kaipuuta(ko)?

kkoko kirjoitti:

Erosin avomiehestäni vuosi sitten, 4v tyttäremme jäi minun luokseni asumaan. Jätin itse eksäni pitkän ajan harkinnan jälkeen. Ero oli raskain kokemani asia, en tiennyt oliko päätös oikea vai ei, mutta päätin etten voi antaa enää periksi. (parina kertana ennen lopullista eroa jätin ja aina otin takaisin mihen ensimmäisen ruinauksen jälkeen). Eka puolivuotta meni kuin pimennossa, en juuri edes muista siitä ajasta mitään. erottiin kuitenkin sovussa ja ollaan eron jälkeen viikoittain vietetty aikaa "perheenä" yhdessä. soiteltu lähes päivittäin. tunsin, että se auttoi eteenpäin, ei enää riitoja vain kivaa yhdessäoloa. Ajattelin että olen päässyt jo yli suhteestamme ja siirtynyt kaverivaiheeseen. Mielessäni silti pyörii ajatus siitä että perheemme vielä joku päivä voisi olla kokonainen ja ehjä, vaikka tiedän ettei niin voi enää tapahtua. Olen tapaillut erästä miestä joka on juuri sellainen mistä olen aina unelmoinut, mutta ei en vain tunne ihastusta tai minkäänlaisia tunteita tätä miestä kohtaan. Nyt viikko sitten näin samassa ravintolassa eksäni toisen naisen kanssa, tuntui että sydämeni olisi revitty irti. tiedän että on väärin olla katkera koska erostakin on jo aikaa. En tiedä onko tämä mustasukkaisuutta, omistushalua vai haluanko todella eksäni takaisin? tunteet ja pää on ihan sekasin. en ajattele muuta kuin eksääni, itken ja tekisi vaan mieli soittaa ja pyytää se tänne.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä