Sanoo uudessa Meidän Perhe lehdessä: Uskollisen rakkauden resepti on halu olla uskollinen. Ei siihen sen parempaa reseptiä ole.
Se on periaate, lähtökohta ja näkökanta.
Ottakaahan oppia.
Se on periaate, lähtökohta ja näkökanta.
Ottakaahan oppia.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parisuhteista kuitenkin puuttuu usein rakkaus. Kuvitellaan, että rakastetaan tai ei edes kuvitella. Ollaan yhdessä tottumuksesta, tavasta.
Ongelmahan on se, että rakkaudesta ei pidetä huolta.
Sääntö numero yksi on parisuhteessa, suhteesta huolehtiminen, sen hoitaminen, itsestään ei mikään pysy.
Ihastus ja alkuhuuma haihtuu muutamassa vuodessa, sen jälkeen meitä kantaa rakkaus.
Vain silloin on ongelma, jos toinen yrittää huolehtia parisuhteesta, tekee kaikkensa sen eteen, mutta toinen ei tee mitään.
Jos kumpainenkaan ei tee mitään, niin ei ole ongelma. Moni liitto perustuu kämppissuhteeseen, kaveruuteen korkeintaan tai vakipanosuhteeseen, jossa tunteille ei ole tilaa.
Ongelmia seuraa vasta sitten, kun toinen alkaa kaivata jotain ihan muuta. Näinhän niille rinnakkaissuhteille/syrjähypyille tulee otollinen maaperä. Ts. jos suhde on vaikkapa kämppissuhde, niin usein mies alkaa kaivata seksiä. Jos suhde on ollut vakipanosuhde - seksi lähinnä toimii - ei mikään muu, niin usein vaimo puolestaan voi kaivata suhteeseen henkisyyttä, läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta.
Pikaisena yhteenvetona: suhteeseen ei tule ongelmia uskottomuudesta, vaan siitä mitä vakisuhde on ja mitä vakisuhde ei ole ollut. Vakisuhteeseen, joka on aina ollut tietynlainen vaikkapa 20 v, on miltei mahdotonta "tuottaa" jotain ihan uutta. 20v vakipanoliitosta tuskin koskaan tulee henkistä, vaikka mitä tekisi. Parempi melkein jättää tekemättä. Siinä tuhlaa vain aikaansa entisestään.
kuules irina, olet täysin väärässä, toki on niin, että parisuhde on nimenomaan parisuhde ja molempien pitää sitä hoitaa alusta asti, mutta vaikka tämä olisi unohtunut, suhde voi muuttua vielä 20 vuoden jälkeenkin, kun on tahtoa ja jos ei ole pilannut suhdettaan uskottomuudella, salasuhteilla, alkoholilla tai väkivallalla.
Suhde on pelastettavissa ja kiintymyssuhde on käännettävissä lujaksi rakkaussuhteeksi.
Tuossa vaiheessa keskinäinen kiintymys on jo sitä luokkaa, että lähteminen suhteesta, on vaikeaa, ellei mahdotonta.
Mikä taivaanrannan maalari oikein oletkaan, Maraton1970? Jos ja kun kaikki parisuhteet eivät ole alusta asti kiintymyssuhteita, vaan aivan jotain muuta, niin niillä ei ole mitään edellytyksiä koskaan sellaisiksi tulla. Tämä on faktahomma. Pelkkä tahtokaan ei yleensä riitä, tarvitaan realismia. Ymmärrystä myöntää missä mennään.
realismia tarvitaan siinä vaiheessa kun aletaan parisuhteeseen, pitkää seurustelua ja toiseen tutustumista, ettei käy niinkuin nykyään käy, yli puolet liitoista päättyy eroon, mennään yhteen pelkästään ihastuneina, rakkaudesta, eikä toisensa tuntemisesta ole tietoakaan.
Kun perustat ovat kunnossa, on kaikki mahdollista, molemmat olen omassa tuttavapiirissä ja jopa omassa elämässäni nähnyt, omassa liitossani on 23 vuosi menossa ja aina vain paranee.
muuten erin ja irina, oletteko yksi ja sama tyyppi?