Mulla on nyt sellanen tilanne, että olen palannut yhteen nuoruudenrakkauteni kanssa. Alunperin aloimme seurustelemaan teineinä, ja olimme yhdessä 8 vuotta. Olimme järjettömän onnellisia ja elimme vaaleanpunaista pumpulirakkautta. Unohdimme ehkä vähän ystävämmekin, kun olimme niin toistemme lumoissa. Toki tämä vaihe jossain vaiheessa loppui, ja miehelleni tuli biletysvaihe. Aloimme etääntyä, tappelimme turhista ja minä mustistelin miehen menoista. Lopulta paha olomme sai meidät eroamaan, ehkä liiankin kevein perustein. Vielä erotessammekin sanoimme toisillemme rakastavamme. Mutta ero oli niin vaikea molemmille, että välillä emme pitäneet lainkaan yhteyttä. Silti emme päässet toisistamme yli, vaan aina välillä löysimme itsemme toistemme kainalosta. Ja se tuntui niin oikelta, siellä paikkamme oli. Lopulta, puolentoista vuoden jahkaamisen jälkeen palasimme yhteen :). Mies oli saanut elettyä villin nuoruutensa ja minä olin löytänyt oman vahvuuteni, joten kaiken pitäisi olla paremmin kuin ennen eroa. Mutta... molemmilla oli seikkailunsa eromme aikana, enkä saa niitä kummittelemasta päästäni. Miehellä oli 3 yhdenillan juttua, enkä voi olla pitämättä miestä siitä syystä hieman ällöttävänä pillun perässä juoksijana. Vaadinko liikaa? Tekeekö hyvät, kunnolliset, parisuhteessa uskollisetkin miehet sinkkuna tuollaista? Minua myös ahdistaa ne kokoemukset sinänsä, että mies muistelee muita ollessaan kanssani... Olen suunnattoman ahdistunut, onko tälle tehtävissä mitään? Mies kohtelee minua hyvin ja rakastavasti, mutta minä en vain voi päästää irti eromme aikana tapahtuneista asioista. Ajattelen jotenkin, että rakkautemme on saastunut niiden toisten kumppanien takia :(
Kuinka unohtaa vanhat haamut?
Puhkipohtija
4377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu. Koin itse saman aikoinaan, tosin silloin kun aloimme seurustelemaan. Olin itse vielä melko kokematon mutta tuntui että miehellä oli ollut enemmän toimintaa ennen kuin tapasi minut. Ei siinä oikein muu auttanut kun vain puhua miltä itsestä tuntuu ja mitä toinen tuntee. Pitää kasvattaa omaa itseluottamusta ja uskoa siihen että on se ainoa oikea. Ja olen uskonut niin nyt 7 vuotta ja aion uskoa niin loppuun asti :)
Ei siihen opi, ei siihen totu !!
Ihmiset kun ovat erillaisia tunteiltaan, jotkut herkempiä kuin toiset.
Olen elämäni aikana seurustellut useita kertoja vakavissani , ja sen pohjalta voin sanoa että se on fifty sixty .
Toisilla vaan on tarve kantaa mennyt mukanaan, ja pitää normaalina aiheena vaikkapa muistella exää , pahimmassa tapauksessa vertaillen.
Heiltä puuttuu taito ottaa huomioon toisen tunteet, koska jokaisen on pakko ymmärtää että entinen suhde väkisinkin hiertää ja tuo epäuskoa kun siitä puhutaan, siitä puhutaan mikä mielessä.
Itse en ole kertaakaan puhunut seurustellessani edellisistä suhteistani, tietenkin tutustumis vaiheessa olen ollut rehellinen ja kertonut menneistä, mutten koskaan ole siihen sen jälkeen palannut.
Mutta useat daamit kyllä ovat puhuneet vieläpä vuosienkin jälkeen exästään, ja ymmärtäähän sen että sellainen tulee mieliin mutta kyllä olen silti sitä mieltä että täytyy osata kunnioittaa nykyistä rakkauden kohdettaan niin että malttaa pitää aiheet sisällään.
Vertaan tätä vaikka niin(tämä on huono..), juotuasi omat viinasi vilkkaasti pois siirryt kaverisi pullolle, hän ystävällisesti tarjoaa omastaan mutta siinä samalla et voi olla mainitsematta kuinka hyvään humalaan tulet pääsemään kun on kunnon pohjat alla ja nyt juodaan vielä sinun viinasi..., eiks meillä olekkin kivaa.
No mutta mielestäni on hieman eri asia onko kyseessä ollut yhden yön juttuja vai pidempiä suhteita. Pidemmät suhteet on varmasti hankalampia. Olen onnekas, sillä aloimme seurustella jo kun olin vasta 15 vuotias. Siinä ei ole kunnon parisuhteita kerennyt aiemmin kertyä. Kohta 8 vuotta takana ja olen onnellinen että olemme pysyneet yhdessä henkisen kasvamisen aikana.
Kannattaa olla keräämättä niitä "haamuja"!