Heipä hei!
Tarvitsisin hieman tulkinapua eräässä tilanteessa:
Törmäsin tänään tilanteeseen jos en täysin ymmärrä ja ajattelin kysästä josko täälä joku osais sitä mulle avata...
Eli... Tutustuimpa tässä kesällä töissä yhteen nuoreen naishenkilöön, juttua tuli heitettyä puolin ja toisin kesän aikana. Jossain vaiheessa huomasin hieman ihastuneeni tähän naiseen mutta päätin että en ikäeron takia asialle mitään aio tehdä. Hän reilu 20, itse 10 vuotta vanhempi. Enkä usko että hän sitä minusta mitenkään huomasikaan.
Kesä loppui ja hän lopetti työnsä. Ehdin jo oikeastaan unohtaa koko ihmisen, kun sitten jonkin ajan kulutta törmäsin häneen ohimennen harrastuksen kautta. En ollut ensin tunnistaa koko ihmistä, mutta hänen tervehtiessään tajusin kuka hän oli ja totta kai tervehdin takaisin. Tämän jälkeen on nähty samoissa yhteyksissä muutamia kertoja ja tervehditty puolin ja toisin. Tänään sitte törmäsin häneen samaisen harrastuksen merkeissä, mutta hän vältteli minua ja varsinkin katsekontaktia. Jopa tilanteessa jossa hän käveli suoraan kohti, katsoi muualle kuin mieltään osoittaen. Koin tämän jonkin laisena mielenosoituksena, mutta mistä ihmeestä kyseisenlainen käytöksen muutos voi johtua?
Mitään varsinaista syytä en asialle itse keksi. Ainoa mahdollinen syy voisi olla että saatoin nähdä hänet tässä yksi kerta eräässä tapahtumassa hieman kauempaa enkä tällöin ollut varma oliko kyseessä sama henkilö... Että mahtoiko hän odottaa että oisin käynyt tervehtimässä. Mutta ei sekään mielestäni pitäsi olla syy moiseen käyttäytymiseen. Eikä todellakaan sen perusteella millainen kuva minulle hänestä jäi, hyvin kohtelias ja mukavan oloinen nainen.
Ymmärtäisin asian jos oisin tehnyt jotain typerää, tai jos hän olisi itse halunnut jättää asian vain työpaikalle eikä olisi esimmäisen kerran uudelleen tavatessamme tehvehtinyt. Mutta kun tässä välissä ei ole yksin kertaisesti tapahtunut mitään.
Ymmärrän että ei tähän kukaan osaa idioottivarmaa vastausta antaa, mutta millaisia mahdollisia ajatuksia se teissä muissa herättää? Tottakai joskus ihmiset vain unohtuu eikä aina huomaa kaikkia ympärillään, mutta suoranainen välttely ilman syytä on mielestäni omituista.
Tarvitsisin hieman tulkinapua eräässä tilanteessa:
Törmäsin tänään tilanteeseen jos en täysin ymmärrä ja ajattelin kysästä josko täälä joku osais sitä mulle avata...
Eli... Tutustuimpa tässä kesällä töissä yhteen nuoreen naishenkilöön, juttua tuli heitettyä puolin ja toisin kesän aikana. Jossain vaiheessa huomasin hieman ihastuneeni tähän naiseen mutta päätin että en ikäeron takia asialle mitään aio tehdä. Hän reilu 20, itse 10 vuotta vanhempi. Enkä usko että hän sitä minusta mitenkään huomasikaan.
Kesä loppui ja hän lopetti työnsä. Ehdin jo oikeastaan unohtaa koko ihmisen, kun sitten jonkin ajan kulutta törmäsin häneen ohimennen harrastuksen kautta. En ollut ensin tunnistaa koko ihmistä, mutta hänen tervehtiessään tajusin kuka hän oli ja totta kai tervehdin takaisin. Tämän jälkeen on nähty samoissa yhteyksissä muutamia kertoja ja tervehditty puolin ja toisin. Tänään sitte törmäsin häneen samaisen harrastuksen merkeissä, mutta hän vältteli minua ja varsinkin katsekontaktia. Jopa tilanteessa jossa hän käveli suoraan kohti, katsoi muualle kuin mieltään osoittaen. Koin tämän jonkin laisena mielenosoituksena, mutta mistä ihmeestä kyseisenlainen käytöksen muutos voi johtua?
