Miten toimia ystävän kanssa, jolla on mielenterveysongelmia?
Ongelma on se, että minä en jaksa enää olla se "psykiatri". Minulla on perhe ja pieni lapsi, enkä kertakaikkiaan jaksa olla huolissani aikuisesta ihmisestä, tekeekö hän itselleen jotain vai ei. Ihminen on minulle tärkeä, mutta tätä hänen "tapan itseni tänään" on jo jatkunut vuosikausia.
Milloin pitää mennä käymään ja katsomaan, että kaikki on hyvin ja milloin pitää soitella ja varmistella, että hän todella on hengissä. Milloin pitää jaksaa kuunnella kuinka häntä ahdistaa ja hänen on paha olla.
Ja sitten taas kun kaikki asiat ovat hyvin, kuuntelen asoiden ääripäitä. Nyt hän on rakastunut yhteen, seuraavana päivänä toiseen... kolmantena taas uuteen jne. Tätäkin on jatkunut kauan.
Olen yrittänyt tsempata ja kuunnella ja auttaa ja vaikka mitä, mutta nyt olen kypsynyt tilanteeseen jotenkin aivan täysin. En jaksa enää sanoa samoja asioita, kuinka hän yrittäisi saada elämän kuntoon tms.
Ja kun minulla on vihdoin ns. luppoaikaa kun saan lapsen nukkumaan, niin en haluaisi "tuhlata" sitä siihen, että kuuntelen kuinka huonosti asiat ovat toisella ja kuinka kaikki masentaa ja missään ei ole mitään järkeä. Kun vastaavasti itselläni on asiat hyvin. Ja olen onnellinen.
Ongelma on se, että minä en jaksa enää olla se "psykiatri". Minulla on perhe ja pieni lapsi, enkä kertakaikkiaan jaksa olla huolissani aikuisesta ihmisestä, tekeekö hän itselleen jotain vai ei. Ihminen on minulle tärkeä, mutta tätä hänen "tapan itseni tänään" on jo jatkunut vuosikausia.
Milloin pitää mennä käymään ja katsomaan, että kaikki on hyvin ja milloin pitää soitella ja varmistella, että hän todella on hengissä. Milloin pitää jaksaa kuunnella kuinka häntä ahdistaa ja hänen on paha olla.
Ja sitten taas kun kaikki asiat ovat hyvin, kuuntelen asoiden ääripäitä. Nyt hän on rakastunut yhteen, seuraavana päivänä toiseen... kolmantena taas uuteen jne. Tätäkin on jatkunut kauan.
Olen yrittänyt tsempata ja kuunnella ja auttaa ja vaikka mitä, mutta nyt olen kypsynyt tilanteeseen jotenkin aivan täysin. En jaksa enää sanoa samoja asioita, kuinka hän yrittäisi saada elämän kuntoon tms.
Ja kun minulla on vihdoin ns. luppoaikaa kun saan lapsen nukkumaan, niin en haluaisi "tuhlata" sitä siihen, että kuuntelen kuinka huonosti asiat ovat toisella ja kuinka kaikki masentaa ja missään ei ole mitään järkeä. Kun vastaavasti itselläni on asiat hyvin. Ja olen onnellinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ystävyyttä voi myös lopettaa, ihan samalla lailla kuin parisuhdetta, miksi ystävyys pitäisi olla ikuinen, eihän mitään muutakaan elämässä ole ikuista.
Ymmärrän sinua täysin, kynnys on tietysti hieman korkeampi lopettaa suhdettanne kun ystävälläsi on mielenterveysongelmia, mutta et voi antaa sen vaikuttaa päätöksesi. Minusta moni mielenterveysongelmainen käyttää juuri sairauttaan hyväksi saadakseen marista ikuisesti, he odottavat että olet siinä jatkuvasti tukemassa, sinun pitäisi sivuuttaa omaa perhettäsi, käyttää omaa aikaasi jatkuvasti tukemiseen, se ei ole oikein. Myös sinulla on oikeus omaan aikaan, aikaan jolloin voit tehdä sinulle tärkeitä asioita, jotka antavat sinulle voimaa jaksaa arjessa.
Sinuna ottaisin etäisyyttä, en soittaisi säännöllisesti, anna hänen soittaa, ja kun soittaa puhu hyvin lyhyesti, viittaa siihen ettei sinulla ole nyt aikaa puhua puhelimessa, jos hän ei pikku hiljaa ala ymmärtämään missä mennään, osoita se vielä selvemmin, jätä vastaamatta täysin puhelimeen.
Toinen tapa tietysti on, että kerrot hänelle suoraan, että mielestäsi hän käyttää sinua kaatopaikkana,
sanot, että sinulla ei ole niin paljon aikaa hänelle, kun hän olettaa sinulla olevan, että sinulla on oma elämä hoidettavanaan.
Itse olen huomannut, että on erittäin vaikeata saada toista ymmärtämään mistä puhuu, joten itse olen useimmiten käyttänyt ykkösvaihtoehtoa.
Minusta ei voi puhua ystävyydestä, jos toinen on aina se joka antaa ja toinen se joka ottaa. Täytyyhän sinunkin saada jotain hyvää siitä suhteesta, että voisi puhua ystävyyssuhteesta, muuten suteenne on hoitosuhde, siihen on olemassa ammattilaisia. Älä ota sitä roolia hänen elämässään.
Elämä on liian lyhyt käyttääkseen kuluttaviin suhteisiin. Muista myös, että hän on itse vastuussa omasta elämästään, itsemurhalla uhkaaminen on suorastaan raukkamaista, olethan itsekin nähnyt, että se on jatkunut jo vuosikausia, se on vain keino saada sinun huomiotasi.
Hyvää syksyä sinulle ja voimia päätöksentekoon.