Viimeaikoina olen huomannut itsessäni hälyyttäviä merkkejä, en tiedä johtuuko se vähäisestä seksistä(ennen joka viikko noin 5krt jos ei enemmänkin, nykyään on tippunut 1-3 kertaan kuukaudessa tai kahdessa).
Ajattelen seksiä päivittäin, olen nainen ja tuntuu melkein hälyyttävältä kun salaa toivon illalla ja joka kerta kun makoilemme kumppanin kanssa vierekkäin sängyssä, että josko harrastettaisiin seksiä. E-pillereistä Halut eivät johdu, koska samanlailla haluja on ollut ennen pillereitäkin.
Mutta ei, mies ei tee elettäkään että haluaisi kanssani mitään kuin hellyyttä, itse tietenkin pidän halailusta ja makaamisesta toisen kainalossa, mutta kun ei sitä seksiä saa, olo on pettynyt ja melkein purskahtaa itkuun, tuntuu että onko minussa jotain vikaa, voiko se johtua siitä että olen leikannut hiukseni lyhyiksi vai onko mies kyllästynyt minuun, vaikka sanoo että rakastaa minua ja yksi yö heräili ja parahtikin että älä jätä minua(olin hieman hölmistynyt mutta sanoin että rakastan häntä ja että kaikki on kunnossa).
Kyse ei ole ainakaan siitä että rakkaus olisi loppunut. Olen muutaman kerran koittanut tehdä aloitetta mutta ei, avomieheni vain silittelee poskiani ja höpöttää ja lässyttää minulle (mikä on kyllä suloista). Tuntuu vain niin ikävälle ja kylmälle kun ei saa huomiota.
Joskus halut häiritsevät arkeani niin paljon että ahdistaa, olen avomiehelleni(seurusteltu 5 kk) myöntänytkin että epäilen olevani seksiaddikti(tai mikä tahansa sana mikä kuvastaakaan tilannettani).
Sen kerran jälkeen kyllä kerran ollaan lakanoita heiluteltu, mutta ei riitä minulle, haluaisin lämpöä, lisää huomiota ja läheisyyttä. En halua erota hänestä enkä ole sitä miettinytkään, onko tässä nyt vain se että 'uutuudenviehätys' on kaikonnut minusta.Seksi on tärkeä minulle ja tärkeä osa parisuhdetta, voinko vaatia jotain tällaista mieheltäni?En omasta mielestäni.
Miten tärkeäksi muut koette seksin parisuhteessa?
Ajattelen seksiä päivittäin, olen nainen ja tuntuu melkein hälyyttävältä kun salaa toivon illalla ja joka kerta kun makoilemme kumppanin kanssa vierekkäin sängyssä, että josko harrastettaisiin seksiä. E-pillereistä Halut eivät johdu, koska samanlailla haluja on ollut ennen pillereitäkin.
Mutta ei, mies ei tee elettäkään että haluaisi kanssani mitään kuin hellyyttä, itse tietenkin pidän halailusta ja makaamisesta toisen kainalossa, mutta kun ei sitä seksiä saa, olo on pettynyt ja melkein purskahtaa itkuun, tuntuu että onko minussa jotain vikaa, voiko se johtua siitä että olen leikannut hiukseni lyhyiksi vai onko mies kyllästynyt minuun, vaikka sanoo että rakastaa minua ja yksi yö heräili ja parahtikin että älä jätä minua(olin hieman hölmistynyt mutta sanoin että rakastan häntä ja että kaikki on kunnossa).
Kyse ei ole ainakaan siitä että rakkaus olisi loppunut. Olen muutaman kerran koittanut tehdä aloitetta mutta ei, avomieheni vain silittelee poskiani ja höpöttää ja lässyttää minulle (mikä on kyllä suloista). Tuntuu vain niin ikävälle ja kylmälle kun ei saa huomiota.
Joskus halut häiritsevät arkeani niin paljon että ahdistaa, olen avomiehelleni(seurusteltu 5 kk) myöntänytkin että epäilen olevani seksiaddikti(tai mikä tahansa sana mikä kuvastaakaan tilannettani).
Sen kerran jälkeen kyllä kerran ollaan lakanoita heiluteltu, mutta ei riitä minulle, haluaisin lämpöä, lisää huomiota ja läheisyyttä. En halua erota hänestä enkä ole sitä miettinytkään, onko tässä nyt vain se että 'uutuudenviehätys' on kaikonnut minusta.Seksi on tärkeä minulle ja tärkeä osa parisuhdetta, voinko vaatia jotain tällaista mieheltäni?En omasta mielestäni.
Miten tärkeäksi muut koette seksin parisuhteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olette läheisiä, voit silloin vapaasti puhua ajatuksiasi ja tunteitasi. Miehellä haluttomuus voi johtua monista erilaisista jutuista, keskustele niistä hänen kanssaan. Parisuhteessa saa ja tulee keskustella juuri tuon tyyppisistä asioista. Parisuhde on matka kahden ihmisen sielunelämään.
Huomasin seksin tärkeyden vasta siinä vaiheessa kun sitä ei enää ollut. Elän nuoruuttani ja haluaisin seksielämän kumppanini kanssa. 4 vuotta yhdessä ja seksiä huomattavasti harvemmin kuin teillä. Voisin itse harrastaa seksiä vaikka päivittäin, sillä halut seuraavat minua. Usein on rankkaa haluta kumppania, joka ei millään tavalla osoita haluavansa minua. Hellyyttä minä saan ja se pitää minut tässä suhteessa, romantiikkaa on, mutta makuuhuoneen ulkopuolella.
Tässä suhteessa en ole ikinä saanut itselleni tyydyttävää määrää seksiä, mutta en silti koe olevani addikti. Meillä vaan on erilaiset halut ja kompromissi on vaikea löytää. En tiedä missä kulkee raja ja missä vaiheessa olisi luovutettava. Koen silti, että kumppanini on kiinnostunut minusta romanttisesti, niin kuin minäkin hänestä. Silloin kun seksiä on, se on hyvää.
Te olette seurustelleet vasta 5kk, mutta turha haaveilla, että seksin määrä tuosta tulisi lisääntymään (ellei miehelläsi ole jokin vaihe). Jos tuo läheisyys ei riitä sinulle, voisitko olla väärässä suhteessa? Vai jaksatko tihrustaa itkua jatkossakin, koska et hallitse halujasi? Et voi pakottaa toista muuttumaan, mutta saat itse päättää sopeudutko itse, vai lähdetkö.
Minulle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja haluan tuntea itseni halutuksi ja haluan haluta. En halua pelkkää seksiä, haluan parisuhteen, jossa saan olla seksuaalinen. Hyvän suhteen takia olen valmis tinkimään seksistä - en vain tiedä mihin pisteeseen asti.
Jotenkin minusta nyt jää tuntumaan, että ette nyt olet sinut oman itsenne kanssa. Roikutte miehessä kuin takiaise, että se seksi todistaisi teille olevanne haluttu kumppani. Olen kuitenkin sitä mieltä, että näin ajatte miehenne hyvin kauas, sillä tuollainen hellyyden kipeys ei ole enää normaalia.
Ihmisen pitää pystyä elämään ilman roikkumista toisessa, ei suhde ole sitä, olette täysin väärässä, että seksi korvaa itsetuntonne.
Nyt ensiksi hankkimaan se itsetunto, johonkin keskusteluun terapeutin kanssa on aihetta ja kiireesti. Koskaan suhteenne ei tuolla menolla onnistu, sillä kukaan ei halua lähelleen noin riippuvaista ihmistä.
On väärin myös vaatia monia puheluita päivässä, tai sähköposteja, joissa hoetaan rakastamista, Ne ovat vain sanoja, mutta oikea rakastaminen on välittämistä kaikissa elämän asioissa, yhdenvertainen kumppani, jonka kanssa jutellaan kaikki asiat maan ja taivaan väliltä eli myös kekustelunaiheet politiikasta, yhteiskunnasta, päivähoidosta, lääkäreistä.
Jos se on vain seksikeskustelua ja teihin kahteen liittyvää, kyllä se aika pian on entinen suhde, sillä ihmisen täytyy elää paljon laajemmin.
Mieheni on se osapuoli joka on hellyydenkipeä ja haluaa halailla, rakastan häntä ja tekisin kaikkeni hänen vuokseen, ja enkä ole todellakaan jättämässä häntä, aion puhua asiasta kun vain saan itseäni niskasta kiinni ja uskallan avata suuni. Huolettaa seksin väheys siinä mielessä kun olen itse 18 ja hän 19, eikö nuoren miehen pitäisi haluta useamminkin?
En roiku miehessäni, hän roikkuu minussa, kyselee minne menen ja kenen kanssa, milloin tulen kotiin yms, kun olen lähdössä kavereiden kanssa ajelemaan tai viettämään leffailtaa(josta mies on päättänyt jäädä paitsi ja töllöttää kotona esim simpsoneita, olen yrittänyt saada häntä mukaankin mutta sanoo että ei hän tyttöjen iltaa halua pilata).
Itsetunto omgelmia on ollut, mutta muutettuani uuteen kaupunkiin olen avautunut enemmän ja nykyään pystyn olemaan sosiaalisissa kontakteissa ihmisten kanssa.
Ja hiuksenlähdöstä: mies myönsi myöhemmin että oli hieman säikähtänyt mutta on tottunut ajatukseen naisesta irokeesin kanssa.
Minä olen se suhteessa joka vierastaa Minä rakastan sinua- sanomista, sillä en sano sitä silloin kun en tarkoita sitä, mutta silloin kun sanon niin se tosissaan on sitä kanssa. Olemme mieheni kanssa melko samankaltaisia, pidämme pelaamisesta pc:llä tai xboxilla, leffoista, kiinnostuneet tietokoneista ja on juteltu henkeviä maan ja taivaan väliltä. Pelottaa vain että mies alkaa pitää minua enemmänkin parhaana kaverinaan.