Mitään varsinaista syytä en asialle itse keksi. Ainoa mahdollinen syy voisi olla että saatoin nähdä hänet tässä yksi kerta eräässä tapahtumassa hieman kauempaa enkä tällöin ollut varma oliko kyseessä sama henkilö... Että mahtoiko hän odottaa että oisin käynyt tervehtimässä. Mutta ei sekään mielestäni pitäsi olla syy moiseen käyttäytymiseen. Eikä todellakaan sen perusteella millainen kuva minulle hänestä jäi, hyvin kohtelias ja mukavan oloinen nainen.
Ymmärtäisin asian jos oisin tehnyt jotain typerää, tai jos hän olisi itse halunnut jättää asian vain työpaikalle eikä olisi esimmäisen kerran uudelleen tavatessamme tehvehtinyt. Mutta kun tässä välissä ei ole yksin kertaisesti tapahtunut mitään.
Ymmärrän että ei tähän kukaan osaa idioottivarmaa vastausta antaa, mutta millaisia mahdollisia ajatuksia se teissä muissa herättää? Tottakai joskus ihmiset vain unohtuu eikä aina huomaa kaikkia ympärillään, mutta suoranainen välttely ilman syytä on mielestäni omituista.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Älä tuhlaa aikaasi - turhaan! Haali jostakin vanha Regina-lehti ja tutustu siihen. Enemmän iloa.
Narttu ajattelee alapäällään ja se on yhtä perskuraa koko juttu. Nartun yläpäästä tulee myös juttua mutta se on yleensä horotusta kertoo Pyllykirjan harrastajagynekologi Aina Ilona http://www.pyllykirja.fi/2011/
Seuraavan kerran kun kohtaatte, voisit mennä juttusille. Eiköhän se sitten selviä. Joku väärinkäsitys voi olla syynä välttelyyn? Tai sitten hän tosiaan odottanut sinun taholta jotain.. mutta eihän me ihmiset niitä ajatuksia lueta kuin avointa kirjaa.
Oikeassa olet siinä että keskustu on ainoa mahdolisuus selvittää asia. Meinasin kirjoittaa että "uskoisin huomanneeni jos hän olisi taholtani jotain odottanut" mutta enhän uskonut hänenkään minusta mitään huomanneen.
Niin, voisiko joku tosiaan käyttäytyä sen takia tuolla tavalla jos toinen ei toimi kuten on odottanut? Siinäpä kysymys.
Mua kiinnostaa ihmisen käyttäytymisen analysointi, enkä siksi koe tuhlaavani aikaa tässä vaikka muutamat tässä ketjussa ovat sellasta kirjoittaneetkin. Mielenkiinnolla tätä asiaa pohdin, ei mulla ole mitään menetettävää puoleen tai toiseen.
Joskus sitä odottaa toiselta (epärealistisiakin) asioita ja pettyy kun ne odotukset ei toteudu. Näinhän se menee.. Ja sitten vähän kliseisesti; naisten ja miesten odotukset voi olla erilaisia ja siinä menee sitten ajatukset ristiin. Siksi olisi tosiaan parempi puhua. Ehkä pääsee vähemmällä, tulee vähemmän niitä väärinkäsityksiä ja tulkintavirheitä :)
Niin ja siis voihan olla, että kun kyseessä vähän nuorempi nainen, niin käyttäytyy hieman lapsellisesti eikä ole huomaavinaan. Kokemuksen myötä sitä oppii nielemään enimmän kiukun vaikka harmittaisikin todella. Voi toki olla kiinni persoonallisuudestakin, toiset vaan on enemmän tuulella käypiä ja näyttävät avoimemmin tunteensa. Keksisin vaikka kuinka monta syytä miksi hän käyttäytyi noin mutta tietää ei voi kuin kyseinen henkilö itse :D
Kiitos asiallisesta kommentoinnista. :)
Mulle itelle tulee mieleen myös peilikäyttäytyminen, eli hän vaan käyttäytyy samalla tavalla kuin mä olen käyttäytynyt oletetussa tilanteessa jossa en ole häntä tunnistanut. Ja tietysti se, että enhän mä itsekkään ihan normitavalla toimi olemalla tekemättä mitään, eli jos hän on mun ajatuksia mun käytöksetä voinyt päätellä, niin varmasti ihmettelee miksi toimin kuten toimin.
Sitä varten mä tän ketjun olen avannut että tulisi mahdollisimman paljon erilasia syitä esiin, eli anna tulla vaan kaikki mitä keksit. :)
:)
No yksi syy voisi olla, että joku teidät molemmat tunteva (esim. sieltä töistä) on voinut "juoruta" jotain epämääräistä sinusta mikä ei ehkä pidä edes paikkaansa. Työyhteisöstä kuin työyhteisöstä löytyy näitä kateellisia tai muuten vaan toisten väleihin sekaantuvia ihmisiä. Menee kyllä jo aika kaukaa haetuksi tämä.
