Tää on ihan hirveetä! Mä printtasin Jenni Vartiaisen kuvan ja menin makkariin vertaamaan sitä omaan muijaani. No tulos oli jotain Pikku Kakkosen ja ydinsodan väliltä.
Saahan sitä olla ideoita, miehelläkin.
Saahan sitä olla ideoita, miehelläkin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä en siis niin kuin ymmärrä miksi naiset on niin vetailuherkkiä. Ei äijää stna hetkauta mikään rinnastus mihinkään suuntaan.
Ei kun siis nyt mä hokasin!
Siis muija OLI lady Vartiaisen näköinen n. kaksikymmentä vuotta sitten. Tämähän olikin iisi biisi. Kyllä me miehet ollaan sitten tyhmiä.
Siis mun aamusessio olikin briiffi kaipuusta menneeseen, eräänlainen tilitys ilman allejäävää osuutta.
(Naurua)
deja vú
Eli olen elämässäni päässyt siihen pisteeseen jossa katsellaan filmiä sen leikkausvaiheessa; kelataan ja ajetaan, klipsitään. Se on psyykkinen prosessi, se elämä, sanoi jänis kun puskiin pöllöiltä loikki.
Mikä tässä on huomattaa on se rejekti. Rejekti on hieno sana. Kun roskista tonkii niin löytää käänteisen minänsä, eräänlaisen hyljätyn ja epämuodikkaan persoonallisuuden, jonka kaset ovat silpunneet kasaksi hiljaisia kysymyksiä.
Mä olen selvästi hyvin älykäs ihminen.
Kaset ovat varmaan sakset.
No mitä näistä
(naurua)
Muijani pohtii, että kenkiä pitäisi.
(Pitäisi "kenkiä" -naurua)
Myös tämä Jenni-asia on hieman hämärä. Jos ajatellaan että muija oli Jenni n. kaksikymmentä vuotta sitten, niin missä oli itse Jenni?
Kyhäelmä on kestämättömän hauska.
Mistä olet löytänyt noin hienon T-mainostaulun?
up
Jennin huohotus-hengitys on häiritsevää, kun hän laulaa. Nythän hän ei tosin enää laulakaan. Liekö keuhkoissa jotain vikaa?