Heippa! Olen 40 sinkkumies ja haluaisin jutella otsikon aiheesta. Tarinoita varmaankin riittää runsaasti. Laitan tähän aluksi vähän omaa kokemusta.
Isoisäni suuttui minulle, kun en kaupunkilaislapsena jaksanut haravoida heinäpellolla kuin vähän aikaa. En ole ihan varma, olinko jo kouluikäinen.
Ala-asteella näin, kuinka mieslehtori otti luokkakaveriani kurkusta kiinni ja huutaen hakkasi hänen päätään kiviseinään.
Isäni heitti minut lapsena huoneessani seinään, kun olin alkanut itkeä kouluahdistustani. Olin jo yli kymmenen. Äidin väliintulo ilmeisesti esti suoranaisten vammojen syntymisen.
Armeijassa valitsin aseettoman palveluksen, jota suoritin asiallisesti tehden valittamatta mitä vaadittiin. Eräässä rk-ammuntaharjoituksessa minut määrättiin asettumaan maalitaulujen alapuolelle ja paikkaamaan tauluja ammunnan loputtua. Istuin yksikseni maassa, kun oma komppania ampui kovilla suuntaani ja luodit lensivät parin metrin päästä ylitseni. En edes tuntenut ammunnanjohtajaa, enkä tiedä vieläkään, mitä pahaa olin tehnyt.
Isoisäni suuttui minulle, kun en kaupunkilaislapsena jaksanut haravoida heinäpellolla kuin vähän aikaa. En ole ihan varma, olinko jo kouluikäinen.
Ala-asteella näin, kuinka mieslehtori otti luokkakaveriani kurkusta kiinni ja huutaen hakkasi hänen päätään kiviseinään.
Isäni heitti minut lapsena huoneessani seinään, kun olin alkanut itkeä kouluahdistustani. Olin jo yli kymmenen. Äidin väliintulo ilmeisesti esti suoranaisten vammojen syntymisen.
Armeijassa valitsin aseettoman palveluksen, jota suoritin asiallisesti tehden valittamatta mitä vaadittiin. Eräässä rk-ammuntaharjoituksessa minut määrättiin asettumaan maalitaulujen alapuolelle ja paikkaamaan tauluja ammunnan loputtua. Istuin yksikseni maassa, kun oma komppania ampui kovilla suuntaani ja luodit lensivät parin metrin päästä ylitseni. En edes tuntenut ammunnanjohtajaa, enkä tiedä vieläkään, mitä pahaa olin tehnyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on se puuttumattomuuden kulttuuri. Kolme viimeistä esimerkkiähän ovat olleet rikollista toimintaa, joista olisi pitänyt järjestää poliisitutkinta.
Minulla vähän samantapaisia muistoja. Koulusta nimenomaan, osin intistä ja vielä työelämästäkin. Oma isäni oli kyllä oikein hyvä mies, ei tippaakaan väkivaltainen tai muuta sellaista. Hänen takiaan en voi itseäni kutsua miesvihaajaksi. Mutta ei minulla kovin paljon kavereita ole koskaan ollut. Pääosa heistäkin on jonkun yhteisen "projektin" takia - harrastus tai joku muu. Ei sen takia että kumpikaan osapuoli erityisesti viihtyisi toisen seurassa.
Naisten taholta en ole saanut huonoa kohtelua tai en ainakaan muista. Mutta en minä mikään naistenmieskään ole.