Olen ollut poikaystäväni kanssa pian 3 vuotta ja aloitin kun olin päälle 15 vuotias. Meillä on aina ollut oikein hyvä suhde ja olemme toisillemme kuin parhaat ystävät, mutta minun ongelmakseni on koitunut se että minua alkaa tylsistyttää seurusteleminen poikaystäväni kanssa. Tiedän että se kuulostaa ilkeältä, mutta se on vaan fakta. Olen alkanut olla kiinnostunut muista miehistä ja haluaisin enemmän menoa ja säpinää elämääni. Toinen juttu on se että kiinnitän huomiota poikaystäväni ulkonäköön yhä enemmän ja enemmän. Haluan kokoajan muokata hänestä sellaisen minkä näköisestä jätkästä pitäisin ja joskus jopa itseäni hirvittää se miten koitan muokata hänestä, jokun ihastukseni näköiseksi.
En tiedä onko tämä vain vaihe, vai pitäisikö tämä ottaa tosissaan?
En tiedä onko tämä vain vaihe, vai pitäisikö tämä ottaa tosissaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ihan samat fiilikset poikaystävääni kohtaan.. mutta aloitin seurustelun 21-vuotiaana. Sinällään aika nuorena olet aloittanut ja et varmaan kerennytkään katselemaan ketään muita. Muakin tylsistyttää ja yritän muokata poikaystävääni, muut miehet kiinnostaa myös.. jos joku viisaampi kävis vielä kommentoimassa tänne, muakin kiinnostaa.
Joskus se tylsä arki vaan tulee ja pistää miettimään..
molempien tapauksissa vaikuttaa siltä että ette vielä ole aikuisen oikeasti henkisesti kypsiä ja valmiita sitoutumaan loppuelämäksi. Kyllä mieleen tulee, että ehkä teidän kannattaisi erota ihan itsenne tähden. Erottuanne voitte haistella uusia tuulia, tuntea vapauden joka siemauksella ja katsella tarjontaa, voitte tehdä mitä ikinä mielitte ja elää elämäänne kunnes tunnette olevanne oikeasti kypsiä vakavasti asettumaan aloilleen yhden miehen naiseksi. Tuolla nykymenolla turhaudutte ja alatte vaivihkaa väkisin katsella kohta olisiko ruoho muualla vihreämpää. Nuoruuden kiimavietti vie väkisin, janoatte kokemuksia joita ette nykyisessä suhteessa saa