millaisia ongelmia odotettavissa, jos siirtyy suoraan 10 vuoden avioliitosta toiseen suhteeseen? sen verran sekavat on ajat, ettei osaa ehkä ihan realistisesti asiaa ajatella. siksi siis kyselen, josko joillain olisi jopa moisesta kokemuksia.
eihän tämä ihannetilanne ole kenellekään, mutta jos tapaa elamansa rakkauden, ei haluaisi päästää menemäänkään. ero tosin vireillä jo ennen tätä, mutta yhdessä asutaan edelleen ja lopulliset paperit menossa sisään pian.
eihän tämä ihannetilanne ole kenellekään, mutta jos tapaa elamansa rakkauden, ei haluaisi päästää menemäänkään. ero tosin vireillä jo ennen tätä, mutta yhdessä asutaan edelleen ja lopulliset paperit menossa sisään pian.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suoraan sanottuna: ei voi tietää. Todennäköisesti ei kuitenkaan ole sen enempää vaikeuksia odotettavissa kuin siirryttäessä toiseen suhteeseen sinkkuudesta. Miksi olisi?
Joku väittää, että suhteesta suoraan toiseen siirtyminen on hullua ja kohtalokasta. Että uudessa suhteessa toistaa vanhaa ja tekee tuplaten kaikki vanhan suhteen virheet. Eihän tämä pidä paikkansa. Uusi suhde on aina omanlaisensa, aloitti sen vanhan aikana tai sen jälkeen. Uuden suhteen tulevaisuutta ei voi ennustaa yhtään sen paremmin kuin mitään muutakaan.
Tartu hetkeen. Onni on aina tässä ja nyt. Kannattaa keskustella uuden rakkauden kanssa asiasta. Miten hän kokee asian. Onko hän valmis seurustelemaan ja kenties muuttamaan piankin yhteen. Mieti myös itse mitä sinä odotat uudelta suhteelta, onko odotuksesi realisisia - ja keskustella niistäkin uuden rakkaan kanssa yhdessä. Monesti pari on yhdessä eivätkä kumpainenkaan tiedä mitä odottaa suhteelta ja missä mennään :).
kiitos asiallisesta viestistä. :-) juuri noinhan se on. onneksi ollaan uuden kanssa samoilla linjoilla. oikeastaan koko huoli kumpuaa hänen huolestaan - pystynkö noin vaan päästämään irti vanhasta elämästä ja jatkaa suoraan jonkun muun kanssa. periaatteessa asia on mielestäni simppeli, mutta...
ehkä eniten askarruttaa se, tuleeko joku ihme tunnesekavuustila vuosien liitosta eronneena. ei haluaisi tehdä uudelle suhteelle pahaa missään nimessä, mutta mietityttää pystyykö sitä kuitenkaan päästämään noin vain irti vanhasta elämästä. lapsiakin on. ex vaimo on erittäin fiksu ihminen, mutta veikkaampa, että uudesta suhteesta kuultuaan muuttuu vähemmän fiksuksi - vaikka ystävyyttä lähinnä onkin, tuntuu menettäminen miljoonasti pahemmalta, kun mukaan tulee kolmas osapuoli. liittyyhän suhteeseen kuitenkin vahva kumppanuus ja asioiden jakaminen.
olisi kiva kuulla tarinoita miten muilla on tällainen tilanne ratkaistu.
Hyvä tuosta tulee, kun ex-vaimosi on erittäin fiksu ja myös sinä :).
Uuden kanssa ei kannata muuttaa heti yhteen, vaan hommata asunto yksin itselle n. vuoden, parin ajaksi. Se olisi reilua kaikkia kohtaan, itseään unohtamatta. Uutta suhdetta ei kannata mainostaa exälle, vaan pitää erittäin matalaa profiilia sen suhteen.
Hei!
Itse luulen, että ongelmia voi tulla, jos et ole sinut itsesi kanssa. Jos ei osaa olla onnellinen yksin ja tiedä mitä itse haluat. Mutta jos olet onnellinen yksin ja et ota uutta sen takia, että hänen pitää täyttää jotain sinussa vaan siksi, että olette molemmat onnellisia ihan yksinkin. Itse uskon siis, että vasta sitten kun on onnellinen yksin ja yksityisenä ihmisenä ja omana itsenään niin voi olla onnellisessa suhteessa. Mutta kai tämän suhteen voi aloittaa koska vaan, todennäköisimmin kylläkin silloin kun ei tarvitse pohtia onko liian aikaista.
Yksin oloa ja oppimista itsestään voi tehdä parisuhteessa mutta parisuhde voi olla tuhoon tuomittu, jos sen aloittaa silloin kun miettii itsekin mitä oikeastaan haluaa ja kuka on. Suhteen aloittaminen silloin kun itse varmasti muuttuu ja paljon on aika riskialtilta. Avioeron jälkeen pitää miettiä ensin itseään ja sitten vasta muita. Tarkoitus on parantaa omaa elämää, eikä hypätä heti suhteeseen, jossa täytyy heti alkaa miettiä mitä toinen haluaa minusta.
