Olen ymmärtänyt, että lakon idea on, että työntekijät yhdessä puolustuvat sitä, että kaikkien työkavereiden reaaliansiot säilyvät. Henkilökohtaisella tasolla tämä merkitsee, että se ei kelpaa, että itse saa inflaation kattavan tai ylittävän korotuksen, vaan haluaa varmistaa, että myös työkaverien ostovoima säilyy.
oma vai yhteinen etu?
tiivistetysti
780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Työntekijät eivät enää ole pitkään aikaan olleet samassa veneessä. EK ja Tekno ry. ovat pyrkineet hajottamaan työntekijäpuolen yhtenäisyyttä ja siinä myös onnistuneet. EK ja tekno r.y ovat ajaneet Nokian lanseeraamaa palkkamallia, joissa päällikköportaalle (myös ilman alaisia) maksetaan tuplapalkkaa ja vastineeksi edellytetään että asiantuntijat ja tuntipalkkaiset pidetään työskentelemässä riistopalkalla, tai potkitaan pois. Tuplapalkkaa saavat kokevat olevansa työkavereitaan välkympiä, vaikka ovat valikoituneet rooliinsa osaksi vain kuppikunnan tai sattuman (yllättävän irtisanoutumisen) kautta. Työnantaja järjestää päällikkötasolle säännöllistä koulutusta, kursseja ja mukavaa ajankulua. Ansionkorotuksista puhumattakaan. Esim viime vuonna päällikköportaan ansioita mostettiin kollegiaalisesti yli 10 % kun muut henkilöstöryhmät saivat 0,5 %. Asiantuntijat ja tuntipalkaiset eivät saa mitään koulutusta vuosikausiin. Päällikkötasolla harva uskoo joutuvansa konflititilanteeseen työnantajansa kanssa, eikä näin muodoin koe tarvitsevansa ammattiliittoa etujaan ajamaan. Työnantajan kannalta tulee halvemmaksi syöttää ja juottaa ja keskittää muutamaa päällikköä, kun maksaa kaikille työntekijöille inflaatiota kompensoivia korotuksia. Työnantaja siirtää inflaation tuotteidensa hintoihin välittömästi. Musta Pekka jää vain ja ainoastaan työntekijöille.
Ammattiliitot ja liittojen kattojärjestöt ovat laiminlyöneet edunvalvonnan vuosikymmenien ajan. Aikanaan, kuten kuluvalla hetkellä, liittojen jäsenet alkavat vaatimalla vaatia liitoilta kuoppakorotusten ajamista. Käytäntö on osoittanut että kuoppakorotuksia voi saada vain uhkaamalla ja kiristämällä. Liitot ovat tarkkoja diskreetistin maineestaan, eivätkä ole halukkaita viikkoja kestäviin taisteluihin. Parhaillaan käynnissä olevassa työtaistelussa YTN jo ensimmäisen ja toisen lakkopäivän jälkeen vuodatti julkisesti kuinka valtakunnansovittelijalta "ei vielä"(kään) ole kuulunut kutsua neuvotteluihin. Ensimmäisen lakkopäivän jälkeen "ei vielä". Liitot ovat hampaattomia paperitiikereitä. Käynnissä oleva taistelu ei tule päättymään liiton jäsenten vaatimiin tavoitteisiin.
Itse teen henkilökohtaisen ratkaisun ja eroan liitosta vuodenvaihteen jälkeen. Tyhjän saa pyytämättä ja kassan jäsenyys maksaa vain satasen vuodessa. Meneillään oleva taisto saa jäädä viimeiseksi. Ammattiliittojen aikakausi on ohi ja keskityn vastedes omaan edunvalvontaan.
Kirjoittamas on totta ja monelta vuodelta,itse ihmetellyt että joku kuuluu liittoon mistä ei ole ollut vuosikymmeniin hyötyä.
Unohdatte, että alkuuun työntekijät perustivat ammattiliitot ja JÄSENET toimivat aktiivisesti ammattiosastoissa ja työpaikoilla!! Siis IHMISET jotka kuuluvat liittoon tekevät liiton sen tavoitteet ja toiminnan, ammattiliitto on vain raami jossa se toteutetaan!
