Miksi teini-ikäisille lapsille Ei saa kertoa eron syistä ? Onko valehtelu lapselle parempaa ? Varttuessaan hän kuitenkin saa jonkinlaisen "totuuden" selville. Jos lapselle ei kerrottaisi satuja eron syistä, niin aikuisena hänellä olisi ainakin toinen vanhempi, johon vielä luottaa.
Erityisesti kaipaisin kommentteja teiltä, arvon palstalaiset, jotka olette aikuisiässä saaneet tietää eron johtuneen aivan muusta, kuin siitä mitä lapsena väitettiin. Menikö luottamus molempiin vanhempiin ?
Kiitos asiallisista vastineista .
Erityisesti kaipaisin kommentteja teiltä, arvon palstalaiset, jotka olette aikuisiässä saaneet tietää eron johtuneen aivan muusta, kuin siitä mitä lapsena väitettiin. Menikö luottamus molempiin vanhempiin ?
Kiitos asiallisista vastineista .
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerro lapselle avioerosta ajoissa ja ymmärrettävästi.
Yle Olotila psykiatri janna Rantala.
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/kerro-lapselle-avioerosta-ajoissa-ja-ymmarrettavasti
-----
Väestöliitto.
Lapsi olettaa, että hänen elämänsä jatkuu samanlaisena, ero on suuri mullistus lapsen elämässä, jos lasta ei ole valmisteltu eroon.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/lapset_ja_ero/stressitekijat/
----
No et ollut sitten näitä omakohtaisesti kokeneita.
Ja kaiken huipuksi spykiatri Janna KEHOTTAA valehtelemaan.
Noooh....odotellaan.
No tuo on hieman asiallisempi, mutta siinäpä ei kehotetakkaan valheisiin. Tosin ei myöskään eron syistä mitään.
Teini-ikäselle voi ja pitää kertoa avioeron syyt, mutta ei tavalla, joka saa toisen vanhemman näyttämään todella huonolta tilanteessa. Jos toinen on pettänyt, ei sitä tarvitse sysätä lapsen niskaan, sillä se tuo vain pahaa oloa. Lapsen ei tarvitse kuulla yksityiskohtia erosta. Pääpiirteet riittää. Ja vaikka kuinka vanhempi vihaisi toista, sitä ei tarvitse lapselle osoittaa. Se lisää turhaa tuskaa----nimimerkillä kokemusta on.
Henkilökohtaisesti olen kokenu helvetillisen avioerodraaman vanhempieni osalta. Olen nyt 17-vuotias, ja vanhempani erosivat noin vuosi sitten. Etenkin äitini puolelta olen kuullut todella törkeätä puhetta isästäni, ja se tuntuu äärimmäisen pahalta, sillä välisi isääni ovat loistavat eivätkä äitini puheet voi muuttaa sitä, sanoi mitä sanoi. Avioero johtui äitini epätasapainottomuudesta ja vuosien ajan jatkuneesta ilmapiirin ahdistavuudesta ja jatkuvista huonontuvista väleistä. Aluksi olin utelias kuulemaan eron syitä, mutta kuukausia jatkuneesta huonosta olosta kaikkeen liittyen en halua kuulla enää yhtään mitään.
Eli siis, lapselle voi kertoa syyt pääpiirteissään, mutta ei sikamaisesti mustamaalata toista vanhempaa, se on erittäin paskamaista. Ei myöskään sysätä omaa pahaa oloaan lapselle. Rajansa tiedon annolla, sen sanon vain.
Usein mustamaalaaminen ei kuitenkaan ole mustamaalaamista. Pelkästään kertomista omista tunteista, jotka voivat olla todella synkkiä. Joskus, todella pahassa paikassa toisen vanhemman on pakko kertoa eron syistä omalta kannalta, ettei hän leimautuisi jutun "pahikseksi".
Lapsi ottaa selvän asiasta tultuaan aikuiseksi tai sitten joku kertoo sen hänelle, joten on syytä olla täysin totuuden mukainen lapselle ja säilyttää luottomus, että hänen kyselyihinsä vastaan hänen kasvaessaan.
On aivan varmaa, että se ei tule pysymään salassa, ja miten paljon loukkaattekin läheisiänne, jotka ovat monesti antaneet kaiken omastaan elämänne eteen niin henkisesti kuin rahallisestin. Suurin petos on valehdella, todella voi olla kuoleman paikka jollekin.
Kuka sulle on niin sanonut? Lapsille pitää puhua aina totta, kaikista asioista. Siitä erottaa viisaan ja sen muunlaisen vanhemman, miten kerrotaan, kuinka sanotaan, millä asenteella puhutaan ... - "Eron kokenut teini" valaisee asiaa erittäin hyvin.
Lapselle ei tarvitse -tai ei saakaan - kertoa eron syistä vaan siitä mitä ero käytännössä merkitsee. Jos kertoo eron syistä, niin se on tehtävä 100%:n neutraalisti ja pinnallisesti ilmaistuna. Esim. erosimme, koska en rakasta isääsi/äitiäsi enää. Ne asiat, jotka vaikuttavat siihen, ettemme enää rakasta ei kuulu lapselle.