En nyt ehkä saanut tarpeeksi selkeästi selitettyä mutta ole ensin sinä ja selvitä mitä sinä haluat.
Olen itse eronnut tyhjästä avioliitosta. Tiedän, että tällä palstalla tuomitaan ratkaisuni. Ex-puolisoni oli ulkopuolisten mielistelijä, joka aina ajatteli, että mitä "muut" hänestä ajattelevat!
Eli hän oli ulospäin miellyttäjä tyyppi ja kotona murjottajatyyppi!
Nyt uudessa parisuhteessa olen onnellinen, koska olen löytänyt sielun kumppanin, joka uskaltaa elää oman näköistään elämään.
Nimin "En jaksanut enää". Minä en ainakaa tuomitse eroa. Olen itse suht ok oman eroni kanssa ja joskus ero on hyvä asia. Oppii tuntemaan itsensä ja olemaan onnelinen yksin, niin ettei aseta toista ihmistä vastuuseen omasta onnestaan. Sitä yritin tuossa aikaisemmassa kommentissakin sanoa.
Olen samaa mieltä ------------ nimin kanssa siitä, että kannattaa olla ensin oma asunto. Ja eipä siitä kokonaan yksin olostakaan ole haittaa. Naisia/miehiä tulee. Kukaan ei ole se oikea. On vain erilaisia tilanteita ja ihmisiä. Kaikki kasvavat ja muuttuvat. Vaikka joku tuntuisi oikealta juuri nyt voi olla että hän ei ole sitä kahden tai vaikkapa viidentoista vuoden kuluttua. Et kai alunperin kun nyt entisesi kanssa menit naimisiin ajatellut, että eroatte kymmenen vuoden päästä.
Sinä muutut ja tämä nykyinen "oikea" muuttuu ja voi olla sitä mieltä jonkin ajan päästä, että sinä et ole se mitä hän haluaa. Jos olet olettanut, että hän on se joka tekee sinut onnelliseksi, niin mitä sitten käy? Sinusta tulee onneton. Jos ajattelet, että olet itse onnelinen ihan sinuna ja onnelinen yksinkin niin uusi suhde ei ole välttämättömyys. Ja jos olet onnelinen juuri sellaisena kuin SINÄ olet, niin ainakaan suhteen päättyminen ei haittaa. Jatkuminen on vain lisää hyvää sinun elämääsi.
Niin, itse olen kuitenkin nyt onnellisessa suhteessa mutta olen onnellinen yksinkin, useimmiten ainakin. Mitenkään helppo ero ei ollut, eikä toinen ihminen ole vastuussa onnestani tai surustani.
Mä en usko mihinkään "karanteeniin" avioeron jälkeen. Tietysti lapsille/sukulaisille/exälle se on vaikeampi paikka jos menee suhteesta seuraavaan, muuta hankaluutta en asiassa näe.
Entäpä jos on jo avioliitossaan tuntenut olevansa yksinäinen? Mitä se yksin asuminen helpottaa eron jälkeen? Itse olisin ollut valmis uuteen suhteeseen heti eron jälkeen.
ei tuu mitään ongelmia meikäläisellä oli jo suhde avioliiton aikana noin puoli vuotta, ja narahdin ennenkö kerkesin puhuun exälleni uudesta onnesta. Muutin suoraan exältä uuden onneni luo.
Exä tietty suuttui ja raivosi ja haki sen eron, ja omaisuudestakin tapeltiin,onneksi lapset jo aikuisia.
Exän kanssa ja hänen sukulaisten kanssa en ole missään tekemisissä, ja miksi olisin.
Olen nyt ollu vuoden aviossa ja olen tosi onnellinen ja lapsetkin tulee mun vaimoni kanssa hyvin toimeen.
Exäkin löysi uuden rakkauden ja on aviossa tahollaan.
Mitä käy "onnekas" jos uudelle rakkaudelle käy jotain. Jos hän ei olekaan tyytyväinen ja jättää sinut? Oletko yhä onnellinen?
Pitää olla onnellinen ihan yksin, yksityisenä ihmisenä, yleensä ne jotka eivät siihen kykene ottavat uuden jo vanhan aikana tai heti kun suhde päättyy, koska eivät osaa olla onnellisia yksin. Kertaakaan et sanonut, että olet onnellinen koska olet sinä olet onnelinen itsenäsi, vaan muutit uuden onnesi luo. :) Ei se toinen ihminen tee onnea, paitsi jos on itse vajaa ja tarvitsee jonkun todistelemaan sitä, että "kelpaa".
En minäkään karanteeniin usko, jos tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa. Aika harva on vakaa avioeron jälkeen, vaan yleensä silloin edes jollakin tavalla haluaa kehittää itseään ja muuttuu, eikä välttämättä ole valmis tekemään sitä toisen kanssa. Paitsi jos suhde on tarkoitettu vain sitä kehittymistä varten, mutta silloinhan se ei ole parisuhde vaan kasvattava suhde, joka on aivan eri asia....