Olen kirjoittanut tämän viestin monta kertaa uudestaan. Huomaan että ilman "suodatinta" kirjoitus venyy ylipitkäksi vuodatuksesta siitä mitä ystäväni teki minulle.
Olen katkera...
Valitsin ikävä kyllä auttaa erästä nuorta yh-äitiä. Nainen oli aivan kamala ihminen, katkera, kateellinen, kilpailunhaluinen, vähättelevä, moraaliton. Mutta hänellä olli vastasyntynyt vauva, jonka kanssa tunsin ensi hetkistä lähtien vahvaa yhteyttä. Tämän lapsen takia päätin auttaa tätä typerää naista joka täysin omaa syytään oli aiheuttanut itselleen epätoivoisen tilanteen.
Autoin naista lastenhoidossa, ruokalaskun maksussa, arjen asioissa. Nainen suhtautui ylimielisesti apuuni, niinkuin se olisi ollut velvollisuuteni ja sätti ja vähätteli kaikkea mitä tein. Kuitenkin hän vaati apuani ja tekeytyi ehkä avuttomammaksi kuin mitä oikeasti oli.
Jonkin aikaa tunnettuamme nainen alkoi käyttäytyä kuin oikea ihminen. Yatävystyimme jopa hiukan. Kannustin naista itsenäisyyteen, ja rohkaisin häntä että hän pärjäisi; hän kun oli aina takertunut ensimmäiseen vastaan tulevaan mieheen ja muuttanut yhteen asumaan ikävin seurauksin.
Kun saimme etäisyyttä toisiimme, ystävyyssuhteemme parani. Meillä oli yhdessä yleensä todella hauskaa.
Kuitenkin koin että sen aikana kun autoin naista, sain "henkisen haavan" kaikesta siitä kateudesta, sättimisestä, vähättelystä. Jotenkin se siis mursi minua. Sen jälkeen tuntui, että elämäni oli melko tasaista alamäkeä, kunnes äitini kuoleman johdosta murruin kokonaan.
Hakeuduin taas tämän ystäväni seuraan, ja halusin puhua. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, katsoi vain seiniä niinkuin ei olisi kuullutkaan.
Sen jälkeen hän palasi taas " omaksi itsekseen". Ihan kuin hän olisi huomannut että olin murtumassa ja halusi liiskata minut maan rakoon. Hänen mielialassaa tapahtui dramaattinen muutos. Hän sai ihan yhtäkkiä lisää energiaa. Minun kanssa hän ei puhunut, vaan tunkeutui kaikkiin ihmissuhteisiini, jopa perheeseeni ja esiintyi oikein huurmaavasti ja puhui aina päälleni, niin että minä jäin tilanteissa hänen varjoonsa.
Huomasin että hän alkoi käyttää samoja "maneereja", eleitä, ilmeitä, sanontoja joita minä olin yleensä käyttänyt. Aivan kuin hän olisi varastanut identiteettini.
Olen käsitellyt tätä asiaa paljon, mutta totuus on se, että minä murruin ja hän polki minun päälleni, varasti elämäni, vaikka autoin häntä. Olisin kestänyt sen murtumisen, mutta en enää sitä että tämä ihminen kusi minun identiteetin haudalle.
Nyt siitä on kuusi vuotta, elämäni seisoo paikallaan ja vihaan tätä ihmistä yli kaiken! Toivon hänelle kaikkea pahaa, toivon että hän hukkuu siihen juomaansa viinaan, lihoo muodottomaksi, joutuu luopumaan lapsestaan ja sairastuu kaikista pahimpiin mielisairauksiin, eikä kukaan auta häntä!
Haluan niin kovasti antaa anteeksi, mutta voinko antaa anteeksi vaikka hän ei pyydä anteeksi.?Ja mitä se tarkoittaisi? Pitäisikö minun alkaa taas kaveeraamaan tämän ihmisen kanssa vaikka haluaisin päästä hänestä mahdollisimman kauas eroon? Haluaisin sanoa hänelle suorat sanat! Mutta uskon että sekin kääntyisi minua vastaan.
Haluan siis jättää tämän koko asian taakseni, niin että nämä henkiset haavatkin jäisivät sinne.
Miten menee anteeksi-antamisen prosessti?
Olen katkera...
Valitsin ikävä kyllä auttaa erästä nuorta yh-äitiä. Nainen oli aivan kamala ihminen, katkera, kateellinen, kilpailunhaluinen, vähättelevä, moraaliton. Mutta hänellä olli vastasyntynyt vauva, jonka kanssa tunsin ensi hetkistä lähtien vahvaa yhteyttä. Tämän lapsen takia päätin auttaa tätä typerää naista joka täysin omaa syytään oli aiheuttanut itselleen epätoivoisen tilanteen.
Autoin naista lastenhoidossa, ruokalaskun maksussa, arjen asioissa. Nainen suhtautui ylimielisesti apuuni, niinkuin se olisi ollut velvollisuuteni ja sätti ja vähätteli kaikkea mitä tein. Kuitenkin hän vaati apuani ja tekeytyi ehkä avuttomammaksi kuin mitä oikeasti oli.
Jonkin aikaa tunnettuamme nainen alkoi käyttäytyä kuin oikea ihminen. Yatävystyimme jopa hiukan. Kannustin naista itsenäisyyteen, ja rohkaisin häntä että hän pärjäisi; hän kun oli aina takertunut ensimmäiseen vastaan tulevaan mieheen ja muuttanut yhteen asumaan ikävin seurauksin.