Ammattiliittoja syytetään kaikesta mahdollisesta niin työnantajat kuin sen JÄSENETKIN, mutta asiat eivät muutu valittamalla tai vaatimalla vaan tekemällä!! Työhuonekunnassa on pidettävä kokuksia, on uskallettava olla äänessä on uskallettava olla JOTAIN mieltä asioista leimautumisenkin uhalla!!!
Todella välinpitämättömän ja laiskan ratkaisu on YTK!
Ammattiliitot ovat jo pitkään olleet pelkkiä pajatsoja, jotka keräävät hölmöiltä rahat pois. Esim Metalli on kertonut olleensa ammattialoista palkkajohtaja 30 vuotta takaperin. Nykyään Metalli on viimeisten joukossa. Työmaalla työskentelystä tienaa joskus jotain, pajalla kuolee nälkään ja vitutukseen. Mikä muu voi olla syynä Metallin alennustilaan kuin se, että on otettu vastaan se mitä on tarjoiltu, eikä ole vaadittu mitään? Viime vuonna 0,5 % ja katsokaapa minkälaista tiliä firmat ja konsernit ovat tehneet. Turppeat liiton ukot hehkuttivat viime vuoden neuvottelutulosta torjuntavoitoksi. LÖienevätkö hävinneet koskaan?
Metallialalla olisi perusteltua maksaa mm siksi, että aniharva pääsee terveenä eläkkeelle. Mutta kun ei vaadita, niin mitään ei myöskään saa. Liiton neuvottelijat ja muut ristelilyisännät ovat ensimmäisinä kehumassa neuvottelutuloksia, niin myös viime vuoden 0,5 %:ia. Oma liittoni on keskittynyt nyt lakon aikanakin vain uusien jäsenten haalimiseen. Duunarin tai toimihenkilön ääni työpaikalla ei kanna neuvotteluihin asti.
Ehkä sopu ei sijaa anna, mutta se antaa ainakin duunia.
Työtä josta tienaa paremmin kuin työttömänä.
Ammattiliitot ovat sitä mitä jäsenet ovat!!! Jäsenten on pidettävä yhtä ja taisteltava, jäsenten on oltava isäntä talossa eikä hiiri johtajiensa pöydän alla ja tyytyä murusiin!!
Sodan jälkeen IHMISET tiesivät, että jonkun asian saavuttaminen vaati tekemistä ja yhteen hiileen puhaltamista ja sen, että saavuttaakseen jotain JOSTAIN on luovuttava!!!
Meillä on asiat liian hyvin , meillä on liikaa kaikkea kun emme osaa enää olla tyytyväisiä, iloisia tai onnellisia mistään! Kenellekkään ei riitä mikään, kaikilla on naama norsunv.....a, sairaat, vammaiset ja vanhukset lapsista puhumattakaan jäävät jalkoihin! Kaikki näkevät, että nenä pitää pyyhkiä, vaippa vaihtaa, mutta kukaan ei tee sitä vaan vaatii, että tehköön tuo tai se kuuluu sille, mutta ei MINULLE!!!
Suomi on kaunis turvallinen korkean elintason maa, mutta täällä kaikki on liian kallista: osakkeenomistajat valittavat riskien suuruutta, työn kalleutta, osinkojen olemattomuutta, verojen suuruutta, työntekijät palkan pienuutta, työn määrää ja veroja!!!
Osakkeenomistajat ja yrittäjät uhoavat kuinka muualla työ on halpaa, työntekijät nöyriä, mutta he saavat huomata, että hetken helpotus on suuri vitutus koska ne ihmiset joilta työ vietiin ovat niitä asiakkaita eikä työtön enää voi kuluttaa niin kuin työssä ollessaan ja halpa ja nöyrä työntekijä ei valovuosiin voi niillä tienesteillä tuotteita ostaa!
Sama koskee duunareitakin, on päästävä kilpailu hengestä työssä, siitä kyttäämisestä kuka tekee mitä ja missä ajassa, kuka ansaitsee palkkansa ja kuka ei ja muistaa mistä sen palkkansa hakee ja miksi? Työpaikoilla on liian vähän tekijöitä ei liikaa! Ei pidä ahnehtia ja muistaa meistä jokainen on yksilö ei mikään kone!
Mieluummin työttömänäkin ennemmin kuin orjatyössä ja orjapalkalla.