Tai sitten tytöllä oli vaan tyypillinen "miehet sucks"-päivä meneillään :D
Niin, onhan tuollanenkin mahdollisuus olemassa, mutta en pidä sitä kovin todennäkösenä. Vaikka mistäpä sitä koska tietää kuinka kaks naamasia tyyppejä ympärillä oikeasti on, valitettavasti.
Luulin jo olevani vanha ja viisas, mutta mikä on tyypillinen miehet sucks-päivä?
No joskus se vastakkainen sukupuoli vaan ottaa päähän..
Sellainen se vaan on :)
Erästä kansanedustajaamme lainatakseni sanon sinulle; "paina pääsi vaginaasi ja tukehdu tuoksuihisi." :)
No välttelikö muitakin ihmisiä ja katsekontaktia? Joskus on päiviä ettei vaan jaksa, on ehkä muuten vaan väsynyt fyysisesti ja/tai psyykkisesti tai sitten elämässä on voinut sattua jotain. Yleensä silloin tietenkin jäädään kotiin mutta ehkä hänellä ei jostain syystä ole ollut sitä mahdollisuutta tässä tapauksessa.
No jos se kerran oikeesti on välttelyä... Suurin osa noista jutuista kun on ihmisten omaa vainoharhaa ja sitä, että he itse eivät mene tervehtimään tai itse käyttäytyvät ihan samalla tavalla.. Niin anna olla. Jos se toinen ihminen haluaa vältellä sinua, niin ehkä se tarkoittaa sitä, että se sitten haluaa olla rauhassa??? Yleisesti ottaen, jos joku alkaa vältellä, voisi ihan noin maalaisjärjellä päätellä, että aha, se nyt, - syystä tai toisesta, ei halua tehdä lähempää tuttavuutta. Minkäs sille sitten mahtaa?
Tai ehkä hän kokee sinut vain jonain kaukaisena tuttuna jostain, miksi hän sinua katselisi ohimennessään sen kummemmin. Ehkä hän huomasi ihastuksesi eikä halua ruokkia sitä millään tavalla, ehkä hän vaan ei halua muuten tutustua sen paremmin.
Tuskin hän odotti että menet tervehtimään, tai oli odottamatta. Joko menee tervehtimään tai sitten ei. En minäkään bussissa, kaduilla, tapahtumissa, koko ajan tähyä tuttuja, enkä aina edes kehittele juttua tai mene tervehtimään, vaikka niitä olisikin. Miksi pitäisi? Voihan nekin tulla, jos huvittaa. Tai jos innostaa ja satutaan kohdikkain, niin silloin. Mutta muuten, pöh ja pah.
Mistä hän osottaisi mieltään? Kun ei sinua tunne? Harvoin meille puolitutut sen kummemmin mitään merkkaa, ja mistä hän osoittaisi mieltään? MInulle tulee mieleen, että sinä haluat tulkita ja tämä on taas näitä juttuja. Toista ei nyt kiinnosta niin paljon että hän sinua huomioisi, tai hän jopa ei oikeastaan välitä seurastasi, ja sinä et sitä pysty hyväksymään, joten alat hakemaan tulkintoja. No, et ole ensimmäinen. Mutta miksi?
Kun siinä välissä ei ole tapahtunut mitään, niin mitään ei ole tapahtunut. Se siitä. Voihan tietty olla, että hänellä on joku oman pään sisäinen yhtä vainoharhainen syy vältellä "toi varmaan iskee mua sikana jos mä katon sitä", näitäkin tyyppejä on, mutta edelleen, mitä sitten? Olkoon jos on kerran niin hankalaa.
Semmoisia ajatuksia herättää, että itse ainakin eläisin elämääni enkä haaskaisi asialle mitään aikaani. Mitä hittoa sitä miettimään jokaisen puolitutun jokaista oikkua, ketä kiinnostaa. Ja siis, joo, sä olit ihastunut, mutta kuten itekin sanoit, ikäeron takia kannattaa antaa olla, joten anna kaiken muunkin olla. Pääset vähemmällä.