Olemme suunnitelleet kaikennäköistä tulevaisuudelle, ja molemmat haluavat panostaa suhteeseen. Mutta, kyllä se kolme viikkoa ilman seksiä aika turhauttavaa on kun itse käy kiimaisena 24/7 miltei ja mies vain pelaa ja löhöää sohvatuolissa. Eilen satuin silittelemään miehen selkää ja sitten viimein päästiin asiaan, mutta tyydyttikö minua? Ei. Tottakai haluan seksiä hänen kanssaan ilman tyydytystäkin, mutta olisihan se ollut mukava saada vaginaorgasmi ilman itsetyydytystä.
Minulla on itselläni melkein sama tilanne päällä. Olen nainen ja se aloittavampi osapuoli seksin suhteen. Koen aivan vastaavia tunteita, jos mieheni ei jaksa/ halua harrastaa seksiä. Otin asian puheeksi ja ilmaisin hänelle, kuinka tärkeää seksi on minulle ja miksi se on tärkeää meille. Edellisessä suhteessani sain seksiä monta monta kertaa päivässä ja tunsin itseni aina tyytyväiseksi. En usko, että olet seksiaddikti, olet normaali ja tarvitset seksiä enemmän kuin 2-3 kertaa kuukaudessa! Olisiko miehelläsi jokin muu syy, miksi hän ei halua? Ota asia puheeksi ja kysy häneltä. Jos pelkäät, että "uutuuden viehätys" on miehesi kohdalta ohi, kysy häneltä miten asia on. Toivottavasti saatte asian kuntoon! :)
Miehesi pelkää kestävyyttään, eli aktin pituutta, ja pelkää että ei pysty tyydyttämään sinua tai että ei ole riittävä. Mutta ainahan sen voi ottaa uusiksi hetken päästä ja luulen et on paljon riittosampaa touhua. Itsellekkin käy välillä noin ja fiiliksistä osaan jo sanoa et en välttämättä kestä sua joten otetaan heti uusiks, ja aina on toiminut.
No etkä ole seksiaddikti vaan normaali nuori nainen! Itse samassa tilanteessa päätin suhteen kun en vaan voinut kuvitella elämää jossa kokoajan murehdin miksi en kelpaa. Minusta ainakin pari kertaa viikossa on normaaliseksielämän minimi. Ei kai sitä yksinään edes seksiä kaipaa mutta kauheaa kärsimystä maata yöstä toiseen sellaisen ihmisen vieressä jota haluaa, mutta joka ei halua sinua. Ei se hellyys ja läheisyys vaan taida riittää, tulin siihen tulokseen. En toisaalta haluaisi suhdetta jossa olisi pelkkää seksiä ilman hellyyttä...Mutta järkyttävän paha mieli siitä tulee kun kumppani ei halua, ja seuraavaksi alkaa laskea kertoja ja sitten asiasta jo riidellään, mikä vaan pahentaa tilannetta eli noidankehä on valmis. Kiukku ja pettymys kasaantuu sisälle, eikä tilannetta auta kun joka paikassa hoetaan miten miehet aina haluaa ja minkä tahansa näköinen nainen kelpaa kun vaan pääsee panemaan...Siinä sitten on miehen turha vakuutella että olet kaunis tai ihana kun ei näy käytännössä. Jossain vaiheessa petät häntä koska haluat tuntea itsesi halutuksi tai edes joskus saada seksiä. Katastrofi waiting to happen.
Tämä huomio juttu on minullekkin tuttua.Olen seurustellut 5kk naisystäväni kanssa,ja jokaisessa tilanteessa saamme jonkin riidan aikaiseksi.Ei ole päivääkään milloin ei tapeltaisi jostain asiasta.
Seksi on tärkeä osa parisuhtees. Rakkaus ilman seksiä on sama ku seksi ilman rakkautta. Jos seksiä ei oo niin rakkauskin kärsii tai toisinpäin. Itse pidän seksiä tosi tärkeänä - se virkistää, piristää ja muutenkin antaa hyvän olon rakastaa toista. Jos tunnet olevasi rakastettu ja haluttu ja seksielämä on kunnos ja sitä tuntuu saavani tarpeeks niin sitä halua itsekin rakastaa toista. Itse olen mies ja 41v.
Itse olen 23-vuotias nainen ja minulle seksi merkitsee paljon. Kukapa ihminen ei pitäisi nautinnosta ja sen lisäksi seksin kautta kokee lämpöä, hyväksyntää, läheisyyttä ja hellyyttä. Minulle on tärkeää, että mieheni haluaa minua ja tahtoo minun nauttivan. Se osoittaa, että hän rakastaa minua. Tästä syystä minä myös haluan mieheni nauttivan ja pyrin muistuttamaan päivittäin, että pidän häntä haluttavana.
Hitto ku on hyvin ja osuvasti sanottu "41miehen" ja "Aikuisen Naisen" puolesta. Ei sitä voi enää paremmin ja osuvammin sanoa!!!