Miten se jatkuu ja missä ilot?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
oot ees munaa saanu :-))
Eilinen vastaukseni sulle oli lipsahtanut väärään paikkaan. Poistin sen ja vastaan uudelleen :)
Sulla on oudot ilot.
joskus ilo
Känni-ilo ei ole ilmaistavaa iloa. Parhaimmilaan se on rauha. Mut olet ihan oikeassa. Muutakin on.
Nuoruus ei haihdu vaan vaihtuu fyysiseksi keski-ikäisyydeksi. Onkin sitten aivan oma vika, jos ilotkin haihtuvat siinä samassa. Ainakin omat kaverini tuntevat olevansa henkisesti kovinkin ikinuoria. Eikä sillä, etteikö maailma noin muuten olisi pullollaan eletyn elämän ja pettymysten katkeroittamia ihmispoloja.
Väitän, että kyllä se nuoruus haihtuu. Ilon kokeminen muuttuu myös ja impulsiivinen osio haihtuu, koska aikuisella on monia rajoitteita heittäytyä.
No oma nuoruus nyt ei ole ollut kovinkaan iloista aikaa. Vois sanoa, että vanhemmalla iällä se ilo vasta alkoi. Se missä se jatkuu on joka päivä siellä missä minäkin. Se koenko iloa riippuu hetkestä ja olotilasta. :-)
Onni on murusina siellä täällä pienissä hetkissä. Niistä pystyy nauttimaan kun ei vaadi elämältä liikaa ja perusasiat kuten läheisten ja oma terveys on jollain mallilla.
Aikuisten ilot on usein tekemällä tehtyjä ja organisoituja. Korvien välissä on jarru, joka estää miekkailemasta kadulla alasti vain zorroviitta hartioilla ja kumpparit väärissä jaloissa.
Ei se mihkään haihdu, luulet vaan.. Parin vuoden päästä viimeistään sä teet just tota päivittäin ;)
Noh.. ehkei alasti kumminkaan, hihi..
kyllä minä haluaisin nähtä mm:n alasti...
Ehkä lapsen myötä kukaan ei niin lapseksi sentään muutu vaikka lapsen kanssa antautuisikin leikkimaailmaan? Että kadulla alasti..
Niin onkin. Normeilla kyllästetyn yhteiskunnan hinta on ylikehittynyt sovinnaisuuden tunne ihmisissä. Parempi tukahduttaa halunsa ettei vaan aiheuta pahennusta tai pidetä outona. Zorroviitassa miekkailusta kumpparit väärissä jaloissa sanottaisiin, että ai kauhee, sillä oli pelkkä viitta eikä sekään riittänyt vaan kumpparitkin oli väärissä jaloissa. Mielenterveyden kannalta olis silti paree välillä zorroilla.
Löysin joku aika sitten vinttiä tyhjentäessä mummin tallentaman miekkani.. Siitä kumpusi toi muisto ja aloin miettimään, mihin ne aidot, impulsiiviset ilot aikuisena ovat kadonneet.
Nyt jos kokeilis saunapolulla (pimeessä) zorroilua.. niin ihan varmaan pieni itsekritiikinperkele rääkyisi korvaan, että ei tytöt voi olla zorroja! :D