Ihan hyviä pointteja. Mutta mun tarkotus ei olut esittää asiaa romanttisesssa mielessä, vaan niin että miksi ihminen (oli sitten kyseessä mies tai nainen) ylipäätään lakkaa tervehtimästä ilman mitään kongreettista syytä? Itse tervehdin aina tuttuja ihmisiä kun sellainen vastaan kävelee, on paikka sitte mikä tahansa, enkä käännä päätäni pois. Se oli se pointti mitä yritin tuoda esiin. Siksi en tuota asiaa ymmärrä. Aina ei toki kaikkia huomaa jos on vaikka ajatuksissaan, mutta tässä tapauksessa oli kyllä selvä että huomas... Ainoa tapaus jossa lakkaan tehvehtimästä tuttua, on se että kyseinen ihminen on jollain tavalla loukannut mua.
Ja kuten jo aikasemmin mainistin, ymmärtäisin jos hän olisi toiminut alusta asti samalla tavalla.
Täytynee varmaan vielä lisätä sen verran, että mun oma luonteeni ei olekkaan perinteinen suomalainen, toiset ihmiset ei ahdista enkä kävele ympäriinsä katse kengän kärjissä...
Palaampa vielä tuohon kuvitteluun... Olen aina ajatelut asian niin että jos itse kuvittelee toisen olevan kiinnostunut, niin silloin suurentelee asioita ja alkaa ajatella kaikesta mitättömästäkin jotain. Mutta tässä tapauksessa en itse ole ajatellut hänen olevan kinnostunut, päin vastoin, yrittänyt ajatella asian mahdollisimman neutraalisti. Olen muutenkin toimeni järkeen perustava toimija, en tunteeseen.
luulen,että tämä nainen on varattu ja siksi välttelee..
Lakaatko sinä tervehtimästä tuttujasi seurustellessasi? Minä en.
miksi sinä sitten oletat, että joku kymmenen vuotta nuorempi korvaansa lotkauttaisi ikälopulle ukkomiehelle?
No sinähän sen sanoit! :)
Ei, enhän mä niin ole olettanutkaan, vaan päivastoin yrittänyt suhtautua mahdollisimman neutraalisti. Toki nyt kun otit asia esille, niin tuleehan noita mieleen; Hieno auto, iso omakotitalo meren rannalla, loma asunto ibizalla ja oma lentokone! Ei vaan ihan vakavasti ottaen, mistäs mä hänen ajatuksiaan tietäsin? Muhun on moni ihastunut monista eri syistä, se on tapauskohtasta.
Ja korjataas vielä, en ole ukkomies...
Entä sitten? Ei noista mikään saa ketään moikkaamaan ketään mihinkään eikä paljon taida yleensä ihmisillä toisten tontinpaikat kiinnostaa. Mikään mikä pätee johonkin ihmiseen, ei koskaan voi olettaa pätevän toiseen, vaikka niin kuvittelisit. Noilla kun ei voi päteä kovin pitkään tai olla itse kiinnostava ihmisenä tai itsekkäästi oletat, että nuo ovat jotakin toiselle merkittäviä kyseenalaistamatta ajatustasi yhtään.
Neito voi todeta itselleenkin, että entä sitten? Ei mitään sitten yleensä.
No huh huh, missä huumurin taju? Lue koko kirjotus äläkä provosoidu heti ensimmäisistä vitsiksi tarkoitetuista asioista. Jos et siihen pysty, älä myöskään kommentoi, kiitos.
Paras keino näissä tilanteissa on käydä suoraan asiaan. Kerro hänelle, jos olet ihastunut ja pyydä häntä romanttiseen tapaamiseen.
Kiitos kannustuksesta. Jos asia on niin että hän käyttäytyy kyseisen laisesti koska odottaa jotain reponsia omaan käytökseensä (jota myöskään en sitten ilmesesti osaa lukea), niin tämä voi olla ainoa tapa toimia. En ole kyllä itse niin olettanut mutta mitä olen asiasta keskustellut (muuallakin kuin täällä palstalla) niin sama vaihtoehto on esiin pulpahdellut.
Lyhyesti siis, koska nainen ei näytä haluavan olla kanssasi tekemisissä, on se sen merkki että on käytävä kiinni? En ymmärrä kyllä yhtään, anteeksi nyt vaan.
En mä niin ole sanonut. Vaan ihmetelly yhtä-äkkistä käytöksen muutosta. Tuossa ylempänä toteamassani kommentoin sitä että JOS tilanne on se, että käytös muuttuu sen takia että on kinnostanut ja tuskastuu siihen että toinen ei huomaa sitä, niin ainoa vaihtoehto lienee se että menee suoraan asiaan.
Miksi ihan asialliseen kysymykseen on lähes mahdotonta saada asiallista vastausta? Lähes Ainoastaan lähtökohdan kannalta epäolennaisuuksiin puuttumista lukematta koko tekstiä...
Pitkä keskustelu jossa esitettyyn kysymykseen on asialliseti vastannut vain muutama keskusteija.
Se on ihastunut suhun! Ensimmäisen kerran kun havahdun tunteeseen, että olen ihastunut, menen sekaisin. Aluksi en halua näyttää sitä millään ja esitän välinpitämätöntä. Outo ja ehkä hölmö minulta. Lopuksi kun saan karistettua pelkuruuttani uskallan ehkä jopa harrastaa normaalia kanssakäymistä ihmisen kanssa johon olen ihastunut. Olen nainen ja ujo vasta kun ihastun.
Mutta voi olla että tämä teoria on väärin, eivät kaikki ehkä käyttäydy yhtä tyhmästi kuin minä : D
Kiitos kommentista. :) Just näitä omakohtaisia kokemuksia hain aloituksella.
Minulla kävi niin, että olin ulkona ystävieni kanssa ja mies johon kovasti odotin törmääväni tulikin paikan päälle ja tervehti kaukaa minua, eikä tullut ollenkaan juttelemaan kanssani koko illan aikana. Ymmärsin, että hän ei ole siis laisinkaan kiinostunut minusta. Joten yritä lähestyä!!!
Kiitos näkökulmasta.
Tuo puoli asiasta ei ole tullut mieleenkään... Tuo itseasiassa selittäisi joitain asioita, varsinkin kun olen itse yrittänyt käyttäytyä mahdollisimman neutraalisti.
tarviiko kolmikymppisen miehen oikein "yrittää" käyttäytyä parikymppisen naisihmisen läsnäollessa jotenkin? Reeeps.
Ja se asia on sulta pois, miten? Ilmeisesti jotenkin kun vaivauduit kommentoimaan.
Olen kolmekymppinen nainen ja vaikka nykyään hyvinkin estoton ja kokeilunhaluinen kaiken uuden suhteen, niin muistissani on kyllä hyvinkin se aika, jolloin itse olin parikymppinen. Siihen aikaan unelmieni mies oli vuotta vanhempi ja pidinkin sitä yhden vuoden ikäeroa ehdottomana maksimina.
Jo pelkkä ajatus parikymppisestä itsestäni ja jostain kolmekymppisestä miehestä (pidin kolmekymppisiä silloin jo "tosi vanhoina") siis olisi ollut ihan äärimmäisen extremeä. ;D
Että jos tämä kuvaamasi tyttö on edes hiukankaan itseni kaltainen, niin suuri ikäero olisi jo riittävä syy miksei haluaisi ottaa kontaktia sinuun nykyistä (ex-työkaveruuttanne) enempää..
Kiitoksia asiallisesta kirjoituksesta.
Tiedän tuon ajatuksen, olen ajatellut samalla lailla sen ikäsenä, niinkuin varmasti suurin osa ihmisistä. Ja suurin tekijä tässä taitaa olla se että ajattelen hieman edelleen... Koko kysymystähän ei olisi olemassa jos en olisi kokenut ongelmaksi keskustella asiasta kyseinen henkilön kanssa aikaisemmin, siinä tapauksessa ainakin tietäsin miksi välttelee...
Sekin olisi syy, että kys. henkilö olisi lopettanu tervehtimisen töiden loppuessa (kuten totesit), mutta näin ei käynyt. Ite oon siinä määrin sosiaalinen ihminen, että tervehdin (ja mua tehrvehtii) ihmisiä joiden kanssa en ole välttämättä edes koskaan keskustellut, mutta joihin vain törmää riittävän usein (ja tämä siis iästä riippumatta). En koe mukavaksi tilannetta, että törmään vähintään viikottain tuttuun (tai puolituttuun) ihmiseen joka jostain syystä on lopettanut tervehtimisen, enkä edes tiedä miksi.
Sinä ole tuijottaja!!!!!!!!!!!
Nythän on niin, että tämä nainen on kiinnostunut sinusta, mutta on epävarma sinun ajatuksista. Ja hän esittää tarkoituksella vaikeasti tavoiteltavaa ja odottaa sinun seuraavaa siirtoa ja todennäköisesti toivoo, että sinussa on miestä tekemään se. Tai sitten hän on löytänyt jo rinnalleen miehen eikä tahdo vahdata kanssasi siksi. Mene juttusille, kun ensi kerran tapaatte ja jos oikeasti haluat tietää onko teillä tulevaisuutta yhdessä, pyydä häntä treffeille.