Mitä luulette, tai omien kokemustenne perusteella olette havainnoinneet: onko todennäköisempää palata yhteen eksän kanssa jos välit ovat säilyneet kaveruustasolla eron jälkeen, kuin jos ette olisi olleet missään tekemisissä vuosikausiin? Ehkä se kipinä syttyy vielä uudelleen...
Eron jälkeinen kaveruus ja yhteenpaluu
Rakkaushitsari
121119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä oon sitä mieltä, että Ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, mut rakkaus tuskin ystävyydeksi.
Yhteenpaluuseen kyllä uskon yleisellä tasolla ja saattaa ero tehdä ihan hyvääkin suhteelle.
Itselläni se tilanne että kumppani lähti suhteesta ja hänellä on nyt jo toinen uusi suhde meneillään minun jälkeeni. Silti pitää yhteyttä ja haluaa aina nähdä. Itse rakastan niin kovasti tuota ihmistä etten missään nimessä halua häntä ikinä hukata, ja olen aina valmis auttamaan jos vain hän apua tarvitsee. Siksi tyydyn kaverisuhteeseen vaikka tekisin mitä tahansa jos voisimme olla taas jotain enemmän. En minä usean vuoden jälkeenkään pysty muiden kanssa edes olemaan. Rakastan kovasti, mutta en ole enää vuosiin sitä vuodattanut. Uskon että hän silti tietää tunteeni.
Jpspa se elämä vielä joku päivä yllättää iloisesti.
Älä ala "-Yksin-" sille kaveriksi siitä tuskin tulee koskaan enää mitään enempää.
Ei mitään välimuotoja, vaan sitä joko ollaan yhdessä tai ei.
En ymmärrä tuota mentaliteettia että ihminen pitäisi heivata pois elämästään parisuhteen päätyttyä. Jos sen ihmisen kanssa ei enää halua olla missään tekemisissä niin liekkö ollut kovin kummoinen suhdekaan? Minä itse ainakin pidän eksästäni todella paljon, hän on yksi parhaimmista ihmisistä mitä tiedän, joten miksi ihmeessä ajaisin hänet pois elämästäni? Kaveruuskin käy vaikka enemmän toivoisin.
Ei ole siitä kysymys, vaan niinkuin "16 20" osuvasti kirjoitti tuossa edellä, lue sieltä.
Sitä paitsi jos se eksä on yhtaikaa jonkun muun kanssa, ei voi välttyä siltä tunteelta, että olisi tavallaan "varalla" tai jokin "kakkonen".
Oon miettinny samaa.. Oiskohan se mahollista?
Eksän kans voi periaatteessa olla pelkkä "kaveri" Itse haluan myös jollain tavalla pitää entisen elämässäni. Olihan meillä paljon hienoja hetkiä ja hänen kanssaan on mukavaa. Eikä minua haittaa vaikka hän löytäisi uuden ihmisen elämäänsä enkä sulje itsekkään pois sitä mahdollisuutta. Jos kaikki tunteet on käsitelty luulisi pystyä olemaan kaveri. Eri asia silloin jos tunteet ovat vielä pinnassa.
Joo kyllä, mutta sinä "_minä vain_" et haaveilekkaan enää yhteenpaluusta, siinä se ero onkin!
Tässä ketjussa puhuttiin myös palaamisesta yhteen.
Kyllä minäkin voisin olla sellaisen pelkkä kaveri jota en rakasta, mutta kun/jos rakastan, niin en pysty.
Mun ex halusi olla kaveri ja ystävä, en suostunut edellä mainitusta syystä!
Juttu on just noin. Kaveruus onnistuu vain siinä tapauksessa, että molemmat haluavat pelkästään sitä. Ja oikeasti haluavat - ei niin, että toinen toivoo kaveruuden kautta saavansa joku päivä taas enemmän.
No joo niin puhuttiin. Eihän se onnistu jo toista rakastaa. Se on aivan totta! Kaveruus rakastamaansa ihmiseen ei kyllä onnistu, monet tyytyy vain siihen että edes saisi olla jollain tavalla läsnä elämässä
Exän kanssa voi olla kaveri, mutta tuolloin pitää olla molemmille selvät pelisäännöt.. eli jos toinen jää haaveilemaan perään ni pystyykö silloin oikeastaan olemaan pelkkä kaveri.. kaverinhan pitäisi pystyä olemaan onnellinen toisen puolesta olematta mustasukkainen tms?
exän kanssa kavereita mm.. siinä on aina jotain mustasukkaisuutta ilmassa vaikka kuinka sanoisi että ei ole,jos toinen löytää toisen niin varmasti toinen on mustis. Entäs tämä exsän kanssa hässiminen, sitä tapahtuu näköjään melko paljon vaikka suhteesta olisi jo kulunut 2 vuotta niin baari reissulla näkyy porukka vaan eksyvän exsän luokse paneskelemaan. Näin olen nähnyt monesti käyvän.ole siinä sitten kaveri pelkästää heh, toinen ei pääse varmasti toisesta koskaan eroon kun toinen käy levittämässä sille silloin tällöin jalkojaan.Onhan se tapa kiusata ex miestä toikin tietty.