he voisivat
palata ja jolla he voisivat pysyä.
Entäpä jos alamaiset tekevät uskollisuudenvalan
hallitsijalleen vain siinä tarkoituksessa, että
pääsisivät surmaamaan hänet, mutta kolmen päivän
kuluttua he kuitenkin rupeavat katumaan ja
vakuuttavat sydämestään olevansa kuuliaisia.
Sano, ystävä hyvä, onko nyt taas tarpeen tehdä
uusi ja toinen uskollisuudenvala? Ei tietenkään,
koska he nyt rehellisesti pitävät sen valan,
jonka he aikoinaan vannoivat vilpillisesti.
Jos me seuraisimme heidän tahtoaan, meillä
riittäisi kastamista joka hetkeksi. Minä voisin
ottaa tämän raamatunlauseen "joka uskoo" omaan
käyttööni. Missä ikinä tapaisin kristityn, joka
on langennut eikä usko, siellä minä sanoisin:
"Tämä ei usko, siispä hänen kasteensa on ollut
turha. Minäpä kastan hänet uudestaan." Ja jos hän
lankeaisi toistamiseen, sanoisin minäkin
uudelleen: "Huomaatko, hän ei usko. Sen vuoksi
hänen edellinen kasteensa on turha. Hänet on nyt
kastettava kolmannen kerran." Näin minä
jatkaisin. Aina kun hän lankeaisi tai alkaisi
epäillä uskoaan, minä sanoisin: "Hän ei usko, sen
vuoksi hänen kasteensa on turha." Hänen olisi
siis mentävä kasteelle yhä uudelleen ja
uudelleen, kunnes hän ei enää lankeaisi eikä
luopuisi uskosta. Näin hän noudattaisi tätä
raamatunlausetta "joka uskoo". Sanohan minulle,
tulisiko kukaan kristitty milloinkaan kastetuksi
riittävän usein ja saisiko kukaan lopullista
varmuutta omasta kasteestaan?
Kaste kyllä pysyy oikeana ja riittävänä, vaikka
kristitty luopuisi uskosta ja tekisi syntiä tuhat
kertaa vuodessa. Riittää, että hän jälleen tekee
oikean parannuksen ja uskoo. Ei häntä pidä aina
kastaa uudelleen. Miksei siis ensimmäinen kaste
olisi riittävä ja oikea, jos kristitty myöhemmin
tulee oikeaan uskoon? Jos kaste on ilman uskoa,
niin se on ilman uskoa, eikä sillä ole mitään
väliä, puuttuuko usko ennen kastetta vai sen
jälkeen. Mutta jos kaste on ilman uskoa, niin
uudestikastajat haluavat tällä raamatunlauseella
"joka uskoo" narrata meidät muuttamaan kasteen
olemuksen.
Vaikka siis uudestikastajat pystyisivätkin
todistamaan oikeaksi sen näkemyksensä, etteivät
pienet lapset usko (mitä he eivät pysty
tekemään), niin he eivät minun mielestäni olisi
osoittaneet sen enempää kuin että oikeaa, Jumalan
asettamaa kastetta ei ole otettu vastaan oikein,
vaan väärin. Mutta se joka osoittaa ainoastaan
väärinkäytön, osoittaa vain sen, että oikaisun
tulee koskea väärinkäyttöä eikä asian olemusta.
Väärinkäyttö ei nimittäin muuta minkään asian
olemusta. Kulta ei muutu oljeksi sen vuoksi, että
rosvo sen varastaa ja käyttää sitä omaksi
edukseen. Hopea ei muutu paperiksi sen vuoksi,
että koronkiskuri keinottelee sillä
vilpillisesti.
Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen
väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa,
luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he
yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja
uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki
harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he
ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat
sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he
rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden
evankeliumin. Missä tahansa sinä siis tapaatkin
uudestikastajia, siellä he toimivat väärin,
pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä.
Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi
he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät
pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä
ja väärinkäytöksiä.
Heidän keskuudessaan on tekojen perkele, joka
puhuu uskosta, mutta tarkoittaa kuitenkin tekoja.
Uskon nimellä ja varjolla hän johtaa
ihmisraukkoja luottamaan tekoihin, aivan kuten
meille paavin vallan alla tapahtui. Meitä
vaadittiin käymään ehtoollisen sakramentilla ja
näin tekemään kuuliaisuuden tekoja. Kukaan ei
mennyt sakramentille ravitakseen uskoa. Kun me
olimme vastaanottaneet sakramentin, silloin oli
kaikki tapahtunut ja teko oli täytetty.
Myös uudestikastajat pakottavat ihmisiä
luottamaan tekoihin niin, että tultuaan
kastetuiksi, he luulisivat kaiken olevan oikein
ja kunnossa. Näennäisesti he kyllä kerskuvat
uskosta, mutta todellisuudessa he vähät
välittävät siitä. Jos heidän pitäisi etukäteen
olla varmoja uskosta, he eivät — kuten edellä
olen jo sanonut — voisi enää milloinkaan kastaa
yhtään ihmistä. Jos he vakavissaan etsisivät
uskoa eivätkä luottaisi tekoihin, heidän pitäisi
luopua uudestikastamisesta.
Muuttumaton Jumalan sana, joka kerran lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa, pysyy ja kestää yhä. Sen
vuoksi he voivat myöhemmin uskoa siihen, jos
tahtovat. Samoin he voivat myöhemmin uskossa
ymmärtää sen veden, joka kasteessa vuodatettiin
heidän päälleen, jos vain tahtovat. Sillä vaikka
he toistelisivat tuota sanaa satakin kertaa, se
on kuitenkin se sama sana, joka lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa. Sen voima ei riipu
siitä, kuinka monta kertaa se lausutaan tai
toistetaan, vaan siitä, että se on kerran
käsketty lausumaan.
Perkele näyttää varsinaisen taituruutensa siinä,
että hän kykenee pakottamaan kristityt
uskonvanhurskaudesta tekojen vanhurskauteen.
Samoin hän pakotti galatalaiset ja korinttilaiset
luottamaan tekoihin, vaikka he olivat
Kristuksessa, uskoivat vakaasti ja juoksivat
hyvin, kuten pyhä Paavali kirjoittaa (Gal. 5:7).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitus on luettavissa www.concordia.fi