Itsestäni huolehtiminen. Kuntoilu etenkin, ja kaikenlainen itseni hemmottelu. Olin soimannut itseäni sen jälkeen rankalla kädellä kun minut julmasti hylättiin, mutta sitten päätin että minussa ei ole vika vaan jättäjässä, ja aloin huolehtia itsestäni, tehdä työtä sen eteen että itse voisin hyvin. Se auttoi. Parhaiten kuitenkin pääsin yli kun elämääni eksyi uusi ihastus. Kun huomasin että olen palavasti ihastunut tähän uuteen ihmiseen, voin jo oikeasti sanoa, että minulla ei ole enää minkäänlaisia tunteita sitä edellistä kohtaan. On mahtavaa tuntea itsensä taas ihailluksi ja halutuksi toisen silmissä.
Aika. Ei vaan voi kuin ottaa päivän kerrallaan ja kunnioittaa toisen valintaa. Osin sekin auttaa, että yritän saada muutenkin elämääni raiteille takas, joten on muutakin ajateltavaa. Ja kavereita auttaessa saa myös muuta ajateltavaa. Pääasiallinen apu on itselle ollut aika ja asian käsittely. Oma avioero tuli puhtaasti masennukseni takia ja kuulemma exäni on minulle katkera siitä, että sairastuin masennukseen. Sehän olikin tietty oma valintani sairastua... Onhan se helppoa hyväksyä avioero, joka tulee tietoosi kun olet hakeutunut avo-osastolle sairaalaan saamaan apua masennukseen.
0Äänestä
-
voimia sinulle.
0Äänestä
Pettynyt yksinäinen.
Ite rakastuin pahasti naiseen kesällä ja pidin hänestä todella paljon. Harmi vaan et asustan kaukana hänestä ja sitten oli Facebookissa naisella merkintä: Parisuhteessa ja toinen mies kuvioissa. Maailmani romahti tähän sillä rakastan naista edelleen. Nyt v*tuttaa ja pahasti.
0Äänestä
single again
Tuttua. Itsekkin olin kiinostunut eräästä naisesta. Opiskelemme samassa paikassa. Pientä flirttiä on ollut, mutta kun pyysin facessa kaveriksi, selvisi että hän on varattu. Sen jälkeen en ketään ole vakavissaan yrittänyt. Sinkkuna on hyvä olla. Vähän ongelmia ja saa flirttailla sen minkä ehtii.
0Äänestä
Pettynyt yksinäinen.
Mulla taas oli naisen kans välimatkaa reilu 800 kilometriä... Silti menin tapaamaan häntä ja rakastuin häneen. Mut nyt yhtäkkiä FB:hen ilmestyi tieto et parisuhteessa ja joku outo tyyppi, joka oli lisätty pari viikkoa sitten FB:hen. Et niin äkkiä tääkin loppui. Vein lahjaksi korut ym. ja matkat maksoi maltaita, vaik autolla kotimaassa kuljinkin, niin silti. Kyllä v*tuttaa. Lisäks kun itsellä ei juuri ole kavereita eikä monikaan ole kiinnostunut musta baareissa saati edes deittipalstoilla, niin kyllä pistää miettimään että mikä minussa on vikana? Ikää ei ole kuin parikymmentä ja silti kaik elämäs menee päin mäntyä. On sinkkuna ehkä hyvä olla mut kun itellä on hieman toisenlainen elämän lähtökohta, niin ei ole yhtä helppoa kuin muilla...
Mut mitäs siitä. Jätän nais-jutut kaikki vastedes tähän. Ei enää yhtään. Järkevämpää on näemmä matkustaa Viroon maksullisiin niin tulee halvemmaksi eikä tarvitse pettyä koskaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsestäni huolehtiminen. Kuntoilu etenkin, ja kaikenlainen itseni hemmottelu. Olin soimannut itseäni sen jälkeen rankalla kädellä kun minut julmasti hylättiin, mutta sitten päätin että minussa ei ole vika vaan jättäjässä, ja aloin huolehtia itsestäni, tehdä työtä sen eteen että itse voisin hyvin. Se auttoi. Parhaiten kuitenkin pääsin yli kun elämääni eksyi uusi ihastus. Kun huomasin että olen palavasti ihastunut tähän uuteen ihmiseen, voin jo oikeasti sanoa, että minulla ei ole enää minkäänlaisia tunteita sitä edellistä kohtaan. On mahtavaa tuntea itsensä taas ihailluksi ja halutuksi toisen silmissä.
kiitos.
Aika. Ei vaan voi kuin ottaa päivän kerrallaan ja kunnioittaa toisen valintaa. Osin sekin auttaa, että yritän saada muutenkin elämääni raiteille takas, joten on muutakin ajateltavaa. Ja kavereita auttaessa saa myös muuta ajateltavaa. Pääasiallinen apu on itselle ollut aika ja asian käsittely. Oma avioero tuli puhtaasti masennukseni takia ja kuulemma exäni on minulle katkera siitä, että sairastuin masennukseen. Sehän olikin tietty oma valintani sairastua... Onhan se helppoa hyväksyä avioero, joka tulee tietoosi kun olet hakeutunut avo-osastolle sairaalaan saamaan apua masennukseen.
voimia sinulle.
Ite rakastuin pahasti naiseen kesällä ja pidin hänestä todella paljon. Harmi vaan et asustan kaukana hänestä ja sitten oli Facebookissa naisella merkintä: Parisuhteessa ja toinen mies kuvioissa. Maailmani romahti tähän sillä rakastan naista edelleen. Nyt v*tuttaa ja pahasti.
Tuttua. Itsekkin olin kiinostunut eräästä naisesta. Opiskelemme samassa paikassa. Pientä flirttiä on ollut, mutta kun pyysin facessa kaveriksi, selvisi että hän on varattu. Sen jälkeen en ketään ole vakavissaan yrittänyt. Sinkkuna on hyvä olla. Vähän ongelmia ja saa flirttailla sen minkä ehtii.
Mulla taas oli naisen kans välimatkaa reilu 800 kilometriä... Silti menin tapaamaan häntä ja rakastuin häneen. Mut nyt yhtäkkiä FB:hen ilmestyi tieto et parisuhteessa ja joku outo tyyppi, joka oli lisätty pari viikkoa sitten FB:hen. Et niin äkkiä tääkin loppui. Vein lahjaksi korut ym. ja matkat maksoi maltaita, vaik autolla kotimaassa kuljinkin, niin silti. Kyllä v*tuttaa. Lisäks kun itsellä ei juuri ole kavereita eikä monikaan ole kiinnostunut musta baareissa saati edes deittipalstoilla, niin kyllä pistää miettimään että mikä minussa on vikana? Ikää ei ole kuin parikymmentä ja silti kaik elämäs menee päin mäntyä. On sinkkuna ehkä hyvä olla mut kun itellä on hieman toisenlainen elämän lähtökohta, niin ei ole yhtä helppoa kuin muilla...
Mut mitäs siitä. Jätän nais-jutut kaikki vastedes tähän. Ei enää yhtään. Järkevämpää on näemmä matkustaa Viroon maksullisiin niin tulee halvemmaksi eikä tarvitse pettyä koskaan...