Olen ollut tässä työpaikassa 10 vuotta, naisvaltainen konttori. Heti alkuunsa huomasin, että yksi nainen on se kuningatar, joka koko konttoria johtaa, ei siis esimies vaan ihan konttorirotta muiden joukossa.
Yritti muakin saada puolellensa monessa eri asiassa ja puhui pahaa muista naisista. En oikein sanonut juuta enkä jaata, uusi kun olin. Vuosien saatossa juopa kahden eri naisporukan välillä on kasvanut. Mä lopetin kahvilla käymisen, kun en halunnut olla mukana....ja tottakai mut suljettiin pois sitten kaikesta.
Eräiden juhlien jälkeen, kun olin kuulemma ollut liikaa pomon kanssa, alkoi selän takana puukottaminen, kuulin mua huoriteltavan, musta kanneltiin eteenpäin, että pidän liian pitkiä ruokatuntia, en hoida hommiani, lähden liian aikaisin kotiin...
Olen erakoitunut työhuoneeseeni. Sanon huomenet, mutta enpä juuri muuta. Hommani hoidan ja ylihysteerisesti yritän katsoa, etten ole yliaikaa tauoilla, päinvastoin...
Ja nyt jouduin puhutteluun, koska en ole sosiaalinen ja kuulemma äyskin ja olen pahantuulinen. Pomo uskoo kaiken, mitä hänelle sanotaan vaikka oman kantani olen sanonut.
Nyt olen aivan voimaton, väsynyt tähän. Töissä on pakko käydä, työpaikan huono ilmapiiri on kaikkien tiedossa, kukaan koskaan ei asialle ole tehnyt mitään. Uutta työpaikkaa en enää 5-kymppisenä saa.
Yritti muakin saada puolellensa monessa eri asiassa ja puhui pahaa muista naisista. En oikein sanonut juuta enkä jaata, uusi kun olin. Vuosien saatossa juopa kahden eri naisporukan välillä on kasvanut. Mä lopetin kahvilla käymisen, kun en halunnut olla mukana....ja tottakai mut suljettiin pois sitten kaikesta.
Eräiden juhlien jälkeen, kun olin kuulemma ollut liikaa pomon kanssa, alkoi selän takana puukottaminen, kuulin mua huoriteltavan, musta kanneltiin eteenpäin, että pidän liian pitkiä ruokatuntia, en hoida hommiani, lähden liian aikaisin kotiin...
Olen erakoitunut työhuoneeseeni. Sanon huomenet, mutta enpä juuri muuta. Hommani hoidan ja ylihysteerisesti yritän katsoa, etten ole yliaikaa tauoilla, päinvastoin...
Ja nyt jouduin puhutteluun, koska en ole sosiaalinen ja kuulemma äyskin ja olen pahantuulinen. Pomo uskoo kaiken, mitä hänelle sanotaan vaikka oman kantani olen sanonut.
Nyt olen aivan voimaton, väsynyt tähän. Töissä on pakko käydä, työpaikan huono ilmapiiri on kaikkien tiedossa, kukaan koskaan ei asialle ole tehnyt mitään. Uutta työpaikkaa en enää 5-kymppisenä saa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole sinussa vikaa, kannattaa lukea tämä artikkeli ja etsiä lisää tietoa henkisestä väkivallasta sivustoltamme:
Henkisen väkivallan kaavamaisuus
http://tyopaikkakiusatut.net/?p=546
Vaihda työpaikkaa? simple as that
Katsele vain työpaikkoja ja soittele niihin. Jos tuolla joudut kuitenkin jatkamaan, niin älä välitä enää mistään. Eivät nuo ole, pomo eivätkä alaiset, mitään vakavasti otettavia ihmisiä, joiden mielipiteillä sinänsä olisi väliä. Noista syistä sinua tuskin erotetaan, voitkin jo etukäteen varoittaa että viet asian sitten kunnolla eteenpäin (kenties saat muita todistamaan, jos uskaltavat), jos tulee vähänkin puhetta. Voit sanoa, että kerrotkin sitten itse, millaista täällä oikeasti on ollut. Rupea kirjaamaan kaikki epäasiallisuudet ylös, onpahan jotain tekemistä. Tarvitset tietysti palkkarahat, ja ehkä pelkäät mitä edellisestä paikasta uuteen viestitettäisiin, että sitäkin pitää vähän ennakoida ja ottaa puheeksi, että huonon ilmapiirin vuoksi olet vaihtamassa. Se ehkä kannattaa sanoa vain kevyesti yhdellä lauseella. Saapahan suhtautumisesta kuvan, että kannattaako siihen firmaan vaihtaa vai olisiko menoa ojasta allikkoon.
Ylempänä neuvottiin lukemaan lisätietoa henkisestä väkivallastaa... Mutta vaikka kuinka paljon lukisi, niin mitä se auttaa käytännön tilanteeseen? Osaat toki ehkä helpommin analysiuda tilanteita ja näet kiusajan toimintakuvion - näin et ehkä turhaan syyllistä itseäsi. Mutta mitkä olisivat niitä käytännön toimia?
Minäkin jouduin kahnaukseen työpaikkamme varastomiehen kanssa, menin kysymään eräästä asikkaan tilauksen toimituksesta ihan normaalisti normaaliin äänensävyyn, kun hän alkoi heti huutaa pää punaisena. Poistuin takaisin toimiston puolelle ja hän tuli perässä huutaen ja sättien. Väittää että oli sanonut hänen valehtelevan, vaikka en niin ole sanonut. Ainoa asia minkä ehdin ennen hänen suoraa huutoaan sanoa, oli "Myittekö tämän asiakkaan tilaukseen varatut tavarat eteenpäin?" .
Toimiston puolella hän uhkaili tyyliin "Mennään tonne ulos puhumaan tästä asiasta neljän jälkeen!" Ja sätti lihavaksi ja läskiksi. Tyyppi on sellanen 190 cm leveäharteinen painavien laatikoiden siirtelyyn sopiva henkilö.
Ainoa asia minkä keksin tämän "räjähdyksen" syyksi on, että firmamme pikkujouluissa hän eräässä baarissa tuli päissään luokseni sopertamaan että "se olisi sitten pillua tänään" ja "oletko ikinä nussinu", "sul on isot tissit" - kävi käsiksi rintoihini, jolloin pyysin häntä pitämään kädet omalla puolellaan. Enkä katsonut voivani auttaa häntä noissa muissakaan ehdottamissaan asioissa. Jälkeenpäin töissä hän oli vaisuna ja vältteli minua, joten kyllä hän ainakin muisti mitä oli puhunut.
Tästä opin että pitää poistua aina kaikenlaisista firman kekkereistä, enne kuin jokui humaltuu liikaa.
Totesin myön, että kannattaa välttää joutumasta kahdenkesken tilanteisiin hankalan tyypin kanssa. Näin ei tyyppi voi väittää sinun sanoneen jotain mitä et ole sanonut, eikä todennäköisesti kehtaa alkaa huutaa aiheetta jos joku toinen on läsnä.
Jos tietää joutuvansa hankalaan tilanteeseen, voi pitää vaikka nauhuria siltä varalta, että on tarpeen todistaa jollekin tapahtumien kulku.
Myös yhteystietoni poistin kaikille työntekijöillemme näkyvistä tiedostoista, en halua tyyppiä kotioveni taakse hakkaamaan.
Muuten yritän vain keskittyä hommiini, tulen kahdeksaksi töihin ja poistun neljältä. Omista asioistani en juuri puhu, tarvittavat työasiat pyrin selvittämään henkilöiden kanssa, joiden kanssa se puhumalla onnistuu.
Sinun tilanteeseesi vielä, voisiko ajatella alanvaihtoa? Sosiaali- ja terveyspuolella töitä riittää. Voisit kouluttautua esim. lähihoitajaksi iltaisin, työskentely lähihoitajana on useimmiten aika itsenäistä, ja monet vanhukset ovat tosi leppoisia tyyppejä.
50-kymppiselläkin on kuitenkin vielä monia työvuosia edessään ennen eläkeikää.
Henkilökohtaisen avustajan paikkoja myös löytyy paljon, niihin ei yleensä tarvitse koulutusta.
Myyntitöitäkin on paljon, miten olisi myyjäksi johonkin liikkeeseen?
Hae kuitenkin muita töitä, ja sen ajan minkä olet tuolla vanhalla työpaikallasi, älä välitä noista pikkumaisuuksista, hoidat vaan hommasi, normalit työasiat juttelet ystävällismielisessä hengessä, itsestäsi kerrot vaan neutraaleita asioita, sellaisia mitä ei luulisi voivan pahallakaan tahdolla kääntää ja vääntää kahvihuonepuheissa.
Minä en suoraan sanoen usko, että työpaikalla voidaan tehdä ilmapiirin parantamiseksi yhtään mitään. Meilläkin on yksi nuori mies työntekijöistä työsuojeluvaltuutettu, toinen, nuori mies myöskin, työturvallisuuspäällikkö. Eivät he käytännössä mitään voi tehdä, pienessä työyhteisössä (11 henkilöä) on oltava mielinkielin jokaiselle, ainakin kaikille joilla vähänkin "valtaa" on, eli ensimmäisenä pomolle, sitten kaikille pitkään talossa olleille (nokkimisjärjestys on jo luotu) ja näitten jälkeen huolehdittava siitä että tulee itse toimeen kaikkien kanssa. Jos pomolle siis esittää, että ongelmia on, niin silloinhan pomo ei ole onnistunut työssään kovin hyvin, kaikki narut eivät ole käsissä. Tämähän ei vetele. Jos pitkäaikaisia työntekijoitä "ojentaa", niin silloinhan hyppii silmille ja sanoo että heidän toiminnassaan ei kaikki ole kohdallaan. Mutta näinhän on aina toimittu ja hommat on sujuneet. Helponta on että kaikki on toimistosihteerin syytä, sen pahan kun saisi kitkettyä, niin oltaisiin lähellä taivasta. Tuo kuvaus siis omalta työpaikaltani.
Mutta tuostakin kuviosta voi päätellä, että kaikki työsuojelujotain-tittelit on vaan nimellisiä, eikä mikään muutu mihinkään suuntaan tälläisten nimeämisten vuoksi. Onpahan asiat vain olevinaan hoidossa.