Kun saimme etäisyyttä toisiimme, ystävyyssuhteemme parani. Meillä oli yhdessä yleensä todella hauskaa.
Kuitenkin koin että sen aikana kun autoin naista, sain "henkisen haavan" kaikesta siitä kateudesta, sättimisestä, vähättelystä. Jotenkin se siis mursi minua. Sen jälkeen tuntui, että elämäni oli melko tasaista alamäkeä, kunnes äitini kuoleman johdosta murruin kokonaan.
Hakeuduin taas tämän ystäväni seuraan, ja halusin puhua. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, katsoi vain seiniä niinkuin ei olisi kuullutkaan.
Sen jälkeen hän palasi taas " omaksi itsekseen". Ihan kuin hän olisi huomannut että olin murtumassa ja halusi liiskata minut maan rakoon. Hänen mielialassaa tapahtui dramaattinen muutos. Hän sai ihan yhtäkkiä lisää energiaa. Minun kanssa hän ei puhunut, vaan tunkeutui kaikkiin ihmissuhteisiini, jopa perheeseeni ja esiintyi oikein huurmaavasti ja puhui aina päälleni, niin että minä jäin tilanteissa hänen varjoonsa.
Huomasin että hän alkoi käyttää samoja "maneereja", eleitä, ilmeitä, sanontoja joita minä olin yleensä käyttänyt. Aivan kuin hän olisi varastanut identiteettini.
Olen käsitellyt tätä asiaa paljon, mutta totuus on se, että minä murruin ja hän polki minun päälleni, varasti elämäni, vaikka autoin häntä. Olisin kestänyt sen murtumisen, mutta en enää sitä että tämä ihminen kusi minun identiteetin haudalle.
Nyt siitä on kuusi vuotta, elämäni seisoo paikallaan ja vihaan tätä ihmistä yli kaiken! Toivon hänelle kaikkea pahaa, toivon että hän hukkuu siihen juomaansa viinaan, lihoo muodottomaksi, joutuu luopumaan lapsestaan ja sairastuu kaikista pahimpiin mielisairauksiin, eikä kukaan auta häntä!
Haluan niin kovasti antaa anteeksi, mutta voinko antaa anteeksi vaikka hän ei pyydä anteeksi.?Ja mitä se tarkoittaisi? Pitäisikö minun alkaa taas kaveeraamaan tämän ihmisen kanssa vaikka haluaisin päästä hänestä mahdollisimman kauas eroon? Haluaisin sanoa hänelle suorat sanat! Mutta uskon että sekin kääntyisi minua vastaan.
Haluan siis jättää tämän koko asian taakseni, niin että nämä henkiset haavatkin jäisivät sinne.
Miten menee anteeksi-antamisen prosessti?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vain Jumala voi auttaa "mahdottomassa" anteeksiantamisessa. Tärkeintä on, että ensiksi pyydät Jeesusta tulemaan sydämeesi. Sen jälkeen pyydä, että Jeesus antaa sinulle voimia ja kyvyn antaa anteeksi. Aina kun katkeruutta ja vihaa nousee, pyydä että Jeesus ottaa ne sinusta juurineen pois. Pyydä aina uudestaan ja uudestaan Jeesusta auttamaan anteeksiannossa. Tämä on pitkä prosessi ja voi kestää vuosia, mutta pikku hiljaa huomaat saaneesi apua.
Sinä itse autat itseäsi siinä asiassa sillä ei ole mitään muutakaan voimaa. Ymmärrän vihasikin ihan tarkoin, mutta se on niin että vihasi haavoittaa vaan sinua itseäsi eniten ja ottaa turhaa energiaaa jota sinä tarvitset olemassaolosi vuoksi. Mikä pakko on antaa anteeksi, yritä unohtaa tämä ihminen ja älä antaudu hänen juttuihinsa enää, elä omaa elämääsi , äläkä liioin anna muiden ryhmien vaikuttaa haavoittuneeseen mieleesi. Muista se olet sinä itse joka teet valinnan sisimmässäsi vihan lopettamisesta. Mutta tuollainen ihminen ei ole ystävyytesi arvoinen joten älä välitä hänestä tuon taivaallista.
Kirjoita vaikka paperille, huomaat asian kutistuvan.
Vääryyden tekijä on kuitenkin hän, etkä sinä, joten se on hänen kontollaan.
Vaikka olet pettynyt, ettet saanut vastinetta, hyväksy, näin se menee.
Minä autoin myös ystävääni taloudellisesti, heti oli joku sanomassa, teen sen nöyryyttääkseni häntä. Uskoin tehneeni oikein silti.
Kyllä sinun ystäväsi jonain päivänä havaitsee mitä menetti. Ei toki toisen elämää voida varastaa, se on vain yksi vaihe.
Minulla oli eräs tuttava, joka käveli katua pitkin haaveksivasti, "mitä kaikkea otinkaan ---lta", ystävät sanoivat häntä hulluksi. Jos nyt kysyttäisiin, vastaisin etten halunnutkaan näitä ystäviä, jotka hän otti pois.
Että ei sinultakaan oikeasti ole mitään otettu, mitä et voisi takaisin saada?
Olisitko mahdollisesti tavannut narsistin? Ainakin tuo hänen käyttäytymisensä, opetellut maneerit, hyväksikäyttö eri asioissa sekä sitten sinun alistaminen, haukkuminen yms. tuovat mieleeni narsistisen ihmisen. Googletappa asiasta tietoa.
Narstisteista kannattaa pysytellä mahdollisimman kaukana.